OHJEITA LUKUPÄIVÄKIRJAN TEKOON

(Lähde Helsingin yliopiston eksegetiikan laitos)

Kaikkiin teoksiin ei voi soveltaa mekaanisesti samanlaista lukustrategiaa, mutta joitakin yleisiä näkökohtia on syytä pitää mielessä. Luetun oppimista voi pyrkiä jäsentämään pohtimalla esimerkiksi seuraavia asioita:

1) Mitkä ovat omat lähtökohtani?

􀁸 Mitä tiedän ennestään käsiteltävästä aiheesta?

􀁸 Ovatko kirjoittajan käyttämät termit, käsitteet ja teoreettiset mallit minulle

tuttuja/helposti omaksuttavia?

􀁸 Millä tavoin kirjoittajan esille nostamat kysymykset ja tehdyt johtopäätökset ovat

sopusoinnussa tai ristiriidassa omien kokemuksieni tai oppimani tiedon kanssa?

2) Mitkä ovat kirjoittajan lähtökohdat?

􀁸 Mihin kysymyksiin hän etsii vastauksia?

3) Haluan kritikoida/kommentoida/jäin pohtimaan

􀁸 Jättääkö kirjoittaja huomioimatta joitakin asiaan vaikuttavia näkökohtia?

􀁸 Onko ajatuksenjuoksu jossakin epäselvää?

􀁸 Olen eri mieltä jostakin johtopäätöksestä

􀁸 En ymmärtänyt...

􀁸 Erityisen merkityksellistä minulle oli...

􀁸 Haluaisin tietää enemmän...

4) Mitä opin lukemastani?

􀁸 Mitä uusia kysymyksiä/näkökulmia kirja herätti?

􀁸 Mitä uutta tietoa?

􀁸 Miten uusi tieto jäsentyy aiemmin oppimaani?

􀁸 Mihin opittua voi hyödyntää? Esim. opiskeluun, eettisen pohdintaan, käytännön työhön (täsmennä).

􀁸 Miten luettu muutti aiempia käsityksiäni?

Päiväkirja laaditaan jokaisesta lukupaketin teoksesta. Teoksen laajuudesta ja tietomäärästä riippuen sopiva lukemispäiväkirjan pituus on noin 1-2 sivua/luettu 10 sivua.

Tehtyään lukemispäiväkirjat lukupaketista opiskelija laatii noin 2-3 sivua pitkän TIIVISTELMÄN oppimisprosessista. Tiivistelmässä ei ainoastaan toisteta lukemispäiväkirjoissa esitettyjä asioita, vaan analysoidaan oppimista koko lukupaketin näkökulmasta. Tiivistelmässä voi myös vertailla teosten lähestymistapoja ja asiasisältöjä.

Pelkkää referaattia ei hyväksytä lukemispäiväkirjaksi. Opiskelijan on osoitettava, että hän on ymmärtänyt teoksen keskeisen sisällön ja argumentaation. Hyvä lukemispäiväkirja sisältää sopivassa suhteessa asiatietoa ja oppimisen pohdintaa.

Lukupäiväkirja voi vaikuttaa haastavammalta vaihtoehdolta kuin perinteinen tentti. Sillä on kuitenkin monia hyviä puolia. Luonnos valmistuu kätevästi lukemisen ohella muistiinpanoja

tehdessä. Tenttipaniikista ei tarvitse kärsiä. Aikataulu on vapaampi. Ulkomuistin sijasta lukupäiväkirja testaa luetun tekstin ymmärtämistä ja kykyä analysoida oppimisprosessia.

Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten opiskelija kykenee

􀁸 reflektoimaan omaa oppimistaan (edellä esitetyt kysymykset pyrkivät auttamaan juuri tässä)

􀁸 tiivistämään kirjan keskeiset asiatiedot ja näkökulmat

􀁸 jäsentämään oppimansa muuhun tietoon

􀁸 analysoimaan kriittisesti lukemaansa tekstiä

Tehtävän arviointi

itsearviointi = numero + perustelut

open arviointi = +/- 0-1

Arviointikriteerit

0 = palauttamatta

1 = luettelomainen: faktat luettelona

2 = kuvaileva: kuvailee ilmiötä, suora teksti lähteistä

3 = määrittelevä: mitä tarkoittaa, suora teksti lähteistä; kaaviot, kuviot, taulukot

4 = yhteenvetoja ja sovelluksia: lähteiden tietojen yhdistämistä

soveltamista käytäntöön

5 = päätelmiä ja analysointia: vastauksia havaittuihin ongelmiin

yhdistelty, päätelty, omia havaintoja, syitä ja seurauksia

Liitteet:

Muut lukutekstit

Arkkitehtuurista ja luovuudesta.pdf

Mitä taide tekee käsityöstä.pdf

Arjen estetiikka.pdf