Korvan toiminnassa kannattaa taas aluksi tutustua rakenteeseen (oppikirja s.105). Ääniaallot tulevat korvaan ja etenevät tärykalvoon, joka alkaa värähdellä. Värähtely etenee kuuloluiden kautta simpukkaan, jossa sijaitsevat kuuloaistinsolut. Tärykalvon ja kuuloluiden pitää vahvistaa värähtelyä, koska se siirtyy ilmasta simpukan nesteeseen.

Simpukka on rakenteena pitkä "kierteinen" käytävä, jossa sijaitsevat kuulosolut. Värähtely (paineenvaihtelu) etenee käytävää pitkin. Korva erottelee korkeat ja matalat äänet siten, että korkea ääni=nopea värähtely aiheuttaa kuulosolujen ärtymisen heti käytävän alussa ja mitä matalampi ääni = hidas värähtely etenee simpukan käytävää pitkälle.

Kuulosolujen ärtyminen synnyttää hermoimpulssin, joka kulkee kuulohermoa pitkin isoaivojen kuuloalueelle, joka sijaitsee aika lähellä korvaa. Aivoissa syntyy kuuloaistimus. Äänen tulosuunnan tajuaminen perustuu kahteen korvaan eli ääniaallot tulevat hieman eriaikaisesti korviin ja aivot määrittelevät eron.