Suuret ja pienet kielet
Vaikka suomea pidetään pienenä kielenä, se on maailman noin 120:nneksi suurin puhujamäärältään, ja tekstimäärällä mitattuna sen asema on vielä vahvempi. Suomea käytetään laajasti koulutuksessa ja hallinnossa, mikä tekee siitä suhteellisen elinvoimaisen. Maailman suurimpia kieliä ovat mandariinikiina, englanti, espanja, hindi, arabia, portugali, bengali, venäjä ja japani. Suurin osa maailman kielistä on kuitenkin pieniä ja puhujamääriltään vähäisiä.

Kielipolitiikka ja kielten asema
Kielipolitiikka tarkoittaa päätöksiä ja toimia, joilla vaikutetaan eri kielten asemaan yhteiskunnassa. Suomessa perustuslaki ja kielilaki määrittelevät kansalliskielet (suomi ja ruotsi), vähemmistökielten (saamen kielet, karjalan kieli, Suomen romanikieli, suomalainen ja ruotsalainen viittomakieli) oikeudet ja kielelliset palvelut.

Kielet ovat eriarvoisessa asemassa: enemmistökieliä käytetään hallinnossa, koulutuksessa ja mediassa, kun taas vähemmistökielet rajoittuvat usein perhepiiriin. Esimerkiksi viron kieli on Virossa vahva valtakieli, mutta monet sen sukukielet Venäjällä, kuten mordva ja mari, ovat heikentyneet huonon kielipolitiikan ja venäläistymisen vuoksi.

Kielten uhanalaisuus
Vähemmistökielet voivat muuttua uhanalaisiksi ja kadota, jos niitä ei käytetä koulutuksessa, työssä tai mediassa. Arvioiden mukaan jopa 90 % maailman kielistä saattaa hävitä muutamassa sukupolvessa. Suomessa esimerkiksi saamelaisia ja romaneja on aiemmin pyritty sulauttamaan valtakulttuuriin kieltämällä heidän kielensä kouluissa. Kielen katoaminen merkitsee myös kulttuurin ja ajattelutapojen köyhtymistä, sillä kieliin sisältyy ainutlaatuista tietoa ja ilmaisutapoja, joita ei voi täysin kääntää toisille kielille.

Englannin valta-asema ja globalisaatio
Globalisaatio on vahvistanut erityisesti englannin asemaa kansainvälisenä kielenä. Englanti mielletään trendikkääksi ja kansainväliseksi, mikä näkyy mainonnassa ja yritysten nimissä Suomessakin. Kuitenkin vain noin 15 % maailman väestöstä osaa englantia, ja sen käyttö ei ole kaikille tasa-arvoista – valtaa on niillä, jotka hallitsevat standardienglannin. Englannin rinnalla myös espanja, venäjä, ranska, arabia ja kiina ovat suuria kansainvälisiä kieliä.
Englannin ylivalta voi kuitenkin uhata pienempien kielten asemaa tieteen, koulutuksen ja kulttuurin aloilla, jos paikalliset kielet jäävät syrjään. Tämä voi johtaa kulttuurisen monimuotoisuuden kaventumiseen ja oman kulttuurin heikentymiseen.