8.-12.2.2021

Talven taikaa on taas viikko taustalla! Hiihtämässä käytiin vielä maanantaina ja luisteltu on tiistaina ja torstaina. Pakkanen on paukutellut ja aurinko saanut maiseman kimaltelemaan. Jäälinna koulun pihalla on nostanut taas hieman värikästä muuriaan korkeammaksi ja projektiin on saatu paljon kiinnostuneita apulaisia muilta alaluokilta, erityisesti kolmannelta.

Tällä viikolla on oltu reippaita urheilijoita, paitsi talvilajien parissa, myös käveltäessä pitkä taival jäähallilta koululle kahtena päivänä omia luistimia kantaen. Kerroimme matkalla vitsejä ja sanaleikkejä ja lapset alkoivat tarkoin silmin bongailla koirien postipaikkoja jaksaaksemme loppuun saakka. Kylläpä oli mukava huokaista omassa luokassa – melkein jo ruoka-aikaan, kun luistelupäivinä oltiin perillä. Pidän tärkeänä, että harjaannumme ryhmänä kulkemaan pikkuhiljaa pidempiäkin retkimatkoja ja pääsemme seikkailemaan ympäristöön laajemminkin.

Matematiikan saralla on aloitettu neljään laskutapahahmoon tutustuminen. He kaikki ovat seilanneet aiemmallakin matematiikan jaksolla, kukin luonteestaan pikkuisen jo paljastaen, mutta tällä viikolla esittelin ensimmäisen heistä tarkemmin: vihreään pehmeään nuttuun on pukeutunut Putte Plus! Hän on hyväntuulinen herkkusuu ja hänellä on säkki, johon hän kerää monenlaista herkkua, mitä vain sattuu löytämään.

Viimeksi, kun Putte löysi vallan mainion marjapaikan ja keräsi ainakin seitsemän pulleaa vadelmaa ja yhdeksän metsämansikkaa, alkoi säkki pullistella niin kovin, että se jo melkein ratkesi kyljestä! Putte keksi paikata hauraan kohdan kahdella ristikkäisellä pistolla, kas näin: + . Nyt harjoittelemme Puten taitoa lisätä aina vain enemmän ja enemmän säkkiinsä ja käytämme hänen omaa merkkiään tämän tapahtuman kuvaamiseen.

Yhteenlaskua on harjoiteltu jo aiemmin kummallakin matematiikan jaksolla toiminnallisesti ja erilaisissa leikeissä, mutta Putte tuo vihdoin juhlallisesti käyttöömme tuon maagisen tavan merkata yhteenlasku vihkoon laskutapahtumaksi ja lapsille nousee ikään kuin tietoisemmaksi taito laskea yhteen. Ensimmäisellä luokalla on tärkeää, että silmät hahmottaa maailmaa matemaattisesti aukeavat viimeistään nyt. Lapset ovat tällekin luokalle tulleet eri tavoin painottuneista esiopetusryhmistä ja heillä on erilainen lähtötilanne kaikkien asioiden, myös matematiikan asioiden hahmottamiselle. Tarinat syventävät jo teknisesti laskemaan oppineiden omakohtaista ymmärrystä laskutapahtumasta. Steinerkoulu pyrkii kasvattamaan lasta kokonaisvaltaisesti, tarjoamaan mielen sivistyksen lisäksi sydämen sivistystä, kykyä olla hyvä ja tasapainoinen, kokonainen ja eheä ihminen.

Viikkosatuna olen kertonut Viisaasta Jussista. Jussi asuu äidin kanssa ja vierailee Reetan luona joka päivä saaden tältä aina jotain tuomisiksi. Vaan ensimmäisen tuliaisen, neulan, Jussi tökkää heinäkuormaan ja sinnehän se hukkuu! Äiti neuvoo Jussia pistämään neulan hihaansa ja huoleton Jussi lupaa: ”ei se mitään, ensi kerralla teen paremmin!” Vaan Jussipa saa seuraavalla reissulla veitsen, silpoo sillä hihansa ja taas koettaa äiti neuvoa: laita taskuun mieluummin - ja Jussi lupaa ”teen paremmin”! Vaan seuraava tuliainen on vuohi jne. Satu nauratti kovasti lapsia.

Nauramme ja vitsailemme luokassa muutenkin paljon, mutta harjoittelemme jatkuvasti myös tilannetajua, tunnelman kunnioittamista ja oikein raisun huvittumisen säätelyä, kykyä rauhoittua hepulista. Tässä edetään lapsentahtisesti ja konkreettisia rauhoittumisen keinoja tarjoten.

Ruotsin lauluja on laulettu ja otettu taas esille neulontatöitä. Hitaasti, mutta varmasti saavutamme neulomisen jaloa taitoa ja lapset harjoitteleva vimmatusti sinnikkyyttä harjoitella aina vaan pikkuisen lisää. Teemme neulontaa pieninä annoksina. Kuvataiteen tunnilla on askarreltu ystävänpäiväkortteja ja oppilaskunta järjesti perjantaina herkkumyynnin: pieni suklaamuffinsi ja mehua!