MAP - mallin mukaan opettajan asiantuntijuus rakentuu useista toisiinsa erilaisista osa-alueista. Pedagogisen ja oppiainekohtaisen osaamisen lisäksi opettajan työhön vaikuttavat hänen persoonalliset orientaationsa, vuorovaikutustaitonsa, tilannekohtainen toimintakykynsä sekä ammatillinen hyvinvointinsa (Opetushallitus, 2023). Malli korostaa, että opettajan osaamista ei voida mitenkään tarkastella pelkästään tiedollisena tai taidollisena kysymyksenä, vaan olennaisena osana asiantuntijuutta ovat myös jaksaminen, työhyvinvointi ja kyky toimia rakentavasti erilaisissa muuttuvissa tilanteissa.

POM-opintojeni päätteeksi mietin omaa osaamistani suhteessa MAP-mallin eri ulottuvuuksiin. Tunnistin keskeisimmäksi kehityskohteekseni eli asiantuntijuuteni aukkopaikaksi stressinhallinnan, resilienssin ja työssä jaksamisen. Vaikka koen omaavani vahvan motivaation opettajan työhön sekä hyvät valmiudet pedagogiseen suunnitteluun ja vuorovaikutukseen, huomaan pohtivani paljon sitä, miten säilyttää hyvinvointi ja ammatillinen toimintakyky pitkällä aikavälillä. Haalin itselleni mielelläni usein vastuualueita, ja otan tehtäviä yli omien rajojeni.

Opettajan työ on viime vuosikymmeninä muuttunut yhä vaativammaksi. Opettajalta edellytetään opetuksen suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi myös jatkuvaa yhteistyötä huoltajien, kollegoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Samalla oppilasryhmät ovat monimuotoistuneet, ja opettajan on kyettävä huomioimaan hyvin erilaisia oppimisen, käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tarpeita. Suuret ryhmäkoot, oppilaiden lisääntyneet tuen tarpeet sekä jatkuva "tilannekohtainen päätöksenteko" voivat lisätä työn kuormittavuutta ja haastaa opettajan jaksamista (Skaalvik & Skaalvik, 2018). Työ vaatii jatkuvaa läsnäoloa, tunnekuormituksen käsittelyä sekä myöskin taitoa reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin, mikä voi pitkään jatkuessaan lisätä stressiä.

Tutkimusten mukaan opettajan ammatillinen hyvinvointi ei kuitenkaan määräydy pelkästään työn ulkoisten vaatimusten perusteella, vaan siihen vaikuttavat merkittävästi myös yksilön omat toimintatavat ja voimavarat. Hyvinvoinnin ylläpitäminen edellyttää tietoista itsesäätelyä, kykyä tunnistaa omat rajansa sekä valmiutta huolehtia palautumisesta myös työajan ulkopuolella. Lisäksi opettajan on tärkeää pystyä erottamaan henkilökohtaiset arvonsa ja tunteensa ammatillisesta roolistaan erityisesti tilanteissa, joissa koulun toimintakulttuuri, käytännöt tai päätökset eivät täysin vastaa omia näkemyksiään (Collie ym., 2012).

Halusin lisätö ymmärrystäni juuri opettajan työhyvinvoinnista ja erityisesti niistä tekijöistä, jotka auttavat opettajia selviytymään työn kuormittavista puolista. Minua kiinnosti, miten kokeneet opettajat rakentavat ammatillista varmuuttaan, kehittävät stressinhallintataitojaan ja ylläpitävät työssä jaksamistaan pitkän työuran aikana. Halusin myös selvittää, millaisia käytännön toimintatapoja, ajattelumalleja ja tukiverkostoja he hyödyntävät suojautuakseen liialta kuormitukselta muuttuvassa kouluympäristössä. Näiden näkökulmien tarkastelu tarjoaa arvokasta tietoa oman ammatillisen kasvuni tueksi ja auttaa minua rakentamaan realistista kuvaa siitä, millaisia valmiuksia hyvinvoiva ja pitkäjänteisesti työssään jaksava opettaja tarvitsee.


Toteutus - videot (Videot kahdessa osassa)

osa 1

osa 2


Aiheen diaesitys
https://canva.link/o46pl5v8ketc87m