Anu-Maria Ylönen

Heinäkuinen helle, Atlantin merituuli ja tapaksien tuoksu – tästä alkoi Erasmus+ -matkani Espanjan Cádizissa. Osallistuin Otsolan kansalaisopiston akkreditoinnin turvin CLIC International House Cádizin järjestämälle Discover the Taste of Teaching -kurssille 20.7.-24.7.2026. Matka toteutti täydellisesti opistomme Erasmus+ -tavoitteita, joissa korostetaan opettajien ammatillista kehittymistä ja kansainvälistä verkostoitumista.


Kuva: Anu-Maria maistelemassa kurssilla valmistettuja paikallisia herkkuja.

Ruokakulttuuri kohtaa uudet opetusmenetelmät

Kurssin perusajatus oli kiehtova: miten ruokakulttuuria ja gastronomiaa voidaan käyttää opetusvälineenä. Tiivis kolmen hengen foodie-ryhmämme – minä, ranskalainen kieltenopettaja Lydia ja puolalainen perusasteen opetttaja Anton – jakoi intohimoisesti maidemme perinteitä.

Sain kurssilta eväitä oman opetukseni ja työmenetelmieni kehittämiseen. CLIC-koulun opetuskeittiössä paikallisen Maru-kokin johdolla kokatessamme andalusialaisia perinneruokia tein tärkeän pedagogisen oivalluksen. Huomasin, että kun opiskelijat tekevät esivalmistelut ja opettaja vastaa liesityöskentelystä, aikaa jää vähemmän itse resepteille, mutta huomattavasti enemmän syvälliselle keskustelulle tekniikoista ja raaka-aineista. Tämä toiminnallinen menetelmä osoitti myös, miten yhteinen tekeminen murtaa tehokkaasti kielimuureja: itse ymmärsin Marun espanjankielistä pälpätystä italian kielen pohjalta.

Tiistaina teimme perunatortillaa sekä raikasta gazpachoa, ja opimme sen eron paksumpaan salmorejoon. Torstaina vuorossa oli pisto (Andalusian ratatouille) sekä pitkään haudutettu sipuliruoka tuoreella tonnikalalla ja manzanilla-viinillä.


Kuva: Kurssilla osallistujat keskittyivät raaka-aineiden esivalmisteluun ohjaajan johdolla.


Kuva: Viini on tärkeä osa ruokakulttuuria.

Kulttuuria, historiaa ja uutta virtaa työhyvinvointiin

Cádizin illoissa heittäydyimme paikalliseen tapaskulttuuriin, joka tarjosi upeita makuelämyksiä. Maistelin mm. merisiiliä, papusalaattia, kylmäsavustettua tonnikalaa sekä rapeita croquetas de puchero -kroketteja. Nämä makuelämykset saivat minut pohtimaan suomalaista suhtautumista omaan ruokakulttuuriimme. Meillä suomalaisilla on usein tapana väheksyä perinneruokiamme tyyliin: "No, eihän meillä ole mausteena kuin suola ja pippuri". Muistan jopa lukeneeni tunnetun suomalaiskirjailijan tekstin Turun kaupungin matkailulehdestä, jossa omaan ruokaamme suhtauduttiin oudon vähättelevästi.

Suomessa on historiallisesti ollut haasteita lyhyen satokauden ja pitkän talven vuoksi, mikä on rajoittanut tuoreiden raaka-aineiden saatavuutta. Mutta se ei tee ruokakulttuuristamme tai ruoistamme yhtään väheksyttävämpiä! Kurssilla nimittäin kirkastui, että myös ylistettyä Välimeren maiden ruokakulttuuria on leimannut voimakkaasti historiallinen niukkuus ja köyhyys. Juuri siksi perinneruoissa on aina pyritty hyödyntämään yksinkertaisia raaka-aineita tai vaikkapa kuivahtaneita leivänkannikoita – kuten Andalusialle tyypillisessä paksussa Salmorejo-keitossa, johon leipä tuokin sen ominaisen rakenteen (toisin kuin raikkaassa ja juotavassa Gazpachossa). Köyhyydestä ja yksinkertaisista raaka-aineista on molemmissa kulttuureissa syntynyt nerokkaita selviytymistarinoita lautaselle – meidän tulisi vain olla omistamme yhtä ylpeitä kuin eteläeurooppalaiset!

 

Kurssiohjelmaan kuului myös opintomatka arabivaikutteiseen Vejer de la Fronteran valkoiseen kylään sekä sykähdyttävä flamencoilta, jossa nuoren tanssijan koko suku pikkutytöstä mummoihin nousi lavalle. Nämä kokemukset ja Lydian koskettava sukutarina Francon diktatuuria paenneesta perheestään muistuttivat yhteisöllisyyden voimasta.


Kuva: Flamenco-ilta oli osa liikkuvuusjakson paikallista kulttuuriantia.

Matkan suurin oivallus liittyi kuitenkin omaan ja työyhteisöni hyvinvointiin. Ammatillinen irtiotto arjesta, uudet eurooppalaiset verkostot, samanhenkisten ihmisten seura ja andalusialainen elämänilo latasivat omat akkuni äärimmilleen. Tunnistan nyt selkeämmin, että työhyvinvointi syntyy yhteisöllisyydestä, jaetusta ilosta ja itsensä haastamisesta uuden äärellä. Eurooppalainen kollegojen vertaistuki antoi aivan uutta perspektiiviä omaan työhön.

Ideat jakoon opiston sisällä

Tämä blogiteksti on ensimmäinen askel matkani annin raportoinnissa ja näkyväksi tekemisessä. Seuraavaksi tavoitteenani on jakaa näitä hyviä ideoita ja käytäntöjä eteenpäin oman opistomme sisällä – niin kollegoille työyhteisön piristykseksi kuin opiskelijoille kurssisisältöjen muodossa.

Tuon mukanani Otsolaan ison tukun uusia pedagogisia työkaluja ja ripauksen andalusialaista aurinkoa akkreditointikauden 2023–2027 tavoitteiden mukaisesti. Keittiössä ja luentosalissa nähdään jatkossa entistä ylpeämpää, yhteisöllisempää ja kansainvälisempää otetta ainakin omilla tunneillani!

--
Kirjoittaja Anu-Maria Ylönen (ETM, AmO) ohjaa Otsolan kansalaisopistossa viini- ja ruokakulttuurikursseja.