Vk 41: Vuorovaikutukseen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
Minä vuorovaikuttajana:
- Helpoksi kokemani asiat - toisen asemaan asettuminen, aktiivinen, läsnäoleva kuunteleminen ja elekielen hyödyntäminen.
- Vaikeaksi kokemani asiat - toisen isot, kielteiset tunteet, erimielisyys tai ristiriitatilanteet ja väsyneenä keskittyminen vuorovaikutukseen.
Moninaisuuteen liittyvä osaaminen:
Huomaan, että mitä oudompi tai vieraampi jokin asia on minulle, sitä vaikeampi minun on ajatella asiasta luonnollisesti tai neutraalisti. Tai saatan huomata joitakin hyvin stereotyyppisiä asioita esimerkiksi jonkun uskonnon edustajan näkemisestä mieleeni ennen kuin olen edes ehtinyt ajatella mitään. Tulen helposti myös hyvin paljon tietoisemmaksi omasta käyttäytymisestäni jos kohtaan jonkun itselleni vieraan ihmisen ja joka edustaa jotakin itselleni vieraampaa etnistä ryhmittymää nimenomaan vain ohitustilanteessa, ettei tarkoituksemme ole olla missään kanssakäymisessä keskenämme. Olen saattanut pohtia, mihin katsoa ja miksi, mikä tuntuu aivan järjettömältä. En haluaisi loukata ja sen takia saatan käyttäytyä nimenomaan oudosti. Nykyisellään, tämän asian tiedostaessani vahvemmin, olen myös osannut kyseenalaistaa tätä ajatteluani ja aina muistuttaa, kuinka itse tulen kohdatuksi ja haluaisin tulla kohdatuksi. Käsittelen näitä asioita siis pohtien ja tietoisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa seuraamalla tarkoituksella erilaisia ja erilaisista taustoista olevia ihmisiä tekemällä siitä itselleni normaalin asian. Asenteista uskallan sanoa, että itselläni nämä eivät ole niin vahvoja liittyen mihinkään tiettyyn ihmisryhmään, sillä tiedostan yksilöiden olevan yksilöitä. Ennakkoluuloja tunnistan itsessäni ja ne ovatkin yleensä erilaisia stereotypioita, joista aina tietoisesti pyrin ottamaan etäisyyttä, kun niitä ilmenee.
Itsessäni moninaisuuteen liittyen tunnistan ehkä tiettyä paikkakuntalaisasettelun vastaisuutta - vaikka olen kasvanut Helsingissä, saan jatkuvasti kuulla, että olen ehkä "epähelsinkiläinen stadissa kasvanut", jonka kukaan tuntee. Myös erilaiset roolit, joita olen omaksunut elämäni aikana, herättävät joskus pohtimaan ylipäätään ihmisten olemista ja toimintaa erilaisissa ympäristöissä tai samoissakin paikoissa ja tilanteissa, mutta eri vireystilassa, eri päivinä tai päivän ajankohtina. Tätä kautta olen siis pohtinut sitä, millaisen kuvan itse kukin itsestään toisille antaa, kuinka tahallista tai tahatonta se on ja kuinka moni asia siihenkin vaikuttaa. Minkä takia ihmisten leimaaminen on todella vaarallista, sillä se voi olla itseään ruokkiva teko. Harva asia on koskaan musta-valkoista, ihmiset varsinkaan. Erilaiset identiteetit itsessäni näkyvät ajattelussani toisinaan voimavarana ja taitona vaihtaa näkökulmaa sekä toimintamalleja, toisinaan se tuntuu hyvin ristiriitaiselta ja kuin esittäisin jotakin muuta kuin olen toisinaan. Toiminnassani tämä näyttäytyy myös erilaisena käytöksenä erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten kanssa tai erilaisten tavoitteiden vuoksi.
