Lukiovuodet ovat rankkaa aikaa. Ne koostuvat kieliopista, laskuista, kirjoista, ilmoittautumisista, aikatauluista, deadlineista, koeviikoista ja lukuisista muista rasitteista, jotka saattavat varsinkin pidemmän päälle alkaa tuntumaan turhauttavilta ja ylikuormittavilta. Tai ainakin siinä tapauksessa, jos kouluraatamisen ohella ei ole mitään muuta merkityksellistä ja nautinnollista tekemistä tasapainottamassa arkea. Mikä harrastus sitten vaa’an toiseen kuppiin kannattaisi valita opiskelua tasapainottamaan? Yksi varteenotettava vaihtoehto on tanssi: sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia tukeva liikuntamuoto, jonka saa helposti mukautettua lukiolaisen aikatauluun sopivaksi.

Haastattelin kolmea lukiomme opiskelijaa heidän tanssiharrastuksestaan. Jokainen heistä harrastaa jazztanssia, ja kaikilla on kokemusta myös muista tanssilajeista. Haastatteluiden painopiste oli tanssin ja lukion yhteensovittamisessa sekä siinä, kuinka tanssi mahdollisesti tukee lukio-opintoja. Haasteltavat eivät esiinny jutussa nimillään, mutta heidän nimensä ovat toimituksen tiedossa.

Ensimmäinen haastattelemani opiskelija harrastaa jazzia nyt viidettä vuotta. Aikaisemmin hän harrasti myös balettia, jonka harrastaminen tuki kilpatason taitoluisteluharrastusta. Jazz valikoitui lajiksi taitoluisteluharrastuksen loputtua. Haastateltava kuvaa jazzia lajina energiaa tuovaksi ja vähän vauhdikkaammaksi.

Lukio ja harrastukset voivat usein tuntua yhteensovittamattomilta palapelin palasilta. Julkisessa keskustelussa sekä opiskelun että vapaa-ajan aktiviteettien tärkeyttä painotetaan, mutta todellisuudessa näiden kahden tasapainottaminen voi tuottaa melkoisesti päänvaivaa. Ensimmäinen haastateltava on kuitenkin sitä mieltä, että hänen harrastuksestaan on tullut tärkeämpi osa arkea lukion myötä. Tanssi auttaa kääntämään ajatukset muualle koulujutuista, ja tanssitunneilla tapaa kavereita. Haastateltavan mukaan tanssin hyöty lukio-opiskelulle piilee juuri siinä: tanssiessa saa “aivot narikkaan”. Tunneilla täytyy keskittyä pysyäkseen vauhdissa mukana, eikä koulujuttuja ehdi siis miettiä. “Aivot narikkaan” -vaikutus todellakin tukee lukio-opiskelua. Koulun unohtaminen ja hauskanpito ylläpitävät hyvää mieltä ja saavat jaksamaan taas seuraavan koulupäivän koetukset.

Tanssi saattaa myös osoittautua sellaiseksi palapelin palaseksi, joka loksahtaa näppärästi paikalleen lukio-opintojen lomaan. Tanssi ei nimittäin ole kovinkaan aikaavievä harrastus. Ensimmäinen haastateltava asetti tanssin aikaavievyyttä kuvaamaan numeron 2, kun pyysin arvioimaan harrastuksen aiakavievyyttä asteikolla 1–10. Myös muiden haastateltavien mielestä tanssi ei vie paljoakaan aikaa eikä siten myöskään tuo ylimääräistä rasitetta arkeen. Ensimmäinen haastateltava mainitsi myös, että jos tanssissa haluaa kilpailla, harrastus vie varmasti enemmän aikaa.

Kysymykseen “Sopiiko tanssi mielestäsi lukiolaiselle harrastukseksi?” haastateltava vastasi myöntävästi. Perusteluiksi hän mainitsi liikunnan, “aivot narikkaan” -vaikutuksen sekä sen, että harrastus ei ole aikaavievä. Omaa tulevaisuuttaan ajatellen haastateltava mainitsee, että tanssi auttaa ymmärtämään liikeratoja, mistä voi olla hyötyä hänen suunnittelemassaan urheilulääkärin ammattissa.

