3.5 Tampereen kallioperä
Tampereen seudulla kallioperä on osin hyvin vanhaa jo 2000 miljoonaa vuotta sitten muodostunutta kiveä. Osa kallioperästä on syntynyt tulivuoritoiminnan tuloksena, osa taas kerrostumalla vesistöjen pohjaan ja pakkautumalla yhä tiiviimmiksi kerroksiksi. Esimerkiksi Tampereen Tohlopin kallioperästä löytyy tuliperäisen toiminnan seurauksena syntyneitä kivilajeja.
Tampereen syväkivilajeista yleisin on graniitti, joka on syntynyt magmasta hitaasti jähmettymällä syvällä kallioperässä. Graniitti on Suomen yleisin kivilaji ja se muodostuu kolmesta mineraalista: maasälvästä, kvartsista ja kiilteestä. Graniitin väritys vaihtelee punaisesta harmaaseen. Esimerkiksi nyt remontissa oleva Hämeensilta on verhoiltu punasävyisellä graniitilla. Tampereen tärkeimmät syväkivialueet sijaitsevat Hervannassa, Lahdesjärvellä sekä Vuoreksessa. Lisäksi länsiosan Myllypuro on osin syväkivialuetta.
Tampereen syväkivialueita.
Tampereen keskustan alueen kallioperästä löytyy myös runsaasti viitteitä muinaisesta vuorten poimutuksesta, jossa kiviaines kovassa lämmössä ja paineessa muuttui toiseksi kivilajiksi. Esimerkkinä tästä ovat runsaslukuiset kaupungin gneissiesiintymät, jotka syntyivät graniitista poimutuksen yhteydessä.
Tampereen halki kulki muinoin Alppeihin verrattava Svekofennidien vuorijono, joka on satojen miljoonien vuosien aikana kulunut pois. Merkkejä ikivanhoista poimuvuoristoista on kuitenkin vielä näkyvissä esimerkiksi Kaukajärven länsipään Hikivuoren kallioperässä. Hikivuoren äkkijyrkkä ja korkea kalliomuodostuma on muinaisen vuorijonon kulunut juuri.
Hikivuori on suosittu kalliokiipeilykohde hyvän sijaintinsa ja haastavuutensa vuoksi.
© Juha Salminen
Tämän muinaisen vuorenpoimutuksen yhteydessä tapahtui maanjäristyksiä, joihin liittyi kallioperän lohkojen liikehdintää. Näin Tampereelle syntyi murroslaaksoja, joista lounaasta kaakkoon suuntautuva murroslinja Aitolahdelta Näsijärven eteläosan läpi Nokianvirralle on yksi merkittävimmistä.
Toinen suuri murroslaakso kulkee Pyhäjärven itäosasta Iidesjärven kautta Kaukajärvelle, josta se edelleen jatkuu aina Kangasalle saakka. Anculysjärven aikaan Kangasalta oli kapea vesiyhteys Kaukajärvelle ja edelleen Iidesjärven kautta Pyhäjärvelle (Anculysjärvi).
Kolmas merkittävä ruhjevyöhyke kulkee Särkijärveltä Hervannan pohjoispuolitse Kaukajärvelle saakka.
Murrosvyöhykkeet on merkitty oheiseen karttaan punaisilla viivoilla.
Tampereella on runsaasti avokallioalueita etenkin Hervannassa ja Näsijärven-Kaupin alueella. Mannerjään mukanaan kuljettama kiviaines on hionut osan näistä sileiksi silokallioiksi.
Tampereen kalliomäkien päällä ei ole kovin paksua moreenipeittoa, koska maa-aines on pitkälti huuhtoutunut pois Itämeren eri vaiheiden aaltojen ja virtausten myötä. Tätä prosessia on vielä avittanut maankohoaminen, jonka seurauksena aallot huuhtoivat merestä kohoavaa maata. Niinpä Tampereella on nähtävissä monia paljaita kallioalueita (kts. oheisen kartan alueet).
