Opettaja voi pyrkiä edistämään osallisuutta ja uskon lisäämistä omiin vaikuttamiskykyihin opetusmenetelmiään valitsemalla, ihan minkä oppiaineen opetuksessa tahansa. Kyseessä ei siis tarvitse välttämättä olla ympäristöprojekti, vaan oppilaslähtöisempi ote opetukseen ylipäätään edistää asiaa. Samalla tavalla missä tahansa oppiaineessa ja eri sisältöihin liittyen on mahdollista tukea kestävän kehityksen mukaisen elämäntavan oppimiseen tarvittavia osaamistaitoja. Rohweder ym. (2008) ovat kiteyttäneet näitä taitoja Kestävän kehityksen pedagogisen mallin muotoon (Kuvio 4).

Malli korostaa sitä kuinka kestävän elämäntavan opetus ei ole ainoastaan tietojen omaksumista vaan siihen liittyy myös paljon taitoja. Koska elämäntapakysymykset ovat pitkälti yhteisiä, niitä kannattaa kehittää yhteisöllisesti ja tämä edellyttää myös vuorovaikutuksellista toimintaa ja taitoja. Monimutkaiset asiakokonaisuudet edellyttävät niiden linkittämistä toisiinsa ja kokonaisuuksien tarkastelua. Vallitsevan järjestelmän kriittinen reflektointi luo pohjaa uudistuksille. Olisi myös hahmotettava paikallisen ja globaalin yhteys, ymmärrettävä historiaa ja muodostettava tulevaisuudesta tavoiteltava visio.

Kuvio 4: Kestävän kehityksen pedagoginen malli, Rohweder ym. 2008

Näiden taitojen kehittämistä voidaan siis edistää pedagogisilla valinnoilla oppiaineesta riippumatta. Erilaiset elämykset ja kokemukset, jotka vaikuttavat tunteisiin, voivat puolestaan vaikuttaa toimintamotivaation rakentumiseen, mikä lopulta vasta johtaa toiminnan muuttumiseen (Kokkonen 2013). Opettaja voisi esimerkiksi kehittää oppilaiden luontosuhdetta toteuttamalla opetusta luonnossa, toisen asemaan asettumista ja uudenlaisia näkökulmia draaman avulla tai toteuttaa erilaisia arvojen selkeyttämisharjoituksia (Nordström 2004). Erilaisia valmiita materiaaleja, joita on opettajille tarjolla, on olemassa valtava määrä ja niitä on kerätty yhteen esimerkiksi MAPPA- materiaalipankkiin.

Lähteet:

Kokkonen, A. (toim.) (2013) Yhteinen käsitys - Kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen sanasto ja käytännöt. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Oy. Tallinna.

Nordström, H. (2004). Ympäristökasvatuksen toimintamalleja. Teoksessa: Cantell, H. (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. PS-kustannus. Juva.

Rohweder L., Virtanen A., Tani S., Kohl J., & Sinkko A. (2008) Kestävän kehityksen pedagoginen malli. Teoksessa L. Rohweder & A. Virtanen (toim.) Kohti kestävää kehitystä. Pedagoginen lähestymistapa. Opetusministeriön julkaisuja 2008:3.