Tiistai 8.2. musiikin tunnin seurantaraportti
Seuranta: 8.2. klo 11:20-12:50 Norssi 6B
Tunnin kulku
Oppitunti alkoi oppilaiden toivebiisin kuuntelemisella (Bruno Marsin Lazy Song), minkä jälkeen pohdittiin yhdessä, mitä viime tunnilla käsitellystä brasilialaisesta musiikista (samba ja bossanova) jäi mieleen. Sitten jokainen oppilas sai hakea oman kitaran, jonka äärellä ensin yhteisesti pohdittiin kielien säveliä (verrattiin bassoon, jota oppilaat olivat soittaneet aiemmin ja opettaja tässäkin kysyi oppilailta kielien "nimiä"). Sitten opeteltiin muutama sointu ennen ruokailuun siirtymistä. Ruokailun jälkeen kuunneltiin yksi toivebiisi tunnelman ollessa hieman levoton, minkä jälkeen opeteltiin lisää sointuja ja tutustuttiin biisiin, jota kitaroilla oli tarkoitus säestää (Beggin'). Tässä välissä opettajan tahdittamisen avulla ("1, 2, 3, 4, A-molli, 1, 2,...") soitettiin yhdessä kappaletta varten harjoiteltuja sointuja. Kappaletta ei enää menty oppilaiden toiveesta alusta loppuun, vaan katsottiin yhdessä lyhyt video "Miten musiikki auttaa aivoja" (TedEx) ja opettaja vielä lopuksi kehui oppilaita yhteisesti kitaratyöskentelystä.
Siirtymät
Siirtymiä edeltävä aika oli usein levottominta, esimerkiksi ennen ruokailua ja kitaroiden palauttamista takaisin paikoillensa. Osittain tähän varmasti vaikuttaa oppilaiden ennakko-odotukset siirtymäajankohdista, kuten ruokailu, jonka ajankohdan jokainen oppilas tietää ja jota odottavat "vapaana aikana". Muuten esimerkiksi kitaroita palauttaessa opettajalla oli selvästi tietynlainen rutiini oppilaiden kanssa, kuinka soittimet palautetaan rivi kerrallaan jonoissa, mitä osa oppilaista ei kuitenkaan malttanut noudattaa. Siirtymäkohdat ovat hetkiä, joiden määrää ja ajankohtaa oppitunnissa on hyvä pohtia.
Musiikin pedagogiset työtavat
Tällä oppitunnilla päätavoitteena oli selvästi kehittää oppilaiden sointusoittimien (tällä tunnilla siis kitara) soittotaitoa sekä yhdessä soittamista (T1 & T2; POPS 2014, 263). Pedagogisia työtapoja tällä oppitunnilla olivat musiikin kuunteleminen (musiikkivideon seuraaminen), itsenäinen ja opettajan tuella sointujen opetteleminen kitaralla sekä videon katsominen musiikin vaikutuksesta aivojen toimintaan. Näiden lisäksi opettaja pyrki aktivoimaan oppilaita herättämällä heidän ennakkotietojaan sekä ajatuksiaan oppitunnin aikana kysymällä heiltä kysymyksiä.
Materiaalit musiikin tunnilla
Tällä oppitunnilla hyödynnettiin youtube-videoita, sointukaavioita sekä laulun sanoituksia ja sointumerkintöjä älytaululla.
Laaja-alaiset tavoitteet oppitunnilla
L1: Ajattelu ja oppimaan oppiminen, oppilaat pääsivät tekemään havaintoja oppitunnin aikana sekä kertomaan niitä ääneen sekä kosketuksiin omaan persoonaansa musiikin tuottamisen yhdessä (oppilailla oli erilainen ote kitaran soittamiseen, osa esimerkiksi keksi myös toisenlaisia tapoja soittaa kitaraa sointujen opettelemisen ohessa, toiset lähtivät mukaan, kun taas toiset keskittyivät tiiviisti sointujen harjoitteluun sekä kysyivät enemmän opettajalta tukea harjoitteluun). Tietynlainen itsenäinen ote ja yhdessä hauskan pitäminen ovat myös asioita, jotka nousivat esiin.