Itse kyseenalaistan hyvinkin paljon sitä, mitä tiedän toisesta ihmisestä, saatika oppijasta. Omilla asenteillani on kaikki vaikutus oppijoiden kohtaamiseen - pidänkö jostakusta enemmän kuin toisesta, annanko sen näkyä, kykenenkö kohtaamaan kaikki samalla viivalla vai suljenko silmäni joltakin asialta, mitä en haluaisi kohdata oppijoiden tai oppijan kanssa? Opetusfilosofiassani pidän oppilaantuntemusta hyvin tärkeänä, minkä vuoksi haluan uskoa haluavani oppia oppijoista lisää. Se, tapahtuuko niin oikeasti, riippuu taas omista valinnoistani opetuksen organisoimisessa sekä valmiuksistani kohdata oppijoita. Opettajan roolissa näen, että mahdollisuudet vaikuttaa oppimisympäristöön erilaisuutta sallivaksi on iso. Ja vaatii käytännön tekoja: ryhmän kanssa keskustelua, yhteisten tavoitteiden asettamista, kasvattamista, asian suhteen johdonmukaista toimintaa ja sen vaatimista myös oppilailta, tilanteita, joissa erilaisuudesta on hyötyä ja se nähdään rikkautena, ylipäätään sellaisen ilmapiirin luomista, jossa on turvallista olla ilman oman olemisen kyseenalaistamista. Se vaatii opettajalta ihmisarvon kunnioittamisen ja vuorovaikuttamisen opettamista ja selittämistä, miksi se on tärkeää. Oppilaiden ajattelun haastamista sekä osoittamista, että itsekin kasvaa ja kehittyy vielä jatkuvasti, mutta se mikä ei muutu on se, että yhdessä olemme vahvempia ja alttiimpia tuolle mainitulle, jatkuvalle kehitykselle.
Ajatuksia luennosta: kielititetoinen ja monikielinen koulu
- Merilahden koulu (kosketti niin paljon, että herkistyin) - ihanaa, miten kaikki saa ilmaista itseään
- "Saa olla oma itsensä ja hyväksytty jossain porukassa oman kielirepertuaarin kanssa"
- Koulutilojen ja oppitilojen käyttö monikielisessä opetuksessa
- Oppimisympäristöt - kaikkialla, missä kuljemme - ruotsin kielen oppiminen sosiaalisena ilmiönä
- Oman äidinkielen opettaminen kouluissa --> ympäristö käyttää omaa äidinkieltä myös muualla kuin kotona
- Eri kielten näkyminen koulussa - kielellistä moninaisuutta arvostetaan, miksi se on ongelma? - miksi oman äidinkielen tunnit päivän päätteeksi tai iltapäivällä muun opetuksen päätyttyä? Millaisen kuvan se antaa eri äidinkielen omaavien arvostuksesta
- Pisatutkimustulokset (toisen äidinkielen omaavien)
- Päivien nimien kirjoittaminen eri nimillä ja yhdessä niiden opettelu (esim. laminoiduilla lapuilla)
- Oman kielen opettaminen muille voi tuoda muun kuin suomi äidinkielenä oppilaita lähemmäksi muita oppilaita ja enemmän esille --> kielen hyväksynnän kautta yhteisön hyväksynnän tunne?
- Sukupolvien välinen opetus, oppiminen ei tapahdu vain opettajan johdolla
- Kieliystävällinen ympäristö - tutkimus
Millaisissa tilanteissa itse käytän eri kieliä? Mikä tekee helpoksi/vaikeaksi käyttää niitä?/Mikä arvo on eri kielien käyttämisellä?
"Jokainen opettaja on kielen opettaja" (OPS 2014)
- "Miten selittää, mitä lapsilta odotetaan koulussa?"
- Systeemin sisällä on ilmiselviä asioita, jotka eivät ole sitä ulkopuolelle - esim. hiihtovarusteet
- "jos kaksikielisyyteen liittyy stigma, kyseisille oppilaille on vaikeampaa osallistua toimintaan ja olla systeemissä"
- "Kieli on systeemi, jolla jaetaan merkityksiä sekä kartoitetaan kokemuksia sekä pyritään ymmärtämään" -- sosiaalisena ilmiönä tarvitaan tunnistettavia merkkejä
Kieli on 1. fyysistä 2. suhteellista ja yhdistävää 3. kulttuurillista, historiallista, hetkellistä 4. generative, abstraktia, kognitiivista --> tarvitaan erilaisia kielen taitoja ilmaistaksemme erilaisia asioita
- Eri kielet ajattelevat ja kuvaavat maailmaa eri tavalla - ajatus kädestä ja käsivarresta (eng. arm + hand, suomeksi 'käsi')
Lähde vuorovaikutusosaamisen ja moninaisuuteen liittyvän osaamiseni tarkastelun tukena:
- Helpoksi kokemani asiat - toisen asemaan asettuminen, aktiivinen, läsnäoleva kuunteleminen ja elekielen hyödyntäminen.
