Mustasukkaisuus / perheväkivalta
Miksi se ei vaan lähde?
Jokaisessa parisuhteessa on erimielisyyksiä ja riitoja. Riitely ja väkivalta ovat kuitenkin eri asioita. Tasa-arvoisessa ja kunnioittavassa parisuhteessa molemmilla osapuolilla on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteitään, tehdä omat päätöksensä, olla oma itsensä ja kieltäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Nämä asiat eivät yleensä toteudu toisen käyttäessä väkivaltaa. Miehen naiseen parisuhteessa kohdistama väkivalta on usein vallankäyttöä, jonka avulla mies pyrkii hallitsemaan ja kontrolloimaan naista. Parisuhdeväkivalta voi ilmetä monenlaisina tekoina.
Se voi olla mm.
> henkistä väkivaltaa, kuten nimittelyä, mitätöintiä, alistamista, uhkailua, muista ihmissuhteista eristämistä ja kontrollointia,
> taloudellista väkivaltaa, kuten naisen rahojen käytön kontrollointia ja työssäkäynnin estämistä,
> fyysistä väkivaltaa, kuten liikkumisen estämistä, läimäyttelyä, lyömistä, potkimista, pään hakkaamista ja aseella tehtyä väkivaltaa sekä
> seksuaalista väkivaltaa, kuten seksiin pakottamista, raiskaamista, seksuaalista häpäisemistä ja naisten kohtelemista seksiobjektina.
Parisuhdeväkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää eikä se ole koskaan väkivallan kohteeksi joutuneen syy. Vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta ovat rikoksia.
Miksei se uhri vain lähde?
On olemassa monia syitä sille, miksi väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen on vaikeaa.
> Nainen pelkää, mitä mies tekee naisen lähdettyä. Mies on voinut uhata väkivallalla naista, sukulaisia, lapsia, lemmikkejä tai omaisuutta. Mies on myös saattanut uhata tekevänsä itsemurhan, jos nainen päättää lähteä tai puhuu lähtemisestä.
> Nainen häpeää väkivallan kohteeksi joutumista, miehensä väkivaltaista käyttäytymistä, ihmissuhteessa epäonnistumista ja myös suhteessa pysymistä. > Nainen rakastaa edelleen kumppaniaan, sillä tämä ei ole koko ajan väkivaltainen.
> Nainen toivoo miehen muuttuvan. Väkivallan tekijä saattaa myös itse luvata muuttuvansa ja lopettavansa väkivallan käyttämisen. Molemmat voivat pitää väkivallan aiheuttajana jotain ulkopuolista tekijää, kuten alkoholia tai työpaineita, joiden poistumisen myötä he uskovat myös väkivallan loppuvan.
> Nainen on sitoutunut suhteeseen tai ajatukseen avioliiton elinikäisyydestä – ”myötä ja vastoinkäymisissä”.
> Nainen uskoo, että suhteessa pysyminen on lasten edun mukaista. Väkivalta vaikuttaa kuitenkin aina myös lapsiin. > Nainen uskoo, että väkivalta on hänen syytään. Naisen syyllistäminen tapahtuneesta on yksi yleisimmistä keinoista, jolla väkivaltaa käyttävät miehet siirtävät vastuun teoistaan naiselle ja pyrkivät oikeuttamaan väkivallan käytön: ”Jos sinä et olisi sanonut/tehnyt/mennyt, tätä ei olisi tapahtunut.”
> Itseluottamuksen puute. Mies käyttää (henkistä) väkivaltaa murentaakseen naisen luottamusta omaan itseensä ja omaan ajattelukykyynsä. Hän haukkuu ja mitätöi naista. Hän syyllistää naista tapahtuneesta väki-vallasta. Nainen voi tuntea itsensä voimattomaksi ja kykenemättömäksi päätöksentekoon.
> Eristyneisyys ja yksinäisyys. Mies on voinut rajoittaa naisen ystävyys- ja sukulaisuussuhteita, ja siten eristää hänet muista ihmissuhteista. Tilanne on naisen kannalta erityisen vaikea, jos hänen kielitaitonsa on puutteellinen. Maahanmuuttajanaisten tilannetta voi vaikeuttaa myös se, että he eivät välttämättä tunne suomalaista auttamisjärjestelmää ja omia oikeuksiaan.
> Perheen, sukulaisten tai uskonnollisen yhteisön painostus jäädä suhteeseen. Nainen saattaa pelätä perheen tai yhteisön hylkäämäksi tulemista. > Nainen saattaa ajatella, ettei hän kuitenkaan pääse miehestään eroon, koska he asuvat pienellä paikkakunnalla, heillä on yhteinen tuttavapiiri tai koska he kuuluvat samaan etniseen tai uskonnolliseen yhteisöön.
> Epävarma tulevaisuus. Naisella ei ehkä ole muuta paikkaa minne mennä. Yksinäisyys ja yksin selviytyminen voi tuntua pelottavalta. Nainen saattaa myös olla riippuvainen miehensä tuloista. Harvaan asutulla seudulla liikkuminen voi olla vaikeaa ilman omaa autoa. Jos kysymyksessä on vammainen nainen, hän saattaa myös olla riippuvainen väkivallan tekijän antamasta avusta.