L2: Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; oppilaat saivat herätellä viime viikon oppejaan brasilialaisesta musiikista ja tällä oppitunnilla tutustua italialaisen Euroviisu-voittajabändin Måneskinin versioon kappaleesta Beggin'.
L3: Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, alkutunnin toivebiisin voisi liittää oppilaiden musiikin kuuntelemiseen liittyvään ymmärrykseen musiikin vaikutuksesta hyvinvointiin. Tämän lisäksi kitaroita käsiteltiin turvallisesti, mikä osoittaa oppilaiden saaneen tästä oppia/heidän ymmärtävän oman toimintansa vaikuttavan turvalliseen oppimiseen.
L4: Monilukutaito, oppilaat pääsivät tulkitsemaan kitaran otetaulukkoa opetellessaan sointuja sekä toistamaan näitä omalla kitaralla käytännössä. Tämän lisäksi oppilaiden katsoessa musiikkivideota ja videota musiikin vaikutuksesta aivoihin he lukivat samaan aikaan tekstityksiä, tulkitsivat liikkuvaa kuvaa ja kuuntelivat musiikkia sekä sen sanoituksia.
L5: Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, oppilaat näkivät ja saivat kuulla opettajalta, kuinka kitaran soittamiseksi internetissä on löydettävissä ilmaiseksi tabulatuureja eri biiseistä.
Oppilaiden osallistuminen
Tämän oppilasryhmän yksi haasteista on ajatusten esiintuominen koko luokan vuorovaikutustilanteissa. Oppilaiden osallistuminen keskustelutilanteissa/opettajan kysyessä yhteisiä kysymyksiä oli muutaman oppilaan varassa, mutta kitaran äärellä työskentely taas aktivoi jokaista. Itsenäinen työskentely on selvästi tämän ryhmän vahvuus ja asia, johon on helpompi keskittyä kuin yhteiseen keskusteluun. Musiikissa tunnistan kyllä itsekin oppimisympäristönä, että joskus on vaikea malttaa tehdä muutakin kuin harjoitella ja tuottaa ääniä soittimella. Oppilailla oli selvästi keskenään myös paljon sisäisiä vitsejä ja he halusivat olla vuorovaikutuksessa keskenään.
Opettajan ja oppilaan rooli
Opettajan rooli tällä oppitunnilla näyttäytyi toiminnan ohjaajana, ajatusten herättelijänä, mentorina sekä työrauhan huolehtijana. Opettajalla oli langat käsissä ja selkeä visio siitä, mitä oppitunnilla tullaan tekemään ja kuinka. Tässä oli kuitenkin pientä liikkumavaraa, johon oppilaat pääsivät vaikuttamaan. Oppilaiden rooli näyttäytyi tällä tunnilla kuuntelijana, keskustelijana, tiedon vastaanottajana sekä oman tiedon aktivoijana ja hyödyntäjänä, kuten myös taitojensa harjaannuttajana. Oppilaat saivat monia mahdollisuuksia olla vuorovaikutteisessa yhteydessä opettajaan niin yhteisesti kuin muutamasti kahdestaankin sekä halutessaan olivat kykeneväisiä ilmaisemaan mielipidettänsä oppitunnin kulusta ja näin pystyivät vaikuttamaan lopputunnin sisältöön.
Eriyttäminen
Opettaja tarjosi konkreettisia keinoja avun pyytämiseksi "Nosta käsi ylös, jos tarvitset apua", mitä oppilaat hyödynsivät yllättävän vähän (moni olisi tarvinnut apua, mutta eivät nostaneet kättänsä). Tämän lisäksi opettaja kiersi luokassa jokaisen luona annettuaan ohjeen ensin yhteisesti. Opettaja tarjosi myös haastavampia sointuja harjoiteltavaksi (laittoi näkyville taululle, kun kiersi oppilaiden luona), jos aiemmat tuntuivat helpolta. Suuren luokan kanssa opettaja ehti kuitenkin käymään jokaisen luona vähintäänkin parin eri soinnun harjoittelun aikana.
