TÄÄ ON MEIDÄN MAAILMA

Kati Rintakorpi, Elsa Vihmari-Henttonen

PEDAGOGINEN DOKUMENTOINTI

Kyse on uudesta tavasta ajatella varhaiskasvatusta. On tärkeää käydä keskustelua, mistä näkökulmasta toimintaa dokumentoidaan ja mitä sillä halutaan saavuttaa.

Pedagoginen dokumentointi lähestyy uuden oppimista myönteisyyden kautta. Toisaalta etsitään tietoa siitä, mitä lapsi jo osaa ja tietää, toisaalta saadaan selville mitä lapsi haluaa oppia. Uuden oppiminen rakentuu aina jo olemassa olevalle osaamiselle.

Lasten osallistaminen on erityisen tärkeää. Pedagogisen dokumentoinnin avulla lapsi muuttuu Objektista - Subjektiksi.

Nykyään korostuu käsitys rikkaasta lapsuudesta. Lapsi toimii vuorovaikutuksessa lähipiirinsä ja yhteiskunnan kanssa. Lapsi nähdään kokonaisvaltaisena, ainutlaatuisena, monipuolisena ja yksilöllisenä henkilönä, jonka mielipiteet ja näkemykset vaikuttavat elämään, yhteiskuntaan ja kasvatukseen. Pedagogisen dokumentoinnin kautta on mahdollista tehdä kasvatustoiminta näkyväksi.

Lapsilähtöinen näkemys on pedagogisen dokumentoinnin edellytys. Sama lapsi voi olla toisessa tilanteessa osaava, toisessa tukea tarvitseva. Pedagogisessa dokumentoinnissa kasvatusajattelun pohjana on, että aikuinen suhtautuu lapseen tasa-arvoisesti, kuitenkaan luopumatta aikuisen vastuusta.

Lapsilähtöisen kasvatuksen tulee olla aikuisjohtoista. Pedagoginen dokumentointi on kasvattajan työkalu, jonka avulla on mahdollisuus tarkastella myös omaa työtään. Dokumentoinnin avulla on mahdollisuus havaita puutteita ja tärkeitä tarttumakohtia, joita ei ehkä muuten huomaisi. Pedagoginen dokumentointi toimii varhaiskasvatuksen ja kodin välillä ja myös varhaiskasvatusjärjestelmän sisällä kuin myös avaa käsitystä lapsuudesta päättäjille.

Varhaiskasvattajat huolehtivat siitä, että toiminnassa säilyy logiikka ja pitkäjänteisyys. On varmaa että lapsilta tulee paljon ideoita ja ehdotuksia, mutta jos niitä toteutetaan päämäärättömästi, syntyy lisää sirpalemaisuutta. Mihinkään ei ehditä paneutua kunnolla. Kaikkiin lasten toiveisiin on mahdoton vastata.

Opettaja tarvitsee monipuolista osaamista, voidakseen suunnitella lasten kokemuspiiriä koskettavaa ja kiinnostuksenkohteita sisältävää, pedagogisesti korkealaatuista toimintaa, joka vie lasten oppimista seuraavalle tasolle. Jos toimii vain omalla mukavuusalueellaan, ei kehity. Tämä koskee sekä aikuisia että lapsia.

(Tässä kohtaa ajattelin, että meidän on siis opettajina oltava tarkkoja, ettei lapsi liiku liiallisesti vain omalla mukavuusalueellaan.)

PEDAGOGISEN DOKUMENTOINNIN KÄYTTÖÖNOTTO VAATII PEDAGOGISTA JOHTAJUUTTA.

Opettaja on tiiminsä pedagoginen johtaja joka vie pedagogista dokumentointia eteenpäin sekä varhaiskasvatusyksikön että oman tiimin tasolla.

Opettajan tulee voida vastata toiminnan pedagogisesta suunnittelusta, kehittämisestä ja arvioinnista, eli olla oman tiiminsä pedagoginen johtaja.

Opettajilla tulee olla enemmän työaikaa pedagogiseen työskentelyyn ja keskusteluun kuin lastenhoitajilla.

(nykytilanteessa kaikilla saman verran joka toteutuu vain tiimipalavereissa.)

ON AIKA MUOKATA RAKENTEITA, JOTTA VARHAISKASVATUKSEN PEDAGOGIIKKAA VOIDAAN KEHITTÄÄ AIDOSTI.

Pedagoginen dokumentointi on myös sillanrakentaja huoltajien ja päiväkodin välille.

Ei enää perinteistä viikkosuunnittelua: Ma. Äidinkieltä, Ti. Matematiikkaa…

Dokumentoinnin avulla vanhemmille annetaan mahdollisuus tietää, mitä pedagogiikkaa varhaiskasvatukseen sisältyy, miten se toteutuu käytännössä ja miten lasten ja vanhempien yksilölliset kiinnostuksen kohteet ja lapsen tarpeet nivotaan osaksi pedagogista toimintaa.

Keskiössä ovat laaja-alaisen osaamisen tavoitteet jotka toteutuvat, leikin, erilaisten oppimisen alueiden ja monipuolisten työtapojen kautta.

Huoltajille asiat tulee kertoa yleiskielellä.

Perinteisen askartelun sijaan tulee kertoa mitä projektissa tehtiin ja miten toimittiin yhdessä.

Pedagoginen dokumentointi vaatii myös mediaosaamista ja välineitä.

Koska varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen uudet perusteet vaativat pedagogista dokumentointia sekä viestintä ja tietotekniikan taitojen ja monilukutaitojen harjoittelua, laitteiden käyttöä ei kannata arastella. Otetaan vanhemmat mukaan ja kysytään ideoita ja neuvoja vanhemmilta.

Dokumentoijan katseen tulee olla avoin ja hyväksyvä. (esim. äiti menee kouluun keskustelemaan...)

Pedagoginen dokumentointi on kulttuurinen väline joka tukee identiteetin vahvistumista ja yhteisöön liittymistä, sekä muovaa ilmapiiriä.

ELÄMÄ ON TÄYNNÄ IHMEITÄ SILLE, JOKA ON VALMIS OTTAMAAN NE VASTAAN.