Vierailimme Karstulan yhtenäiskoulun esiopetuksen ryhmässä, jossa oli 23 oppilasta. Ryhmässä oli opettaja ja yksi avustaja. Tilat olivat uudet ja viihtyisät. Tänään käytössä kaksi tilaa, joiden välissä oli ovi. Päivä aloitettiin “piiri”-tyylisessä tilassa, jossa eskarilaiset istuivat penkeillä piirissä ja opettaja oli taulun edessä muodostaen piirin yhtenäiseksi. Toinen tila oli taas perinteisempi luokkaympäristö, jossa oli pöytiä riveissä, taulu edessä ja opettajan pöytä sivulla. Tämän luokan takana oli tilaa leikille. Tilat olivat avaria ja ikkunoita oli niin ulos kuin käytävällekin. Opettaja sanoi, että käyttävät myös käytävällä olevaa tilaa hyödyntäessään toiminnallista oppimista. Oppimistilat ovat hyvin vuorovaikutteisia, mikä edistää lasten vuorovaikutustaitoja.  

Aluksi oltiin piirissä ja he olivat varmaan käyneet viikonloppua läpi, sitten oppilaat esiteltiin meille ja pidettiin “positiivisuuspiiri”, jossa kerrottiin ensin nimet ja asioita, missä hän on hyvä. Sitten laulettiin, mistä oppilaat pitivät. 

Tuolla tunnilla aiheena oli syksy ja lehdet. He värittivät vahaliiduilla paperia, jonka alla oli lehtiä. Oppimiskokonaisuudet ovat hyvin laajoja, eikä ole kovin tarkkaa rajaa vedetty. Esimerkiksi äidinkieli, musiikki, kuvis voivat yhdistyä yllättävänkin helposti. Tänä aikana, milloin me olimme tuolla tunnilla, yhdistyi musiikki, kuvaamataito ja matikka. Sekä tottakai vuorovaikutustaidot. 

Tunti oli opettajajohtoinen, sillä hän esitteli oppilaat meille ja kertoi ohjeita ja neuvoja. Hän neuvoi ja ohjasti lapsia hyvin ja huomautti lapsia siitä, kuinka toisia kuunnellaan. Opettaja näytti hyvin, kuinka jokainen lapsi sai olla sellainen kuin on ja häntä kuunneltiin juuri sellaisenaan.  

Tunti oli suurimmilta osin leikkimistä ja pelaamista, sillä niiden avulla oppimisesta tehdään mielekästä. Lapsilla oli käytössä pelaamistaulukot, joihin sai aina tietyn värisen viivan pelin haastavuuden, suorittamisen tai keston mukaan. Tämä siis motivoi lapsia valitsemaan vaikeampia tai kehittävämpiä pelejä. Opettaja sanoi, että käyvät lähinnä kaiken pelaamisen ja leikin kautta, sillä niin mielenkiinto pidetään parhaiten yllä. Kun oppimisesta tulee mielekästä, on se myöhemminkin mukavaa. Opettaja selitti, sanallisti ja havainnoi koko ajan omaa toimintaansa. 

Palautetta lapset saivat aluksi opettajaltaan (esittelypiiri). Sitten opettaja alkoi kyselemään toisilta oppilailta “missä x on erityisen hyvä?” tms. Tässä piirissä pidettiin positiivisuutta (peukku ylös) yllä, eikä jaettu negatiivisia (peukku alas) juttuja toisista. Opettaja antoi myös palautetta kuviksen töiden aikaan paljon, mistä lapset innostuivat ja jatkoivat ahkeraa työskentelyä. Kun opettaja kehui oppilaita, he käyttäytyivät hyvin ja olivat innostuneita. Tätä tapahtui pitkin tuntia, jolloin työrauha säilyi hyvänä.  

Opettaja näytti esimerkiksi kuviksen työssä mallia, ja lapset seurasivat tätä oikein tarkasti ja tekivät sitten yllättävän tarkasti perässä. Tässä huomasi, että työ oli hyvin mielenkiintoinen ja he olivat perillä siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Varhaiskasvatuksen opettaja näytti siis usein mallia, jota sitten lapset osasivat hyvin toistaa.  

(Viime vuonna saman opettajan tunnilla oli mukana musiikin/luokanopettaja, jonka avulla tunneista tuli hyvin musikaalisia. Tämän avulla lapset olivat hyvin riemukkaita ja osasivat hyvin leikkiä toistensa kanssa. 

Lasten oppimista ei tällä meidän tunnillamme oikeastaan edes eriytetty, mutta lapsi sai tarvitessaan apua koulunkäynninohjaajalta, joka täytyi olla luokassa, sillä ryhmä oli niin iso. Lapsen lähtökohdat otettiin huomioon myös esim. Esittelykierroksella ja lapsille annettiin oma tila ja aikansa kertoa asioita.