Edellä esitettyjä teorioita yhdistellen, kestävään elämäntapaan opettamisen osa-alueet voisi tiivistää Kuvion 5 mukaisesti. Kuvio jakaa kestävän elämäntavan kasvatuksen kolmeen osa-alueeseen, eli tietoihin, taitoihin ja tunteisiin. Kaikkia näitä tulisi kehittää, kun halutaan tukea kestävien elämäntapojen omaksumista.

Oppiaineista lähinnä biologia ja maantiede on perinteisesti liitetty ympäristökasvatukseen. Näillä tieteillä onkin kestävän elämäntavan kasvatuksessa keskeinen rooli ekologisen ymmärryksen luojina. Elämämme ekologisten reunaehtojen ymmärtäminen on oleellista kestävän elämäntavan tarpeen ymmärtämiseksi. Kuitenkin ympäristöongelmien syyt löytyvät ihmisten toiminnasta ja myös ratkaisut ja niiden käyttöönotto on ihmisten käsissä. Ympäristöongelmia onkin tarkasteltava poikkitieteellisesti ja kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi historian kulku on johtanut nykyiseen tilanteeseen ja yhteiskunnallisella päätöksenteolla voidaan koittaa ratkaista ongelmia. Teknologiset ratkaisut voivat auttaa jos ne halutaan ottaa käyttöön. Myös talouden mekanismeja ja viestinnän keinoja olisi hyvä osata hyödyntää. Ilmastonmuutos yhtenä vakavimmista globaaleista ongelmistamme koskettaa keskeisesti kulutustottumuksiamme ja koko meidän elämäntapaamme. Tästä johtuen ympäristöasiat ovat juuri sellaisia teemoja, joita kannattaisi käsitellä oppiainerajat ylittävinä kokonaisuuksina. Asioiden vuorovaikutussuhteita olisi hyvä korostaa, teemaa linkittää kaikkeen mahdolliseen ja ihmisen roolia ratkaisujen tekijänä pitää esillä.

Kuvio 5. Kestävän elämäntavan kasvatuksen osa-alueet.

Kuten sanottu, kestävään elämäntapaan liittyviä tietoja tulisi käsitellä monipuolisesti. Tämän lisäksi olisi tärkeää että kasvatustyössä kiinnitetään aktiivista huomiota kestävän elämäntavan taitojen kehittämiseen. Arjen taitoja olisi hyvä harjoitella aktiivisesti ja työ toimintaympäristön ekologistamiseksi on lähestulkoon edellytys sille että opetustyössä on mielekästä opettaa näitä taitoja. Vaikka oppilaille opetettaisiin joka vuosi lajitteluohjeet, jos he eivät sitä koskaan oikeasti pääse harjoittelemaan, on epätodennäköistä että he ryhtyisivät omassa arjessaan lajittelemaan. Käytännön arjen valintojen tekemisen lisäksi monet yleishyödyllisetkin taidot edistävät kestävän elämäntavan omaksumista. Osallisuutta, vastuullisuutta, kriittisyyttä, tulevaisuusajattelua, vuorovaikutusta ja linkittyvää ajattelua onkin jo käsitelty aiemmin.

Lisäksi ongelmanratkaisutaitojen ja luovuuden avulla on mahdollista visioida uusia ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin ja ylipäätään kuvitella ottavansa käyttöön uudenlaisia toimintamalleja totuttuihin verrattuna. Mielikuvituksella ja sen rikkaudella on näissä uusissa ideoissa tärkeä rooli ja hyvä mielikuvitus auttaa myös asettumaan toisen asemaan ja on sikäli myös empatiakyvyn kannalta merkitsevä. 

Viimeisenä mutta kenties tärkeimpänä osa-alueena kestävän elämäntavan kasvatuksessa on tunteisiin vetoava toiminta. Vaikka meillä on paljon tietoa ympäristöongelmista ja niiden ratkaisuista, niin vasta kun nuo asiat koskettavat meitä henkilökohtaisesti tai jostain syntyy tarpeeksi suuri motivaatio, ryhdymme tekemään jotain asialle. Varsinkin kun kyseessä usein on oman elämäntavan muuttaminen ja ehkä jopa jostain tinkiminen, on kynnys toimintaan usein suuri. Empaattisen elämäntavan opettaminen lähtökohtaisesti uusille sukupolville voisi alentaa tätä kynnystä. Yksi tehokkaimmista keinoista on vahvan luontosuhteen luominen. Kun luonto tuntuu läheiseltä ja tutulta, myös halu sen suojelemiseen kasvaa. Tästä syystä olisi tärkeää että lapset saisivat viettää mahdollisimman säännöllisesti aikaa luonnossa ja että he saisivat hyviä kokemuksia sieltä. Se mitä luonnossa varsinaisesti tehdään, ei ole keskeistä, vaikkakin ympäristön aistimista on mahdollista tehostaa erilaisin aistiharjoituksin.

Koska kukaan ei halua olla ainut joka muuttaa toimintaansa ja toisaalta kaikki seuraavat herkästi enemmistöä, on yhteisöllistä toimintatapaa järkevä vaalia. Mikäli oma vertaisryhmäsi suhtautuu ympäristötekoihin myönteisesti, todennäköisesti teet itsekin niin. Monenlaiset kokemukset vaikuttavat omiin arvoihin ja arvoja on tärkeä pohtia aktiivisesti omien näkemysten selkeyttämiseksi. Erilaisia taiteen keinoja voidaan käyttää tunteiden herättelyyn ja käsittelyyn. Esimerkiksi draaman avulla voidaan eläytyä erilaisiin rooleihin ja kasvattaa empaattista suhtautumista.