Vaihe 1. Orientoituminen koontireflektioon
1. Aloita koontiseminaarin työskentely perustamalla PROpe-sivustollesi alasivu POM-koontiseminaarille. Perustamallesi sivulle tulet palauttamaan opintojakson vaiheiden 1 - 3 tehtävät.
2. Palaa muistoihisi ja kokemuksiisi POM-opintojen ajalta.
2. Palaa muistoihisi ja kokemuksiisi POM-opintojen ajalta.
- Laadi itsestäsi esittely (saa olla sarjakuva, maalaus, vlogi, video TikTok-tyyliin, infograafi, uutinen tms.), jossa kerrot kuka olet ja millä fiiliksillä olet tässä vaiheessa opettajaopinnoissasi ja POM-opintojen viimeisen etapin alkaessa.
- Liitä esittelyysi myös kuvaus merkittävästä oppimiskokemuksestasi POM-opinnoissasi - mahtava, huikea tajunnan räjäyttänyt juttu, pohjamudissa pyörimiseen liittyvä juttu, suuri oivalluksesi tai pettymysten pettymys
- Esityksen kesto voi olla maks. 3 min /tekstin pituus maks. 2 s. jne.
- Liitä esittelysi PROpe-sivustollesi perustamallesi POM-koontiseminaarin alasivulle.
Kommentit
Avoimen perusopintojen johdosta, olen kuitenkin tehnyt jo aika paljon kolmannen vuoden juttuja, joten tuntuu vähän siltä, että opiskelen jossain siinä välimaastossa.
Tällä hetkellä fiilis opinnoista on tosi hyvä. Tämä vuosi on mennyt pitkälti kandin, sekä siihen liittyvien kurssien parissa, mukana myös muutamia viimeisiä Pomeja! Sain suoritettua myös erkan perusopinnot. Yksi isoimmista jutuista onkin ollut se, että pääsin erillisiin erityisopeopintoihin. Se on mielestäni super lisä luokanopen työhön, mutta samalla myös laajentaa mahdollisuuksia työelämään!
Nyt kun POMM-opinnot alkaa olla loppusuoralla, fiilis on vähän haikea, mutta samalla tosi innostunut. Näiden opintojen aikana on tullut opittua paljon kaikenlaista, mutta ehkä vielä enemmän itsestä oppijana. Alussa moni juttu tuntui vähän epävarmalta, mutta nyt huomaa, että oma varmuus on kasvanut ja uskaltaa jo enemmän luottaa omaan tekemiseen. Kaikista eniten koin saavani musiikin ja liikunnan POMM:eista.
Ehkä yllättävin oppimiskokemus liittyy käsitöihin, ja erityisesti neulomiseen.
Käsityöt ovat aina olleet mulle vaikeita, eivätkä ne ovat oikein koskaan muutenkaan kiinnostaneet. Neulominen tuntui aluksi tosi hankalalta ja jopa turhauttavalta, ja välillä oli sellainen olo, että en vaan osaa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtää, miten se toimii. Ja kun lopulta onnistui, niin fiilis oli superhyvä. Sellainen oikea onnistumisen kokemus, jota en olisi uskonut saavani just tässä asiassa. Samalla olen hyötynyt taidosta opesijaisuuksissa, eikä samanlainen pelko käsitöiden opettamisesta ole enää läsnä.
Se myös avasi silmiä siihen, miltä oppiminen voi tuntua. Miten tärkeää onkaan antaa aikaa, olla kärsivällinen ja kannustaa.
Tällä hetkellä oon hyvillä fiiliksillä ja tosi motivoitunut siitä mitä teen. Matkan varrella koen kasvaneeni opettajuuteen paljon, ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että olen juuri siellä missä pitääkin!
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin