Oulun steinerkoulun lukiosta ylioppilaiksi valmistuvat Tyrni Partala ja Irene Törmänen ovat tyytyväisiä, mutta ilmassa on myös haikeutta, kun steinerkoulu jää taakse valmistumisen myötä. Molemmat opiskelivat samassa koulussa 12,5 vuotta. 



Molemmille steinerkoulun lukio oli ensimmäinen hakutoive yhdeksännen luokan lopuksi. Koko yhtenäiskoulun käyminen steinerkoulussa tuntui mukavalta jatkumolta. Tyrni stressasi aluksi, että pärjääkö hän lukiossa lukivaikeutensa vuoksi, mutta lopulta lukio tuntui jopa helpommalta, koska hän oli selättänyt vaikeimmat haasteensa lukemisen sekä kirjoittamisen kanssa jo yläluokilla. Irene ja Tyrni pitivät lukio-opintoja melko samanlaisina kuin yhdeksännen luokan opinnot, joissa oltiin jo syvennetty eri oppiaineisiin tuttujen aineenopettajien kanssa.

Lukion alkaessa kummankin tiedonhaku- sekä tekstintuottamistaidot olivat jo ennestään hyvät steinerkouluille ominaisen vihkotyöskentelyn myötä. Lukio-opiskelu vaati silti molemmilta paljon. 

Irene: “Lukiossa tekemistä oli paljon ja läksyihin meni aikaa. Opin rajaamaan, että ei ollut pakko panostaa kaikkiin aineisiin samalla tavalla.” 

Tyrni: “Valitsin alusta asti, mihin oppiaineisiin panostin eniten. Minun piti opetella uusi tapa opiskella, koska hallittavat kokonaisuudet ovat lukiossa suuria. Tietotekstien ymmärtäminen kirjasta oli vaikeaa, mutta omien muistiinpanojen työstäminen ja niiden kautta opiskelu auttoi muistamaan aiemmin opittua.”

Molemmat hajauttivat kirjoitukset kolmeen kertaan. Irenellä oli tavoitteena menestyä kirjoituksissa ja erinomaisesta suoriutumisesta kertovat todistuksen viisi laudaturia. Irene kertoo valmistautuneensa kirjoituksiin huolellisesti ja opiskelleensa myös kesällä syksyn kokeisiin. “Mutta ehdin tehdä muutakin, en käyttänyt koko päivää opiskeluun”, hän toteaa. Erityisen hyödylliseksi Irene koki vanhojen ylioppilastehtävien avulla kertaamisen.

 
Tyrni kirjoitti kuusi ainetta ja on erityisen tyytyväinen englannin cum laudeen. “Yläkoulussa mietittiin, voiko englannin kielen taito olla este lukio-opinnoille.” Sinnikkäällä työllä Tyrnin kielitaito edistyi koko lukion ajan. Terveystiedon Tyrni kirjoitti lähes vahingossa, kun päätyi syventävälle kurssille, jottei lukujärjestykseen tulisi aukkoja. Sen jälkeen hän pystyikin kirjoittamaan terveystiedon ensimmäisenä reaalina “harjoitusmielessä”. 

Tyrnin ja Irenen luokalta vähän alle puolet jatkoivat steinerlukioon. Opiskelijoita tuli siis paljon myös muista kouluista. Molemmat huomasivat, että uudessa porukassa heistä tuli erilaisia puolia esiin. Irene tunnisti, kuinka uudessa luokassa hänestä tulikin äänekkäämpi ja esimerkiksi oma ärrävika ei enää jännittänyt yhtä paljon. Tyrni huomasi, että oma itsevarmuus kasvoi lukion aikana ja aluksi koettu jännitys väheni.

Lukioajan kohokohtia muistellessa molemmilta nousivat Wanhojen tanssit sekä kulttuurimatka tärkeimpinä esille. Irene kertoi, kuinka Wanhojen tanssiharjoituksissa oli aina hauskaa ja yhdessä oli mukava mokailla. Tanssit tuntuivat enemmänkin kivalta harrastukselta kuin koululta.  

Tyrnin mielestä kulttuurimatka oli upea kaikessa kamaluudessaan. Kymmenen päivän Viron matkalle mahtui ilmeisesti dramaattisia hetkiä oman itsen sekä kavereiden kanssa. “Se oli kivaa, mutta samalla voit olla ärsyttävin versio omasta itsestäsi.”

Kummallakin ylioppilaalla on jo tulevaisuuden suunnitelmia. Irenen intohimona on lukeminen ja kirjoittaminen ja hän haluaa opiskella äidinkielen opettajaksi. Tyrni on yläkoulussa jo miettinyt kasvatusalaa ja nyt toiveissa on päästä opiskelemaan varhaiskasvatusta.

Harmittaako, että jäitte steinerkouluun lukioon? 

“Ei harmita! On ollut tosi mukavaa ja rentoa. Ei ole koeviikkoja eikä vaihtelevia ryhmiä. Opettajat tuntevat meidät opiskelijat hyvin”, toteaa Irene. “Opettajilla on vähemmän painostava asenne menestymiseen”, Tyrni täydentää. Viimeiseksi Irene vielä lisää: "Steiner on ollut mulle vähän niin kuin toinen koti. Oon todellakin tuntenut kuuluvani tänne."

Teksti ja kuvat: Liisa Lauri ja Kati Ylinampa