Tekstitaidon keskeisiä käsitteitä

 

Tekstityyppi
1)kertova, 2) kuvaileva, 3) ekspositorinen eli erittelevä), 4) argumentoiva eli perusteleva, 5) ohjaileva

Tekstilaji
a) kaunokirjallisuus:1) proosa (romaani ja novelli), 2) draama eli näytelmä, 3) runous el lyriikka
b) asiatekstit: 1) tiedottavat (mm. artikkeli, uutinen, reportaasi), 2) mielipidetekstit (pääkirjoitus, kolumni, yleisönosastokirjoitus). Mielipideteksteistä pakinan voisi luokitella kaunokirjallisuudeksikin, sillä siinä hyödynnetään paljon kaunokirjallisuudelle tyypillisiä tyylikeinoja. aforismi ja satiiri

Tekstin tavoite
Tavoitteen arvioinnin lähtökohtana on tekstilajin tunnistaminen.

 

Mielipidetekstien analyysin käsitteitä
a) argumentaatio: esisopimus, lähtötiedot, teesi, perustelu, lisätuki, vastaperustelu, myönnytys, tarkennus
b) retoriset keinot.

tekstin ideologia, kohderyhmä, sävy (maltillinen vai kiivas)

 

Proosan analyysin käsitteitä

a) miljöö: aika, paikka, tilanne, sosiaalinen ympäristö
b) henkilöt: pää-, sivu- ja taustahenkilöt
c) kerronta: kertoja (ulkoinen tai sisäinen; kaikkitietävä, minäkertoja, eläytyvä kertoja, objektiivinen), näkökulma eli fokalisaatio (koostuu fokalisoijasta ja fokuksesta), tekstin aikasuhteet (kronologinen kertomus, takauma, ennakointi, tiivistys, hidastus), juoni (johdanto, kehittely, huippukohta, ratkaisu, lopuke), motiivi (toistuva seikka), aukko, intertekstuaalisuus (alluusio eli viittaus toiseen tekstiin), symboli
d) tulkinta: teema.

 

Runon analyysin käsitteitä
a)puhetilanne: puhuja, kuulija
b) kielen kuvallisuus: metafora, symboli, personifikaatio, puhdas kuva
c) rakenne: säe, säkeistö, runomitta (mitallinen vai vapaa), rinnastus, vastakohta, aukko, näkökulman vaihtuminen, poikkeamat, intertekstuaalisuus (alluusio), motiivi
d) tulkinta: teema.

Allegoria, ironia, parodia, konteksti, viitekehys