Tampereen yleisin maalaji on moreeni ja se verhoaa kallioperää lähes kauttaaltaan ohuena 1-5 metriä paksuna kerroksena. Monin paikoin sen päälle on vielä myöhemmin kerrostunut muita maalajeja, kuten esimerkiksi savea, silttiä ja turvetta.
Tampereen syväkivilajeista yleisin on graniitti, joka on syntynyt magmasta hitaasti jähmettymällä syvällä kallioperässä. Graniitti on Suomen yleisin kivilaji ja se muodostuu kolmesta mineraalista: maasälvästä, kvartsista ja kiilteestä. Graniitin väritys vaihtelee punaisesta harmaaseen. Esimerkiksi nyt remontissa oleva Hämeensilta on verhoiltu punasävyisellä graniitilla. Tampereen tärkeimmät syväkivialueet sijaitsevat Hervannassa, Lahdesjärvellä sekä Vuoreksessa. Lisäksi länsiosan Myllypuro on osin syväkivialuetta.
Tampereen syväkivialueita.
Tampereen keskustan alueen kallioperästä löytyy myös runsaasti viitteitä muinaisesta vuorten poimutuksesta, jossa kiviaines kovassa lämmössä ja paineessa muuttui toiseksi kivilajiksi. Esimerkkinä tästä ovat runsaslukuiset kaupungin gneissiesiintymät, jotka syntyivät graniitista poimutuksen yhteydessä.
Tampereen halki kulki muinoin Alppeihin verrattava Svekofennidien vuorijono, joka on satojen miljoonien vuosien aikana kulunut pois. Merkkejä ikivanhoista poimuvuoristoista on kuitenkin vielä näkyvissä esimerkiksi Kaukajärven länsipään Hikivuoren kallioperässä. Hikivuoren äkkijyrkkä ja korkea kalliomuodostuma on muinaisen vuorijonon kulunut juuri.
Hikivuori on suosittu kalliokiipeilykohde hyvän sijaintinsa ja haastavuutensa vuoksi.
© Juha Salminen
Tämän muinaisen vuorenpoimutuksen yhteydessä tapahtui maanjäristyksiä, joihin liittyi kallioperän lohkojen liikehdintää. Näin Tampereelle syntyi murroslaaksoja, joista lounaasta kaakkoon suuntautuva murroslinja Aitolahdelta Näsijärven eteläosan läpi Nokianvirralle on yksi merkittävimmistä. Toinen suuri murroslaakso kulkee Pyhäjärven itäosasta Iidesjärven kautta Kaukajärvelle, josta se edelleen jatkuu aina Kangasalle saakka. Anculysjärven aikaan Kangasalta oli kapea vesiyhteys Kaukajärvelle ja edelleen Iidesjärven kautta Pyhäjärvelle (Anculysjärvi).
Kolmas merkittävä ruhjevyöhyke kulkee Särkijärveltä Hervannan pohjoispuolitse Kaukajärvelle saakka.
Murrosvyöhykkeet on merkitty oheiseen karttaan punaisilla viivoilla.
Tampereella on runsaasti avokallioalueita etenkin Hervannassa ja Näsijärven-Kaupin alueella. Mannerjään mukanaan kuljettama kiviaines on hionut osan näistä sileiksi silokallioiksi. Tampereen kalliomäkien päällä ei ole kovin paksua moreenipeittoa, koska maa-aines on pitkälti huuhtoutunut pois Itämeren eri vaiheiden aaltojen ja virtausten myötä. Tätä prosessia on vielä avittanut maankohoaminen, jonka seurauksena aallot huuhtoivat merestä kohoavaa maata. Niinpä Tampereella on nähtävissä monia paljaita kallioalueita (kts. oheisen kartan alueet).
Tampereen yleisin maalaji on moreeni ja se verhoaa kallioperää lähes kauttaaltaan ohuena 1-5 metriä paksuna kerroksena. Monin paikoin sen päälle on vielä myöhemmin kerrostunut muita maalajeja, kuten esimerkiksi savea, silttiä ja turvetta.