GE8/3. Kivilajit kalliossa
Luvun sisällys
3.1 Eri kivilajit ovat syntyneet eri tavoin
3.2 Magmakivilajit
3.3 Kerrostuneet kivilajit
3.4 Muuttuneet kivilajit
3.5 Tampereen kallioperä
3.6 Tampereen korkeimmat kohdat
3.7 Kuvagalleria kivilajeista
3.8 Hikivuori on muinaisen vuoriston jäännekohouma /VR
3.2 Magmakivilajit
3.3 Kerrostuneet kivilajit
3.4 Muuttuneet kivilajit
3.5 Tampereen kallioperä
3.6 Tampereen korkeimmat kohdat
3.7 Kuvagalleria kivilajeista
3.8 Hikivuori on muinaisen vuoriston jäännekohouma /VR
Youtube-tehtäviä
3.1 Eri kivilajit ovat syntyneet eri tavoin
Kivilajit koostuvat mineraaleista. Esimerkiksi Suomessa yleinen graniitti koostuu kvartsista, maasälvästä ja kiilteestä. Kivilajien synnyn perusteella kivilajit voidaan jakaa kolmeen ryhmään.
- Magmakivilajit ovat muodostuneet sulasta kivestä eli magmasta.
- Kerrostuneet kivilajit (sedimenttikivet) ovat syntyneet kerrostuneesta ja kivettyneestä aineksesta, esimerkiksi hiekkakivi hiekasta.
- Muuttuneet (metamorfiset) kivilajit ovat muuttuneet muista kivilajeista.
Otavan Opisto: kivilajien synty Kivilajit
Kuvat: Simo Tolvanen, Shutterstock.com
Kuvat: Simo Tolvanen, Shutterstock.com
3.2 Magmakivilajit
Magmakivilajit syntyvät jähmettyneestä magmasta ja ne jaetaan syntypaikkansa perustella kahteen alaluokkaan.
a) Syvällä kallioperässä magman jähmettyminen on hidasta ja se saa aikaan syväkivilajeja, jotka ovat tiheitä ja kestäviä.
Suomen yleisin kivilaji, graniitti on syväkivilaji (kuva). Se muodostuu kolmesta mineraalista: maasälvästä, kvartsista ja kiilteestä. Graniitti on joko punaista tai harmaata.
Vaikka syväkivilajit ovatkin syntyneet kilometrien syvyyksissä, kallioperän kuluminen on vuosimiljoonien aikana tuonut ne näkyviin.
Graniittia käytetään muun muassa rakennuksissa, teiden reunuskivissä, hautakivissä ja muistomerkeissä kestävyytensä vuoksi.
b) Kun tulivuori purkautuu, magma jäähtyy ja jähmettyy nopeasti maan pinnalla.
Näin syntyneet pinta- eli laavakivilajit ovat usein huokoisia, kevyitä ja pinnaltaan himmeitä. Islannin koko kallioperä muodostuu tällaisista kivistä, joista yleisin on basaltti.
Hohkakivi on laavakivi, joka veteen heitettynä kelluu hetken, kunnes sen huokoset täyttyvät vedellä.
Tällöin se hitaasti alkaa vajota. Jotkut kivet tosiaan voivat imeä vettä itseensä!
Hämeenkadun nupukivien matka
© Juha Salminen
Hämeenkatu saa uuden ilmeen, kun sen nupukivet tullaan uusimaan Tampereen raitiotieurakan yhteydessä. Uudet kivet louhitaan Kurussa ja Teiskossa, josta ne kuljetetaan Tampereelle Hämeenkadun raitiotien peitoksi. Hämeenkadun uuden graniitin väritys vaihtelee vaaleanharmaasta punertavaan. Alueelle ladotaan yhteensä noin 170 000 nupukiveä. Uudet kivet vähentävät liikenteen tärinää ja karhennettu pinta vähentää liukkautta.
Kurun harmaasta graniitista on tullut haluttu rakennuskivi kovuutensa ja helpon työstettävyytensä vuoksi. Sitä onkin näkyvillä paljon Tampereen katukuvassa. Esimerkiksi Tammerkosken rannan reunakivet ovat Kurun harmaata graniittia.