Toinen haastateltava on harrastanut tanssia koko ikänsä. Baletti- ja jazztuntien lisäksi hän kuuluu erikoiskoulutusryhmään, jossa monta tanssilajia on sekoitettu. Haastateltava kertoo päätyneensä tanssin pariin alun perin Barbie-leffojen balettitanssikohtausten sekä isosiskon balettiharrastuksen innoittamana. Hän kertoo nyt harrastavansa tanssia, koska se tuntuu omalta jutulta, hän on hyvä siinä ja hänellä on kavereita tanssitunneilla.

Lukio on vaikuttanut haastateltavan tanssiharrastukseen niin, että hänellä on harrastukselle vähemmän aikaa kuin yläasteella. Vaikka tanssi ei siis yleisesti ottaen ole kovin aikaavievä harrastus, lukio-opinnot voivat siitä huolimatta pakottaa karsimaan osan tanssitunneista, varsinkin jos niitä on monta. Tärkeintä on löytää sellainen määrä tanssitunteja viikossa, joka ylläpitää virkeyttä ja hyvää mieltä mutta joka ei saa stressaantumaan koulutöiden lykkääntyessä. Tanssin viehätys piilee juuri siinä, että siitä voi muotoilla itselleen omaan aikatauluun sopivan ja siten vähän kuormittavan harrastuksen.

Tanssin hyödyiksi lukio-opiskelijalle myös toinen haastateltava mainitsi kavereiden tapaamisen sekä ajatusten saamisen muualle. Hän myös kertoi kuullensa, että tanssilla on muistia parantava vaikutus, mikä auttaa koulutyössä.

Todellakin: Aivoliiton julkaisemassa Essi Kähkösen artikkelissa Tanssi hoitaa aivoterveyttä (Aivoliitto.fi, 11.1.2019, luettu 21.8.) kerrotaan tanssin yhdistävän aivojen eri osa-alueita toisiinsa. Tämän seurauksena muisti paranee. Lisäksi artikkelissa mainitaan, että tanssi on monia muita liikuntalajeja tehokkaampi ehkäisemään ja lieventämään erilaisten aivoja rappeuttavien sairauksien oireita. Tanssi ei siis ainoastaan tyydytä ajatustentuuletus- tai sosiaalisia tarpeita, vaan se hyödyttää myös aivoja, jotka ovat lukiolaisen tärkein työväline.

“Kyl mä suosittelen, olis kiva jos kaikki kokeilis”, vastasi haastateltava, kun kysyin, sopiiko tanssi lukiolaiselle harrastukseksi. Haastateltava kertoi saaneensa tanssin kautta enemmän itsevarmuutta ja rohkeutta sekä todella hyviä kavereita, mistä hän uskoo olevan hyötyä myös tulevaisuudessa.

Kolmas haastateltava on ennen jazzin aloittamista harrastanut muita tanssilajeja, aivan ensimmäisenä tanssillista voimistelua jo pienenä. Tanssin pariin haastateltava kertoi päätyneensä, kun hänet pienenä pakotettiin balettitunneille. Baletin jälkeen hän kokeili jalkapalloa, joka ei tuntunut omalta jutulta. Niinpä hän päätti jatkaa tanssia.

Haastateltava kertoi, että lukion myötä panostaminen tanssiin on muuttunut vähemmän intensiiviseksi ja harrastamisesta on tullut rennompaa. Siitä huolimatta hän kertoo muiden haastateltavien lailla tanssin tuovan tasapainoa arkeen. “Lukioajan ei pitäis olla pelkkää opiskeluu”, haastateltava totesi.

Haittaa tanssista on lukio-opiskelulle haastateltavan mielestä vasta sitten, jos treenejä on joka päivä. Silloin tulisi jo miettiä, lopettaako. Haastateltava ei koe itse käyttävänsä liikaa aikaa tanssiin, sillä hän toteaa harrastuksen olevan “nollatason rasite”.

Myös kolmas haastateltava on sitä mieltä, että tanssi sopii lukiolaisen harrastukseksi. Toisaalta hän lisää, että jos ilmaisutaito tuntuu vaikealta, ei hän siinä tapauksessa ehkä suosittelisi tanssia.