- Vaikeaksi kokemani asiat - toisen isot, kielteiset tunteet, erimielisyys tai ristiriitatilanteet ja väsyneenä keskittyminen vuorovaikutukseen.
Moninaisuuteen liittyvä osaaminen:
Huomaan, että mitä oudompi tai vieraampi jokin asia on minulle, sitä vaikeampi minun on ajatella asiasta luonnollisesti tai neutraalisti. Tai saatan huomata joitakin hyvin stereotyyppisiä asioita esimerkiksi jonkun uskonnon edustajan näkemisestä mieleeni ennen kuin olen edes ehtinyt ajatella mitään. Tulen helposti myös hyvin paljon tietoisemmaksi omasta käyttäytymisestäni jos kohtaan jonkun itselleni vieraan ihmisen ja joka edustaa jotakin itselleni vieraampaa etnistä ryhmittymää nimenomaan vain ohitustilanteessa, ettei tarkoituksemme ole olla missään kanssakäymisessä keskenämme. Olen saattanut pohtia, mihin katsoa ja miksi, mikä tuntuu aivan järjettömältä. En haluaisi loukata ja sen takia saatan käyttäytyä nimenomaan oudosti. Nykyisellään, tämän asian tiedostaessani vahvemmin, olen myös osannut kyseenalaistaa tätä ajatteluani ja aina muistuttaa, kuinka itse tulen kohdatuksi ja haluaisin tulla kohdatuksi. Käsittelen näitä asioita siis pohtien ja tietoisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa seuraamalla tarkoituksella erilaisia ja erilaisista taustoista olevia ihmisiä tekemällä siitä itselleni normaalin asian. Asenteista uskallan sanoa, että itselläni nämä eivät ole niin vahvoja liittyen mihinkään tiettyyn ihmisryhmään, sillä tiedostan yksilöiden olevan yksilöitä. Ennakkoluuloja tunnistan itsessäni ja ne ovatkin yleensä erilaisia stereotypioita, joista aina tietoisesti pyrin ottamaan etäisyyttä, kun niitä ilmenee.
Itsessäni moninaisuuteen liittyen tunnistan ehkä tiettyä paikkakuntalaisasettelun vastaisuutta - vaikka olen kasvanut Helsingissä, saan jatkuvasti kuulla, että olen ehkä "epähelsinkiläinen stadissa kasvanut", jonka kukaan tuntee. Myös erilaiset roolit, joita olen omaksunut elämäni aikana, herättävät joskus pohtimaan ylipäätään ihmisten olemista ja toimintaa erilaisissa ympäristöissä tai samoissakin paikoissa ja tilanteissa, mutta eri vireystilassa, eri päivinä tai päivän ajankohtina. Tätä kautta olen siis pohtinut sitä, millaisen kuvan itse kukin itsestään toisille antaa, kuinka tahallista tai tahatonta se on ja kuinka moni asia siihenkin vaikuttaa. Minkä takia ihmisten leimaaminen on todella vaarallista, sillä se voi olla itseään ruokkiva teko. Harva asia on koskaan musta-valkoista, ihmiset varsinkaan. Erilaiset identiteetit itsessäni näkyvät ajattelussani toisinaan voimavarana ja taitona vaihtaa näkökulmaa sekä toimintamalleja, toisinaan se tuntuu hyvin ristiriitaiselta ja kuin esittäisin jotakin muuta kuin olen toisinaan. Toiminnassani tämä näyttäytyy myös erilaisena käytöksenä erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten kanssa tai erilaisten tavoitteiden vuoksi.
