Uskonto ohjaa elämää


Keskiajalla eri puolilla Eurooppaa asuvia ihmisiä yhdisti kristinusko. Katolinen kirkko oli tärkeä etelässä, lännessä ja keskisessä Euroopassa, idässä ortodoksinen uskonsuuntaus vahvisti asemaansa. Katolisen kirkon johdossa oli paavi, jolla oli suuri valta. Kirkon käskyjä kuuntelivat myös maalliset ruhtinaat. Uskonto antoi elämälle ohjeita ja tarkoituksen. Koska elämä saattoi olla kovaa, ihana taivaan valtakunta tarjosi lohtua ja toisaalta tulisen helvetin lieskat pelottivat kovasti ja ohjasivat elämään kirkon ohjeiden mukaisesti.

Kirkolliset perinteet ristiä lapsi, vihkiä pari avioliittoon ja siunata vainaja hautaan olivat ihmisille välttämättömän tuntuisia. Katolinen kirkko oli rikas, sillä se sai paljon lahjoituksia. Kirkkoa myös arvosteltiin, sillä papeilla oli ohje antaa synnit anteeksi myymällä aneita eli ottamalla rahaa vastaan. Kirkot olivat komeita katedraaleja, jotka tekivät ihmisiin syvän vaikutuksen. Seiniin oli maalattu koristeellisia kuvia, ikkunoissa oli lasimaalauksia, harmoninen kuorolaulu kuulosti ylimaalliselta ja kirkon kellot rytmittivät elämää. Luostareissa uskonnolle oli omistauduttu ja ne olivat aikansa kulttuurin keskuksia, usein myös kirjastoja. Munkit ja nunnat kirjoittivat historiaa ja kopioivat antiikin käsikirjoituksia jälkipolville. He kehittivät sairaiden lääkintää, valmistivat upeita käsitöitä ja opiskelivat tiedettä ja taidetta.


Notre Damen Katedraali