Kynnys tanssin aloittamiseen on siis toisaalta matala, mutta toisaalta liikesarjojen hahmottaminen ja eläytyvä heittäytyminen musiikkiin koko keholla vaativat tietynlaista ilmaisun taitoa. Ei kuitenkaan kannata tyrmätä tanssia harrastuksena vain siitä syystä, että ei koe olevansa hyvä ilmaisemaan itseään: jos tanssi kiinnostaa, ilmaisukyky ja eläytyminen muuttuvat paremmiksi ja luontevammiksi jokaisen treenikerran myötä. Eri tanssilajien ilmaisutavat poikkeavat myös suuresti toisistaan, joten eri lajien kokeileminen kannattaa, jotta löytää juuri itselleen mukavimman ja omimman tavan liikkua.

Kolmas haastateltava kertoo haaveilleensa tanssijan urasta ollessaan vielä kilparyhmässä. Nyt kisaaminen on kuitenkin jäänyt eikä taso ole enää yhtä korkea. “Voihan tätä kuitenkin aina hyödyntää kaikkialla”, haastateltava totesi. Varmasti kaikille tanssijoille tulee olemaan hyötyä vähintäänkin tanssin vaikutuksista muistiin ja oppimiskykyyn.

Tanssi lukiolaisten arjessa on kiinnostanut myös muualla päin Suomea, ja sen vaikutusta lukiolaisiin ja heidän hyvinvointiinsa on jo tutkittu. Meeri Mutanen tutki keväällä 2023 opinnäytetyössään Tanssin pitäis mun mielestä olla pakollinen jokaiselle: tanssi lukion oppiaineena ja sen vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin (theseus.fi, kevät 2023) tanssin vaikutusta lukiolaisten hyvinvointiin, kun tanssi on lukion oppiaineena ja sitä harrastetaan osana koulupäivää. Tutkimus toteutettiin Tampereen yhteiskoulun lukiossa, joka ilmaisutaidon lukiona tarjoaa opiskelijoilleen mahdollisuuden valita muun muassa tanssin opintojaksoja. Tutkimustuloksista käy ilmi opiskelijoiden kokemus sosiaalisten tilanteiden tarpeellisuudesta sekä myös niiden harjoittelemisesta tanssitunneilla. Tanssi, kehollinen itsensä ilmaiseminen ryhmässä, voi siis auttaa myös harjoittelemaan sosiaalista kanssakäymistä, joka vuoden 2022 lukiolaisbarometrin mukaan oli selvästi vaikeampaa lukiolaisille koronan jälkeen kuin sitä ennen.

Mutasen tutkimuksessa tanssi nousi esille stressin vapauttajana, hengähdystaukona opiskelusta tai paikkana, jossa saa unohtaa hetkeksi kaikki huolenaiheet. Haastateltujeni kokemukset ja mielipiteet tanssin ja lukio-opiskelun suhteesta puoltavat TYK:n opiskelijoiden mielipiteitä. Vaikka haastattelemilleni opiskelijoille tanssi on vapaa-ajan harrastus eikä opintojakso osana koulupäivää, kokevat he yhtä lailla tanssin hengähdystaukona opiskelusta ja mahdollisuutena keskittää oma huomio ja tarkkuus toisenlaisiin asioihin. Tanssitunneilla tapaa kavereita, mikä myös auttaa lataamaan patterit tulevia opintosuorituksia varten. Toisin sanoen: ei ole väliä, tanssiiko keskellä päivää vai vasta illalla, vaikutus opinnoissa jaksamiseen on molemmissa tapauksissa myönteinen.

Pyysin vielä jokaisen haastattelun lopussa haasteltavaa kuvailemaan harrastustaan kolmella adjektiivilla:

“Mielenkiintoinen, voimaannuttava, mukaansatempaava.”
“Tärkeä, tsemppaava ja tasapainottava.”
“Motivoiva, piristävä, tosi kiva.”

Viimeistään näiden kehujen jälkeen kannattaa tanssille antaa mahdollisuus!


Kuva: Natasha Sinegina https://creazilla.com/fi/media/silhouette/2206/jazztanssija, https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/