Oppimisympäristö on äärimmäisen tärkeä. Ajattelen sen olevan lähtökohta ja ne puitteet, jolla voidaan luoda hyviä oppimisen puitteita. Viime vuosina on ollut ”buumina” avoimet oppimisympäristöt, jotka perustuvat isoille, avoimille tilaratkaisuille. Käyttäjät kuvasit pääosin viihtyvänsä kodikkaissa tiloissa, mutta osa vastaajista kertoi viihtymättömyydestä. Viihtymistä haastoi isot lapsiryhmät, äänenvoimakkuus, oman turvallisen työskentelypaikan puuttuminen sekä puuttuvat materiaalit. Toimintatapa avoimissa oppimisympäristössä ei palvellut kaikkien opettajien käsitystä opettamisesta ja oppimisesta. Vastaavia havaintoja nousi esiin joidenkin oppilaiden vastauksissa Manninen ja Pesonen (1997, 268) määrittelevät oppimisympäristöksi paikan, tilan, yhteisön tai toimintakäytännön, jonka tarkoitus on edistää oppimista. Oppimisympäristön merkitys korostuu toiminnassa, jonka tavoitteena on oppiminen. Piispasen (2008) mukaan suppeimmillaan oppimisympäristö ymmärretään ainoastaan fyysisenä tilana, jolloin toiminta on formaalia opettajakeskeistä opetustoimintaa perinteisessä luokkahuoneessa. Laajimmillaan opiskeluympäristö voidaan jakaa erilaisiin ulottuvuuksiin, jolloin sen voidaan nähdä koostuvan muun muassa fyysisistä, paikallisista, psyykkisistä, sosiaalisista, teknisistä, didaktisista ja pedagogisista rakenteista (Brotherus, Hytönen & Krokfors 1999). Ulottuvuudet voivat täydentää toisiaan tai toimia päällekkäisinä. Niiden perusteella voidaan tehdä havaintoja eri tulokulmista katsottuna ja siten nähdä eri oppimisympäristöjen ominaisuuksia. (Manninen ym. 2007.) Oppimisympäristöiltä toivotaan joustavuutta ja monipuolisuutta, jossa on mahdollisuutta tehdä luovia ratkaisuja sekä tarkastella ja tutkia asioita eri näkökulmasta. (POPS 2014) Parhaimmillaan avoin ja joustava oppimisympäristö mahdollistaa monipuoliseen eri oppiaineita sisällään pitävään opetukseen sekä aiheiden syvälliseen käsittelyyn. Tilassa on näin mahdollista käyttää tutkivaa ja kokeilevaa työtapaa sekä edistää oppilaiden yhteistyötaitoja (Nuikkinen 2005). Tämä kuulostaa hienolta ajatukselta, mutta käytännössä avoimet oppimisympäristöt toimivat päinvastoin. Ne ovat epäselviä ja meluisia. Oppilas, joka tarvitsee struktuuria, työrauhaa ja rakennetta oppimiseensa, ei hyödy avoimista oppimisympäristöistä. Näkökulmani tähän on tietenkin erityisoppilaiden tarpeista lähtevää. He tarvitsevat rajatun tilan, oman paikan, selkeät toimintatavat ja ennakoinnin kaikkeen toimintaan. Lehtinen (2020) on tutkinut pro-gradu tutkielmassaan avoimen oppimisympäristön vaikutuksia oppilaisiin ja todennut, että se mahdollistaa vapaammin erilaisia mahdollisuuksia valita ja ohjata omaa opiskeluansa, avoin oppimisympäristö edesauttaa useimpien vuorovaikutustilanteiden lisääntymistä. Lehtinen (2020) toteaa myös, että avoimen oppimisympäristön liian ison lapsiryhmän nähtiin aiheuttavan lapselle turvattomuuden ja ryhmään kuulumattomuuden tunnetta. Oman paikan löytäminen saattoi olla myös vaikeaa ja ison ryhmän haltuunotto ja kavereiden saaminen saattoi olla haastavaa (Lehtinen, 2020). Kuten tutkimukset puoltavat, asiassa on monta erilaista näkökulmaa, riippuen oppilasmateriaalista. Itse näen, että toimiakseen mahdollisimman parhaalla tavalla avoimessa oppimisympäristössä, oppilailla tulee olla hyvät taidot oman toiminnanohjauksen ja itseohjautuvuuden suhteen. Lähteet Brotherus, A., Hytönen, J., & Krokfors, L. (1999). Esi- ja alkuopetuksen didaktiikka. Juva: WSOY. Lehtinen, J. 2020. Avoimet oppimisympäristöt opettajien ja oppilaiden kokemina. Pro gradu – tutkielma. Nuikkinen, K. (2005). Terveellinen ja turvallinen koulurakennus. Helsinki: Opetushallitus. Manninen, J., & Pesonen, S. (1997). Uudet oppimisympäristöt. Aikuiskasvatus, 17(4), 267–274 Piispanen, M. (2008). Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylän yliopisto: Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.