Erityisesti Meksikossa 1.–2. marraskuuta vietettävä vainajien juhla on tullut tutuksi muun muassa piirretyistä elokuvista, tekstiilien painatuksista sekä kasvomaalauksista. Juhlan historia juontuu Etelä-Amerikan mayojen ja asteekkien kuolleiden muistojuhliin. 

Juhlaan liittyy kiinalaista hautojen lakaisun juhlaa muistuttavia piirteitä. Juhlaa varten kuolleiden omaisten haudat puhdistetaan ja koristellaan koriste-esineillä, oransseilla kehäkukilla sekä koruilla. Haudoille viedään myös vainajan lempiruokia. Jotkut viettävät koko yön omaistensa haudoilla. Kodeissa rakennellaan kotialttareita, joille asetetaan kuolleiden omaisten kuvia ja esineitä erilaisten ristien ja neitsyt Marian kuvien viereen.

Kuolleiden juhlaa vietetään hartaan muistelun rinnalla myös riehakkaiden karnevaalien, teatteriesitysten, tanssin ja musiikin parissa. Meksikossa juhlaperinteisiin kuuluu esimerkiksi nuorten naisten pääkallomainen kasvomaalaus, jossa puolet kasvoista meikataan kauniisti ja puolet maalataan muistuttamaan pääkalloa. Tällä muistutetaan elämän katoavaisuudesta. Myös monet ruoat kuten perinteinen pan de muerto eli kuolleiden leipä valmistetaan muistuttamaan pääkalloja.