3.3 Kerrostuneet kivilajit
Kerrostuneet kivilajit syntyvät, kun eroosion irrottamaa kallioperän ainesta kulkeutuu vesistöjen pohjaan. Miljoonien vuosien aikana aines pakkautui yhä tiiviimmiksi kerroksiksi. Irrallisista aineksista tiivistyi uusia kivilajeja, joissa näkyy selvästi kerroksellisuus, raaka-aineet ja jopa muinaisten aaltojen kuvioitakin. Tällaisia kiviä ovat muun muassa hiekkakivi ja savikivi, joiden nimikin jo kertoo, mistä aineksista ne ovat muodostuneet.
Kalkkikiveä syntyy kun merenpohjan kuolleiden simpukoiden ja kotiloiden kuorenjätteet tiivistyvät yhteen. Gotlannin ja Öölannin saarilla on upeita kalkkikivestä muodostuneita törmiä.
Suomessa kerrostuneita kivilajeja on hyvin vähän. Satakunnan hiekkakivi, Oulun savikivi ja Paraisten kalkkikivi ovat tunnetuimmat kerrostuneiden kivilajien esiintymät Suomessa.
3.4 Muuttuneet kivilajit
Muuttuneet eli metamorfiset kivilajit ovat syntyneet, kun muinaisten suurten vuoristojen syntyessä kalliokerrostumat ovat poimuttuneet ja niiden lämpötila ja paine kasvoi. Kallioperässä olevat mineraalit järjestyivät uudella tavalla ja aikaisemmin syntyneistä magma- ja kerrostuneista kivilajeista syntyi uusia, muuttuneita kivilajeja. Suomen yleisin muuttunut kivilaji on gneissi, joka on syntynyt graniitista eli niissä on samat mineraalit. Gneissi on selvästi juovikkaampi kuin graniitti ja mikäli mahdollista, vieläkin kestävämpi.
Suomen kovin kivilaji on kvartsiitti, joka on muuttunut hiekkakivestä. Se on monien korkeiden huippujen, kuten Kolin, kivilaji.
Pihalaattoina käytetty kiilleliuske on muodostunut savikivestä ja arvokas marmori kiteisestä kalkkikivestä.
3.5 Tampereen kallioperä
Tampereen seudulla kallioperä on osin hyvin vanhaa jo 2000 miljoonaa vuotta sitten muodostunutta kiveä. Osa kallioperästä on syntynyt tulivuoritoiminnan tuloksena, osa taas kerrostumalla vesistöjen pohjaan ja pakkautumalla yhä tiiviimmiksi kerroksiksi. Esimerkiksi Tampereen Tohlopin kallioperästä löytyy tuliperäisen toiminnan seurauksena syntyneitä kivilajeja.
Tampereen syväkivilajeista yleisin on graniitti, joka on syntynyt magmasta hitaasti jähmettymällä syvällä kallioperässä. Graniitti on Suomen yleisin kivilaji ja se muodostuu kolmesta mineraalista: maasälvästä, kvartsista ja kiilteestä. Graniitin väritys vaihtelee punaisesta harmaaseen. Esimerkiksi nyt remontissa oleva Hämeensilta on verhoiltu punasävyisellä graniitilla. Tampereen tärkeimmät syväkivialueet sijaitsevat Hervannassa, Lahdesjärvellä sekä Vuoreksessa. Lisäksi länsiosan Myllypuro on osin syväkivialuetta.
Tampereen syväkivialueita.
Tampereen keskustan alueen kallioperästä löytyy myös runsaasti viitteitä muinaisesta vuorten poimutuksesta, jossa kiviaines kovassa lämmössä ja paineessa muuttui toiseksi kivilajiksi. Esimerkkinä tästä ovat runsaslukuiset kaupungin gneissiesiintymät, jotka syntyivät graniitista poimutuksen yhteydessä.
Tampereen halki kulki muinoin Alppeihin verrattava Svekofennidien vuorijono, joka on satojen miljoonien vuosien aikana kulunut pois. Merkkejä ikivanhoista poimuvuoristoista on kuitenkin vielä näkyvissä esimerkiksi Kaukajärven länsipään Hikivuoren kallioperässä. Hikivuoren äkkijyrkkä ja korkea kalliomuodostuma on muinaisen vuorijonon kulunut juuri.
Hikivuori on suosittu kalliokiipeilykohde hyvän sijaintinsa ja haastavuutensa vuoksi.