Lähde: https://www.epshp.fi/files/5338/Onko_joku_tuntemasi_nainen_parisuhdevakivallan_kohteena_Opas_perheenjasenille_ystaville_ja_naapureille.pdf
Se voi olla mm.
> henkistä väkivaltaa, kuten nimittelyä, mitätöintiä, alistamista, uhkailua, muista ihmissuhteista eristämistä ja kontrollointia,
> taloudellista väkivaltaa, kuten naisen rahojen käytön kontrollointia ja työssäkäynnin estämistä,
> fyysistä väkivaltaa, kuten liikkumisen estämistä, läimäyttelyä, lyömistä, potkimista, pään hakkaamista ja aseella tehtyä väkivaltaa sekä
> seksuaalista väkivaltaa, kuten seksiin pakottamista, raiskaamista, seksuaalista häpäisemistä ja naisten kohtelemista seksiobjektina.
Parisuhdeväkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää eikä se ole koskaan väkivallan kohteeksi joutuneen syy. Vastuu väkivallasta on aina sen tekijällä. Fyysinen ja seksuaalinen väkivalta ovat rikoksia.
Miksei se uhri vain lähde?
On olemassa monia syitä sille, miksi väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen on vaikeaa.
> Nainen pelkää, mitä mies tekee naisen lähdettyä. Mies on voinut uhata väkivallalla naista, sukulaisia, lapsia, lemmikkejä tai omaisuutta. Mies on myös saattanut uhata tekevänsä itsemurhan, jos nainen päättää lähteä tai puhuu lähtemisestä.
> Nainen häpeää väkivallan kohteeksi joutumista, miehensä väkivaltaista käyttäytymistä, ihmissuhteessa epäonnistumista ja myös suhteessa pysymistä. > Nainen rakastaa edelleen kumppaniaan, sillä tämä ei ole koko ajan väkivaltainen.
> Nainen toivoo miehen muuttuvan. Väkivallan tekijä saattaa myös itse luvata muuttuvansa ja lopettavansa väkivallan käyttämisen. Molemmat voivat pitää väkivallan aiheuttajana jotain ulkopuolista tekijää, kuten alkoholia tai työpaineita, joiden poistumisen myötä he uskovat myös väkivallan loppuvan.
> Nainen on sitoutunut suhteeseen tai ajatukseen avioliiton elinikäisyydestä – ”myötä ja vastoinkäymisissä”.
> Nainen uskoo, että suhteessa pysyminen on lasten edun mukaista. Väkivalta vaikuttaa kuitenkin aina myös lapsiin. > Nainen uskoo, että väkivalta on hänen syytään. Naisen syyllistäminen tapahtuneesta on yksi yleisimmistä keinoista, jolla väkivaltaa käyttävät miehet siirtävät vastuun teoistaan naiselle ja pyrkivät oikeuttamaan väkivallan käytön: ”Jos sinä et olisi sanonut/tehnyt/mennyt, tätä ei olisi tapahtunut.”
> Itseluottamuksen puute. Mies käyttää (henkistä) väkivaltaa murentaakseen naisen luottamusta omaan itseensä ja omaan ajattelukykyynsä. Hän haukkuu ja mitätöi naista. Hän syyllistää naista tapahtuneesta väki-vallasta. Nainen voi tuntea itsensä voimattomaksi ja kykenemättömäksi päätöksentekoon.
> Eristyneisyys ja yksinäisyys. Mies on voinut rajoittaa naisen ystävyys- ja sukulaisuussuhteita, ja siten eristää hänet muista ihmissuhteista. Tilanne on naisen kannalta erityisen vaikea, jos hänen kielitaitonsa on puutteellinen. Maahanmuuttajanaisten tilannetta voi vaikeuttaa myös se, että he eivät välttämättä tunne suomalaista auttamisjärjestelmää ja omia oikeuksiaan.
> Perheen, sukulaisten tai uskonnollisen yhteisön painostus jäädä suhteeseen. Nainen saattaa pelätä perheen tai yhteisön hylkäämäksi tulemista. > Nainen saattaa ajatella, ettei hän kuitenkaan pääse miehestään eroon, koska he asuvat pienellä paikkakunnalla, heillä on yhteinen tuttavapiiri tai koska he kuuluvat samaan etniseen tai uskonnolliseen yhteisöön.
> Epävarma tulevaisuus. Naisella ei ehkä ole muuta paikkaa minne mennä. Yksinäisyys ja yksin selviytyminen voi tuntua pelottavalta. Nainen saattaa myös olla riippuvainen miehensä tuloista. Harvaan asutulla seudulla liikkuminen voi olla vaikeaa ilman omaa autoa. Jos kysymyksessä on vammainen nainen, hän saattaa myös olla riippuvainen väkivallan tekijän antamasta avusta.
Lähde: https://www.epshp.fi/files/5338/Onko_joku_tuntemasi_nainen_parisuhdevakivallan_kohteena_Opas_perheenjasenille_ystaville_ja_naapureille.pdf