A: Kasviplankton  

 Pienet levät ja bakteerit ovat kasviplanktonia, vaikka eivät kasveja olekaan. Ne tuottavat ravintoa ja happea aivan niin kuin vesikasvit. Ulapalla, jossa kasveja ei enää ole, kasviplanktonit ovat ainoita aurinkoenergian sitojia ja hapen tuottajia.  Siksi monet vesieliöt ovat niistä riippuvaisia.

 Tavallisimpia sisävesien leväryhmiä ovat viherlevät ja piilevät. Myös sinilevät= sinibakteerit luetaan kasviplanktoniin. Levät pysyvät rakenteensa takia veden valoisassa pintakerroksessa. Niitä on myös kallioilla, pohjakivillä ja kasvien vedenalaisissa osissa.  Vedessä on aina jonkin verran leviä. Jos ravinteita ja valoa on runsaasti, ne voivat lisääntyä räjähdysmäisesti. Levät voivat silloin nousta pinnalle vihertäväksi ”leväpuuroksi”. Tätä levien massaesiintymää kutsutaan veden kukinnaksi.  

 Usein miten kukinnasta puhutaan, kun sinilevät=sinibakteerit lisääntyvät voimakkaasti heinäkuussa. Se on viime vuosina lisääntynyt ongelma sisävesillä ja Itämeressä. Yleensä levät ovat ihmiselle vaarattomia, mutta eräät sinibakteerit tuottavat myrkyllisiä aineita, jotka vaikuttavat haitallisesti kaikkiin vesien eläimiin. Massaesiintymän aikana vettä ei voi käyttää ollenkaan eikä siinä voi uida.  

Mikroskooppisen pienet planktonlevät voivat säädellä ilmakehän koostumusta. Kasviplankton on yksi tärkeimmistä hapen tuottajista maapallolla. Lisäksi se sitoo fotosynteesissä ilmakehän hiilidioksidia. Kohteita, jotka sitovat runsaasti ilman hiilidioksidia kutsutaan hiilinieluiksi.

 

B: Eläinplankton  

 Vedessä liikkuu paljon mikroskooppisen pieniä, läpikuultavia eläimiä. Eläinplanktonia ovat esim. vesikirput, hankajalkaiset ja rataseläimet. Ne ovat vesissä ensimmäisen asteen kuluttajia ja mm kalanpoikasten, muikun ja siian ravintoa.  Koostaan huolimatta ne ovat siis tärkeä osa vesien ravintoketjua.

Vesikirput ovat parin millimetrin pituisia läpikuultavia äyriäisiä. Ne käyttävät tuntosarvia uimavälineenä. Kesällä vesikirppunaaraat lisääntyvät ilman hedelmöitystä, jolloin kaikki jälkeläiset ovat naaraita. Näin jokainen yksilö pystyy lisääntymään ja kanta kasvaa nopeasti. Syksyllä vesien jäähtyessä syntyy myös koiraita. Niiden hedelmöittämät naaraat tuottavat veden pohjaan painuvia kestomunia, joista seuraavana keväänä syntyy uusi sukupolvi.