Itse kyseenalaistan hyvinkin paljon sitä, mitä tiedän toisesta ihmisestä, saatika oppijasta. Omilla asenteillani on kaikki vaikutus oppijoiden kohtaamiseen - pidänkö jostakusta enemmän kuin toisesta, annanko sen näkyä, kykenenkö kohtaamaan kaikki samalla viivalla vai suljenko silmäni joltakin asialta, mitä en haluaisi kohdata oppijoiden tai oppijan kanssa? Opetusfilosofiassani pidän oppilaantuntemusta hyvin tärkeänä, minkä vuoksi haluan uskoa haluavani oppia oppijoista lisää. Se, tapahtuuko niin oikeasti, riippuu taas omista valinnoistani opetuksen organisoimisessa sekä valmiuksistani kohdata oppijoita. Opettajan roolissa näen, että mahdollisuudet vaikuttaa oppimisympäristöön erilaisuutta sallivaksi on iso. Ja vaatii käytännön tekoja: ryhmän kanssa keskustelua, yhteisten tavoitteiden asettamista, kasvattamista, asian suhteen johdonmukaista toimintaa ja sen vaatimista myös oppilailta, tilanteita, joissa erilaisuudesta on hyötyä ja se nähdään rikkautena, ylipäätään sellaisen ilmapiirin luomista, jossa on turvallista olla ilman oman olemisen kyseenalaistamista. Se vaatii opettajalta ihmisarvon kunnioittamisen ja vuorovaikuttamisen opettamista ja selittämistä, miksi se on tärkeää. Oppilaiden ajattelun haastamista sekä osoittamista, että itsekin kasvaa ja kehittyy vielä jatkuvasti, mutta se mikä ei muutu on se, että yhdessä olemme vahvempia ja alttiimpia tuolle mainitulle, jatkuvalle kehitykselle.
Ajatuksia luennosta: kielititetoinen ja monikielinen koulu
- Merilahden koulu (kosketti niin paljon, että herkistyin) - ihanaa, miten kaikki saa ilmaista itseään
- "Saa olla oma itsensä ja hyväksytty jossain porukassa oman kielirepertuaarin kanssa"
- Koulutilojen ja oppitilojen käyttö monikielisessä opetuksessa
- Oppimisympäristöt - kaikkialla, missä kuljemme - ruotsin kielen oppiminen sosiaalisena ilmiönä
- Oman äidinkielen opettaminen kouluissa --> ympäristö käyttää omaa äidinkieltä myös muualla kuin kotona
- Eri kielten näkyminen koulussa - kielellistä moninaisuutta arvostetaan, miksi se on ongelma? - miksi oman äidinkielen tunnit päivän päätteeksi tai iltapäivällä muun opetuksen päätyttyä? Millaisen kuvan se antaa eri äidinkielen omaavien arvostuksesta
- Pisatutkimustulokset (toisen äidinkielen omaavien)
- Päivien nimien kirjoittaminen eri nimillä ja yhdessä niiden opettelu (esim. laminoiduilla lapuilla)
- Oman kielen opettaminen muille voi tuoda muun kuin suomi äidinkielenä oppilaita lähemmäksi muita oppilaita ja enemmän esille --> kielen hyväksynnän kautta yhteisön hyväksynnän tunne?
- Sukupolvien välinen opetus, oppiminen ei tapahdu vain opettajan johdolla
- Kieliystävällinen ympäristö - tutkimus
Millaisissa tilanteissa itse käytän eri kieliä? Mikä tekee helpoksi/vaikeaksi käyttää niitä?/Mikä arvo on eri kielien käyttämisellä?
"Jokainen opettaja on kielen opettaja" (OPS 2014)
- "Miten selittää, mitä lapsilta odotetaan koulussa?"
- Systeemin sisällä on ilmiselviä asioita, jotka eivät ole sitä ulkopuolelle - esim. hiihtovarusteet
- "jos kaksikielisyyteen liittyy stigma, kyseisille oppilaille on vaikeampaa osallistua toimintaan ja olla systeemissä"
- "Kieli on systeemi, jolla jaetaan merkityksiä sekä kartoitetaan kokemuksia sekä pyritään ymmärtämään" -- sosiaalisena ilmiönä tarvitaan tunnistettavia merkkejä
Kieli on 1. fyysistä 2. suhteellista ja yhdistävää 3. kulttuurillista, historiallista, hetkellistä 4. generative, abstraktia, kognitiivista --> tarvitaan erilaisia kielen taitoja ilmaistaksemme erilaisia asioita
- Eri kielet ajattelevat ja kuvaavat maailmaa eri tavalla - ajatus kädestä ja käsivarresta (eng. arm + hand, suomeksi 'käsi')
Lähde vuorovaikutusosaamisen ja moninaisuuteen liittyvän osaamiseni tarkastelun tukena:
- T. Tomperi & M. Vuorikoski (toim.) Kenen kasvatus? Tampere: Vastapaino, 309-334. (artikkelit netistä ladattavissa)