Mitä tahansa voi opetella luokkahuoneen ulkopuolella. Ilmiöitä tutkitaessa voi hyödyntää ympäröiviä luontokohteita, kirjastoja ja digitekniikkaa. Ulkona opeteltaessa saa luvalla liikkua, ei "kahlittu pulpettiin". Erilaisia oppimisympäristöissä työskennellessä tulee lasten/nuorten erilainen osaaminen näkyviin.

Ulkona korostuu yhteistyötaidot ja luottamus lapseen, liika holhous on poissa, samalla oma ajattelu mahdollistuu. Luonto "etsii" lapsista eri piirteitä. Konkretia ja liike auttaa oppimimisessa. Luokkahuoneen ulkopuolellla saadaan kokemus teorian lisäksi.
Luonnon ilmiöt innostaa tutkimaan. Netistä ja kirjoista haetaan lisätietoa. Oma mielenkiinto lisää oppimisen onnistumisesta. Kun innostuu, niin onnistuu ja kun onnnistuu, niin innostuu. Luonnossa oppiainerajat ylittyvät itsestään. Esim. Marjasta piirakka (mittamminen, ohjeiden lukeminen, ruuanvalmistus, liikunta, jokamiehenoikeudet..).

Maailma tulee vastaan ulkona. Vaikka internet tuo rajattoman luokkahuoneen, myös omat kokemukset ovat tärkeitä, teoria ja käytäntö yhdistyy. Monenlainen yhteistyö eri verkostojen kanssa työpaikat, yritykset, järjestöt. Oppilaat voisivat esim. vaikka somistaa liikkeen ikkunoita. Vierailulla ja tutustumisäynneillä pyritään antamaan mahdollisuus toimia, eikä vain kuunnella esityksiä. Esim. Miksi aina menmään esiintymään vanhuksille, vanhuksilla voisi olla annettavaa. Mitä voitaisiin tehdä yhdessä...

Tammelassa paljon hyviä kohteita: lähimetsät kaikkialla, Pyhäjärvi, luonnonpuisto, Mustiala, liikuntakeskus, kirjasto, Torronsuo, Hämeen luontokeskus, Liesjärven kansallispuisto, Korteniemen perinnetila, järjestöt, kirkko, Honkapirtti, Eerikkilän urheiluopisto. Mahdollista pitää vaikka leirikoulu.