Ontologian teorioita
Aineellinen näkökulma todellisuuteen - eli erilaisia materialismin muotoja
Materialismi on monistinen näkemys, jonka mukaan maailma rakentuu vain yhdenlaisista substansseista, jotka ovat aineellisia. Usein materialismi rinnastetaan fysikalismiin, jonka mukaan maailmassa on vain fysikaalisia kappaleita, niille tyypillisiä ominaisuuksia sekä näiden kappaleiden välistä vuorovaikutusta. Kaikki materialistit eivät kuitenkaan ole täysin yhtä mieltä olemassaolon perimmäisistä kysymyksistä.
Rakkaus on kenties kaikkien aikojen käytetyin aihe kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Se on inspiroinut taiteilijoita ja ajattelijoita kautta aikain. Traagiset rakkaustarinat ja onnelliset loput kiehtovat ihmisiä kaikkialla. Rakkautta pidetään onnellisen elämän keskeisenä tekijänä, jopa elämän eräänlaisena päämääränä. Miltä kuulostaisi, jos joku väittäisi, ettei meille vuosisatoja maalailtua romanttista rakkautta ole olemassakaan?
Eliminoiva materialismi on materialismin äärimmäinen muoto. Sen mukaan olemassa on vain aineellinen todellisuus ja aineelliset substanssit muodostavat pohjan maailmalle. Kaikki muu on harhaa. Eliminoivan materialismin mukaan esimerkiksi tunteita ei ole olemassakaan, vaan kyse on ihmisten arkipsykologisista vääristä tulkinnoista. Esimerkiksi rakkaudelle ei ole olemassa omaa aivoaluetta, vaan kyse on aivojen välittäjäaineiden tai tunnekeskuksen yhteistyöstä. Näin ollen rakkautta tai halua ei ole konkreettisesti olemassa. Myöskään tietoisuudesta tai tajunnasta ei voida yksiselitteisesti keskustella.
Äärimmäinen tajunnallisten substanssien kieltäminen voi kuitenkin johtaa ongelmiin: millaiseksi ihmiskuvamme muuttuu, jos karsimme siitä pois kaiken inhimillisen ja ihmisille tyypillisen? Mikä enää erottaa ihmisen eläimestä? Monitahoinen tunne-elämä tai kyky tiedostaa oma olemassaolonsa tuntuu kuitenkin olevan osa ihmisyyttä. On vaikea pitää sitä epäolennaisena ja näennäisenä ilmiönä.
Hieman lievempää materialistista näkemystä edustaa niin sanottu reduktiivinen materialismi, jonka mukaan todellisuuden perusta on aineellinen, mutta esimerkiksi tajunnallisia käsitteitä voidaan katsoa olevan olemassa, kunhan ne selitetään materiaaliselta pohjalta käsin. Kuten edellä todettiin, rakkaus on tunnekokemus, joka syntyy aivojen välittäjäaineiden ja tunnekeskuksen yhteistyönä sosiaalisen vuorovaikutuksen seurauksena. Näin ollen rakkauden tunne voidaan palauttaa eli redusoida takaisin sen biologiseen, materiaaliseen pohjaan.
Erilaisten sosiaalisten ilmiöiden selittäminen pelkästään biologisilla perusteilla ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Esimerkiksi koulukiusaamisen selittäminen yksin väkivaltaisella perimällä saattaa johtaa siihen, ettei tilanteeseen voida juuri puuttua: eihän kenenkään geeniperimää pääse muuttamaan! Lisäksi redusoiminen johtaa nopeasti behaviorismiin, jonka mukaan ihminen on vain ehdollistunut toiminta-automaatti, joka reagoi automatisoidusti ympärillään oleviin ärsykkeisiin.
Kolmas materialismin muoto on emergentti materialismi, jossa erilaiset tajunnalliset substanssit ikään kuin kumpuavat (emergoituvat) materiaaliselta pohjalta, jolloin lopputulos on "enemmän kuin osiensa summa". Esimerkiksi ihmisen mieltä ei tarkastella vain aivoissa sijaitsevana, vaan se määritellään pikemminkin aivojen, kehon, ulkomaailman ja muiden olentojen vuorovaikutuksena. Koska aivot kuitenkin toimivat tässä kokonaisuudessa eräänlaisena komentokeskuksena yksilön havainnoille ja toiminnalle voidaan sanoa, että ihmisen mieli ja tietoisuus ovat emergenttejä mutta todellisia ilmiöitä.
Eliminoiva materialismi:Todellisia ja ensisijaisia ovat vain aineelliset, käsin kosketeltavat substanssit.
Reduktiivinen materialismi: Ideaaliset substanssit voidaan aina redusoida eli palauttaa materiaaliseen pohjaan (esim. tunteet).
