Ke 22.10. Suomen monet kielet

Tunnin ohjelma

Tänään tehdään tehtäviä läksyksi tulleiden Särmä-lukujen 77, 78 ja 86 pohjalta. 

LÄKSY:
-Tee kotona kesken jääneet tuntitehtävät loppuun.
-Tarkista tehtävät. Oikeat vastaukset tulevat näkyviin sivujen oikeaan perjantaina kello 20.00.
-Lue Särmän luvut 75. Kieli ja valta sekä 79. Kielen rakenne

Suomen sukukielet

Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan. Yhdessä samojedikielten kanssa ne muodostavat uralilaisen kielikunnan, johon kuuluu yli 20 eri kieltä ja niillä yhteensä noin 23 miljoonaa puhujaa. Uralilaisen kielikunnan kieliä yhdistää yhteinen kantakieli, kantaurali, jota puhuttiin noin 6000 vuotta sitten.

Sukukielet voidaan jakaa etäsukukieliin ja lähisukukieliin. Suomen lähisukukieliä ovat itämerensuomalaiset kielet, joihin kuuluvat suomen lisäksi viron, karjalan, liivin, vepsän, vatjan ja lyydin kieli. Myös Norjan Lapissa puhuttava kveeni ja Tornionjokilaaksossa Suomen ja Ruotsin alueilla puhuttava meänkieli ovat suomelle läheistä sukua.

Suomensukuisista kielistä vain suomella, virolla ja unkarilla on turvattu asema oman valtionsa virallisena kielenä. Muut suomensukuiset kielet ovat oman alueensa vähemmistökieliä ja siten ainakin mahdollisesti uhanalaisia. Pienimmät suomensukuiset kielet ovat jo häviämässä. 

Suomalais-ugrilaiset kielet.

Video suomen ja viron eroista: https://www.youtube.com/watch?v=hzgIGdFGl1A . 

Kielen vaihtelu

Kielen vaihtelu eli variaatio tarkoittaa, että kieli vaihtelee alueiden, tilanteiden ja sosiaalisen taustan mukaan. 
Kielen alueellinen vaihtelu tarkoittaa sitä, että eri puolilla Suomea puhutaan eri tavoin. Tietyn alueen puhekieli on murre.
Tilanne vaikuttaa kielenkäyttöön. Joskus tarvitaan virallista kieltä, toisinaan taas tuttavallinen puhetapa toimii paremmin. Tekstien tyyli vaihtelee tilanteen ja tekstilajin mukaan.
Sosiaalinen vaihtelu tarkoittaa sitä, että ihmisen tausta – kuten ikä, sukupuoli tai koulutus – vaikuttaa siihen, miten ihminen puhuu.
Kielitietoinen puhuja osaa mukauttaa omaa kieltään. Hän tekee havaintoja muiden puheesta ja ymmärtää erilaisia kielenkäyttötapoja.
Pitkän ajan kuluessa kielen vaihtelu johtaa kielen muuttumiseen, kielten eriytymiseen ja uusien kielten syntymiseen.

Kieli vaihtelee eri tilanteissa

Ihmisen kieli ei ole aina samanlaista, vaan eri tilanteissa tarvitaan erilaista kieltä. Näitä saman kielen eri muotoja kutsutaan kielen rekistereiksi. 
Oman kielen rekisterisi kehittyvät, kun luet monenlaisia tekstejä ja tutustut erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin. Yleiskieli ja puhekieli ovat kaikille tuttuja nimettyjä kielen rekistereitä, mutta osaat käyttää myös muita rekistereitä. 
Omaa ja muiden kieltä voi tutkia esimerkiksi siten, että havainnoi kielenkäyttöä eri tilanteissa:
– Puhut kavereiden kanssa lukion ruokalassa.
– Puhut kavereiden kanssa harrastuksessa tai muuten vapaa-ajalla.
– Puhut kavereiden kanssa oppitunnilla.
– Opiskelija pitää esitelmää koko ryhmälle.
– Opettaja puhuu koko ryhmälle.
– Opettaja puhuu sinulle tunnin jälkeen.
– Opettaja kuuluttaa keskusradiossa.
– Äitisi tai muu perheenjäsen puhuu oman perheen jäsenille.
– Äitisi tai muu perheenjäsen puhuu omille ystävilleen.
– Äitisi tai muu perheenjäsen puhuu asiointitilanteessa esimerkiksi puhelimessa tai kaupassa.


Näytteitä murteista tässä videossa: https://www.youtube.com/watch?v=dfReKFBfu0A. 

Monikielinen Suomi

Suomessa puhutaan äidinkielenä yli 150:tä kieltä. Maassa on kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi, mutta niiden asema ei ole täysin tasa-arvoinen: suomi on valtakieli ja ruotsi vähemmistökieli. Kunnat voivat olla yksikielisiä tai kaksikielisiä, ja Ahvenanmaa on yksikielisesti ruotsinkielinen ja itsehallinnollinen. Ruotsin virallinen asema perustuu Suomen historiaan osana Ruotsia ennen vuotta 1809. Suomen nousu hallinnon ja koulutuksen kieleksi 1800-luvulla liittyi kansallisuusaatteen nousuun ja kansallisvaltioiden syntyyn Euroopassa.

Saamelaiskielet ovat Suomen alkuperäiskieliä. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä – pohjois-, inarin- ja koltansaamea – joista kaikki ovat uhanalaisia. Saamelaisten kielenkäyttöä rajoitettiin pitkään, mutta nykyisin kielipesät ja kouluopetus tukevat elpymistä.

Suomessa on myös muita historiallisia vähemmistökieliä: karjala, romanikieli, tataari, jiddiš sekä suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Näiden puhujamäärät ovat vähentyneet, mutta viime vuosina on nähty elvytysliikkeitä, kuten karjalan kieliaktivismi. Viittomakielten käyttöä rajoitettiin aiemmin, ja nykyisin niiden asemaa heikentää kuuloimplanttihoitojen yleistyminen, vaikka kulttuurinen arvo säilyy.

Maahanmuuton myötä Suomeen on tullut paljon uusia kieliä. Noin 400 000 ihmisen äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Yleisimmät vieraskielet ovat venäjä, viro, arabia, englanti ja somali. Venäjän- ja vironkielisten määrä kasvoi erityisesti 1990-luvulta alkaen, ja pakolaisuus on tuonut maahan somalin- ja arabiankielisiä.

Englanti on saanut Suomessa vahvan aseman koulutuksessa, työelämässä ja mediassa – sitä kutsutaan joskus ”kolmanneksi kotimaiseksi kieleksi”. Englannin taitoa arvostetaan, mutta muiden suurten kielten osaaminen jää usein vähemmälle huomiolle. Tämä heijastaa kieli-ideologioita ja asenteita eri kieliä kohtaan.

Tulevaisuudessa Suomen väestö muuttuu yhä monikielisemmäksi. Tämä edellyttää, että koulutuksessa ja palveluissa huomioidaan kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus. Lain mukaan lapsella on oikeus saada opetusta omalla äidinkielellään, ja suomi toisena kielenä -opetus tukee oppimista. Maahanmuuttajien myötä myös suomen kielen käyttö ja ilmaisutavat monipuolistuvat, mikä laajentaa käsitystä siitä, mitä “suomen kieli” voi olla.