© Juha Salminen
Tämän muinaisen vuorenpoimutuksen yhteydessä tapahtui maanjäristyksiä, joihin liittyi kallioperän lohkojen liikehdintää. Näin Tampereelle syntyi murroslaaksoja, joista lounaasta kaakkoon suuntautuva murroslinja Aitolahdelta Näsijärven eteläosan läpi Nokianvirralle on yksi merkittävimmistä.
Toinen suuri murroslaakso kulkee Pyhäjärven itäosasta Iidesjärven kautta Kaukajärvelle, josta se edelleen jatkuu aina Kangasalle saakka. Anculysjärven aikaan Kangasalta oli kapea vesiyhteys Kaukajärvelle ja edelleen Iidesjärven kautta Pyhäjärvelle (Anculysjärvi).
Kolmas merkittävä ruhjevyöhyke kulkee Särkijärveltä Hervannan pohjoispuolitse Kaukajärvelle saakka.
Murrosvyöhykkeet on merkitty oheiseen karttaan punaisilla viivoilla.
Tampereella on runsaasti avokallioalueita etenkin Hervannassa ja Näsijärven-Kaupin alueella. Mannerjään mukanaan kuljettama kiviaines on hionut osan näistä sileiksi silokallioiksi.
Tampereen kalliomäkien päällä ei ole kovin paksua moreenipeittoa, koska maa-aines on pitkälti huuhtoutunut pois Itämeren eri vaiheiden aaltojen ja virtausten myötä. Tätä prosessia on vielä avittanut maankohoaminen, jonka seurauksena aallot huuhtoivat merestä kohoavaa maata. Niinpä Tampereella on nähtävissä monia paljaita kallioalueita (kts. oheisen kartan alueet).
Tampereen yleisin maalaji on moreeni ja se verhoaa kallioperää lähes kauttaaltaan ohuena 1-5 metriä paksuna kerroksena. Monin paikoin sen päälle on vielä myöhemmin kerrostunut muita maalajeja, kuten esimerkiksi savea, silttiä ja turvetta.
Tampereen syväkivilajeista yleisin on graniitti, joka on syntynyt magmasta hitaasti jähmettymällä syvällä kallioperässä. Graniitti on Suomen yleisin kivilaji ja se muodostuu kolmesta mineraalista: maasälvästä, kvartsista ja kiilteestä. Graniitin väritys vaihtelee punaisesta harmaaseen. Esimerkiksi nyt remontissa oleva Hämeensilta on verhoiltu punasävyisellä graniitilla. Tampereen tärkeimmät syväkivialueet sijaitsevat Hervannassa, Lahdesjärvellä sekä Vuoreksessa. Lisäksi länsiosan Myllypuro on osin syväkivialuetta.
Tampereen syväkivialueita.
Tampereen keskustan alueen kallioperästä löytyy myös runsaasti viitteitä muinaisesta vuorten poimutuksesta, jossa kiviaines kovassa lämmössä ja paineessa muuttui toiseksi kivilajiksi. Esimerkkinä tästä ovat runsaslukuiset kaupungin gneissiesiintymät, jotka syntyivät graniitista poimutuksen yhteydessä.
Tampereen halki kulki muinoin Alppeihin verrattava Svekofennidien vuorijono, joka on satojen miljoonien vuosien aikana kulunut pois. Merkkejä ikivanhoista poimuvuoristoista on kuitenkin vielä näkyvissä esimerkiksi Kaukajärven länsipään Hikivuoren kallioperässä. Hikivuoren äkkijyrkkä ja korkea kalliomuodostuma on muinaisen vuorijonon kulunut juuri.
Hikivuori on suosittu kalliokiipeilykohde hyvän sijaintinsa ja haastavuutensa vuoksi.
© Juha Salminen
Tämän muinaisen vuorenpoimutuksen yhteydessä tapahtui maanjäristyksiä, joihin liittyi kallioperän lohkojen liikehdintää. Näin Tampereelle syntyi murroslaaksoja, joista lounaasta kaakkoon suuntautuva murroslinja Aitolahdelta Näsijärven eteläosan läpi Nokianvirralle on yksi merkittävimmistä. Toinen suuri murroslaakso kulkee Pyhäjärven itäosasta Iidesjärven kautta Kaukajärvelle, josta se edelleen jatkuu aina Kangasalle saakka. Anculysjärven aikaan Kangasalta oli kapea vesiyhteys Kaukajärvelle ja edelleen Iidesjärven kautta Pyhäjärvelle (Anculysjärvi).