Emergentti materialismi: Ideaalinen ikään kuin "kumpuaa" eli emergoituu materiaaliselta pohjalta (esim. tietoisuus). Se on aina riippuvaista materiaalisesta pohjasta, jota ilman mitään ei olisi.
Rakkaus on kenties kaikkien aikojen käytetyin aihe kirjallisuudessa, musiikissa ja kuvataiteessa. Se on inspiroinut taiteilijoita ja ajattelijoita kautta aikain. Traagiset rakkaustarinat ja onnelliset loput kiehtovat ihmisiä kaikkialla. Rakkautta pidetään onnellisen elämän keskeisenä tekijänä, jopa elämän eräänlaisena päämääränä. Miltä kuulostaisi, jos joku väittäisi, ettei meille vuosisatoja maalailtua romanttista rakkautta ole olemassakaan?
Eliminoiva materialismi on materialismin äärimmäinen muoto. Sen mukaan olemassa on vain aineellinen todellisuus ja aineelliset substanssit muodostavat pohjan maailmalle. Kaikki muu on harhaa. Eliminoivan materialismin mukaan esimerkiksi tunteita ei ole olemassakaan, vaan kyse on ihmisten arkipsykologisista vääristä tulkinnoista. Esimerkiksi rakkaudelle ei ole olemassa omaa aivoaluetta, vaan kyse on aivojen välittäjäaineiden tai tunnekeskuksen yhteistyöstä. Näin ollen rakkautta tai halua ei ole konkreettisesti olemassa. Myöskään tietoisuudesta tai tajunnasta ei voida yksiselitteisesti keskustella.
Äärimmäinen tajunnallisten substanssien kieltäminen voi kuitenkin johtaa ongelmiin: millaiseksi ihmiskuvamme muuttuu, jos karsimme siitä pois kaiken inhimillisen ja ihmisille tyypillisen? Mikä enää erottaa ihmisen eläimestä? Monitahoinen tunne-elämä tai kyky tiedostaa oma olemassaolonsa tuntuu kuitenkin olevan osa ihmisyyttä. On vaikea pitää sitä epäolennaisena ja näennäisenä ilmiönä.
Hieman lievempää materialistista näkemystä edustaa niin sanottu reduktiivinen materialismi, jonka mukaan todellisuuden perusta on aineellinen, mutta esimerkiksi tajunnallisia käsitteitä voidaan katsoa olevan olemassa, kunhan ne selitetään materiaaliselta pohjalta käsin. Kuten edellä todettiin, rakkaus on tunnekokemus, joka syntyy aivojen välittäjäaineiden ja tunnekeskuksen yhteistyönä sosiaalisen vuorovaikutuksen seurauksena. Näin ollen rakkauden tunne voidaan palauttaa eli redusoida takaisin sen biologiseen, materiaaliseen pohjaan.
Erilaisten sosiaalisten ilmiöiden selittäminen pelkästään biologisilla perusteilla ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Esimerkiksi koulukiusaamisen selittäminen yksin väkivaltaisella perimällä saattaa johtaa siihen, ettei tilanteeseen voida juuri puuttua: eihän kenenkään geeniperimää pääse muuttamaan! Lisäksi redusoiminen johtaa nopeasti behaviorismiin, jonka mukaan ihminen on vain ehdollistunut toiminta-automaatti, joka reagoi automatisoidusti ympärillään oleviin ärsykkeisiin.
Kolmas materialismin muoto on emergentti materialismi, jossa erilaiset tajunnalliset substanssit ikään kuin kumpuavat (emergoituvat) materiaaliselta pohjalta, jolloin lopputulos on "enemmän kuin osiensa summa". Esimerkiksi ihmisen mieltä ei tarkastella vain aivoissa sijaitsevana, vaan se määritellään pikemminkin aivojen, kehon, ulkomaailman ja muiden olentojen vuorovaikutuksena. Koska aivot kuitenkin toimivat tässä kokonaisuudessa eräänlaisena komentokeskuksena yksilön havainnoille ja toiminnalle voidaan sanoa, että ihmisen mieli ja tietoisuus ovat emergenttejä mutta todellisia ilmiöitä.
Eliminoiva materialismi:Todellisia ja ensisijaisia ovat vain aineelliset, käsin kosketeltavat substanssit.
Reduktiivinen materialismi: Ideaaliset substanssit voidaan aina redusoida eli palauttaa materiaaliseen pohjaan (esim. tunteet).
Emergentti materialismi: Ideaalinen ikään kuin "kumpuaa" eli emergoituu materiaaliselta pohjalta (esim. tietoisuus). Se on aina riippuvaista materiaalisesta pohjasta, jota ilman mitään ei olisi.