Kolmas merkittävä ruhjevyöhyke kulkee Särkijärveltä Hervannan pohjoispuolitse Kaukajärvelle saakka.
Murrosvyöhykkeet on merkitty oheiseen karttaan punaisilla viivoilla.
Tampereella on runsaasti avokallioalueita etenkin Hervannassa ja Näsijärven-Kaupin alueella. Mannerjään mukanaan kuljettama kiviaines on hionut osan näistä sileiksi silokallioiksi. Tampereen kalliomäkien päällä ei ole kovin paksua moreenipeittoa, koska maa-aines on pitkälti huuhtoutunut pois Itämeren eri vaiheiden aaltojen ja virtausten myötä. Tätä prosessia on vielä avittanut maankohoaminen, jonka seurauksena aallot huuhtoivat merestä kohoavaa maata. Niinpä Tampereella on nähtävissä monia paljaita kallioalueita (kts. oheisen kartan alueet).
Tampereen yleisin maalaji on moreeni ja se verhoaa kallioperää lähes kauttaaltaan ohuena 1-5 metriä paksuna kerroksena. Monin paikoin sen päälle on vielä myöhemmin kerrostunut muita maalajeja, kuten esimerkiksi savea, silttiä ja turvetta.
3.6 Tampereen korkeimmat kohdat
Paikkojen korkeuserot voidaan ilmaista kahdella eri tavalla. Absoluuttinen korkeus tarkoittaa paikan korkeutta merenpintaan nähden. Tampereen korkeimpia kohtia ovat Tampereen ja Lempäälän rajalla sijaitseva Vuoresvuori (193 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Aitovuori (175 metriä merenpinnan yläpuolella). Tampereen kantakaupungin absoluuttiset korkeudet vaihtelevat +77 ja +193 m välillä. Oheisesta karttaesityksestä löydät Tampereen korkeimmat kohdat. Relatiivinen eli suhteellinen korkeus ilmoittaa paikan korkeuden suhteessa sen ympäristöön. Esimerkiksi Mustavuoren ja sen viereisen Mustalammen välinen relatiivinen korkeusero on yli 70 metriä. Suuria relatiivisia korkeuseroja löytyy myös Pyynikiltä ja Hervannasta.
3.7 Kuvagalleria kivilajeista
3.8 Hikivuori on muinaisen vuoriston jäännekohouma /VR
Voit katsoa alla olevaa 360-kuvaa myös VR-laseilla, jolloin kuva muuttuu immersiiviseksi. Vie puhelimesi VR-laseihin ja valitse lasit-logo, jolloin kuva "kahdentuu". Liitä äänijohto puhelimeesi ja laita äänet sopivalle tasolle. Vie VR-lasien kohdistinpiste tägien päälle. Tägi avautuu ja kuulet ja näet siihen upotettua tietoa. Kuvan tägit voi avata myös ilman VR-laseja koskettamalla tägiä puhelimen tai tabletin näytössä.
Kalliokiipeily on vaativa laji
Nokian Melon jyrkät kalliot houkuttavat kiipeilijöitä testaamaan rajojaan. Kuvan kiipeilijät suhtautuvat harrastukseensa vakavasti ja käyttävät asianmukaisia varusteita, kuten kypärää sekä turvavaljaita. Lisäksi kiipeilijää varmistaa toinen henkilö köyden avulla.
Nokian Melon jyrkät kalliot houkuttavat kiipeilijöitä testaamaan rajojaan. Kuvan kiipeilijät suhtautuvat harrastukseensa vakavasti ja käyttävät asianmukaisia varusteita, kuten kypärää sekä turvavaljaita. Lisäksi kiipeilijää varmistaa toinen henkilö köyden avulla.
Fontainebleaue (Ranska) on boulderoinnin keskus
Fontainebleaue Ranskan pohjoisosassa on Euroopan suosituimpia paikkoja harrastaa boulderointia. Alueella on paljon erikokoisia ja -näköisiä kivenjärkäleitä, joiden päälle on hauska kiipeillä.
Fontainebleaue Ranskan pohjoisosassa on Euroopan suosituimpia paikkoja harrastaa boulderointia. Alueella on paljon erikokoisia ja -näköisiä kivenjärkäleitä, joiden päälle on hauska kiipeillä.