Muuta, omaa pohdintaa musiikintunnista
Oppilailla oli jokaisella oma istumapaikka, jonka opettaja alkuun heijasti taululle. Tuolit oli aseteltu kolmeen riviin ja jokaisen tuolin ympärillä oli noin puoli metriä tilaa seuraavaan edessä, takana tai sivuilla. Tämä tuntui alkuun hieman jähmeältä, mutta tietynlaisen levottomuuden noustessa ilmoille ymmärrän, miksi opettaja on ehkä ajatellut tämän tukevan työskentelyrauhaa. Oppilaiden katsoessa toivekappalettaan ajattelin, että tunnelma oli hieman jähmeä, minkä itseasiassa musiikinopettaja totesi ääneenkin kun hän yritti virittää keskustelua musiikkivideon loputtua. Tästä näkökulmasta omat istumapaikat musiikin kuuntelussa ei ehkä tue sitä Orff-pedagogiikan mukaista liikkeen ja musiikin yhteyttä, mikä itselleni esimerkiksi tulee hieman luonnostaankin "jammaillen" musiikkia kuunnellessa. Opettajalla on aika suuri mahdollisuus vaikuttaa tilaa järjestelemällä sekä tehtävänantoa ohjeistamalla oppilaiden oman liikkeen ja musiikin yhdistämisessä. Toki tässä voi myös vaikuttaa kyseisen luokan "kutosluokkalaisuus", eli se, mitä pidetään ryhmässä "coolina" tai mihin ollaan totuttu. Opettaja oli selvästi musiikin asiantuntija, mikä näkyi hänen oivaltavina ohjeistuksinaan oppitunnin lomassa, mutta ehkä "ryhmäntuntijuus" tai erilaisten työskentelytapojen käyttäminen eivät päässeet kukoistuksiinsa tässä. Oppitunti pisti itseni pohtimaan sitä, mikä kaikki ohjeistus on tarpeellista ja kuinka vähemmällä voidaankin saavuttaa enemmän. Tämä oli mielestäni tämän musiikinopettajan vahvuus. Ehkä pienryhmissä harjoittelu tai jonkin liike-musiikki-harjoitteen lisääminen olisi voinut olla keino joidenkin oppilaiden rauhattomuuden suuntaamiseksi toivottuun toimintaan? Tai ehkä ei, mutta tämä pisti itseni pohtimaan istumajärjestystä käymiemme demojenkin pohjalta, joilla istumme aina puolikaaressa tai piirissä ja työskentelemme paljon pienryhmissä. Näen myös tietynlaisen leikinomaisuuden (Orff-pdagogiikka) kuuluvan musiikin oppimiseen ja opetukseen, minkä vuoksi tunnelma ehkä toisinaan tuntui hieman jäykähköltä seuraamallani musiikintunnilla. Sain täst paljon pohdittavaa omaan opetukseeni ja kuinka sitä haluaisin kyetä toteuttamaan.
Tunnin kulku
Oppitunti alkoi oppilaiden toivebiisin kuuntelemisella (Bruno Marsin Lazy Song), minkä jälkeen pohdittiin yhdessä, mitä viime tunnilla käsitellystä brasilialaisesta musiikista (samba ja bossanova) jäi mieleen. Sitten jokainen oppilas sai hakea oman kitaran, jonka äärellä ensin yhteisesti pohdittiin kielien säveliä (verrattiin bassoon, jota oppilaat olivat soittaneet aiemmin ja opettaja tässäkin kysyi oppilailta kielien "nimiä"). Sitten opeteltiin muutama sointu ennen ruokailuun siirtymistä. Ruokailun jälkeen kuunneltiin yksi toivebiisi tunnelman ollessa hieman levoton, minkä jälkeen opeteltiin lisää sointuja ja tutustuttiin biisiin, jota kitaroilla oli tarkoitus säestää (Beggin'). Tässä välissä opettajan tahdittamisen avulla ("1, 2, 3, 4, A-molli, 1, 2,...") soitettiin yhdessä kappaletta varten harjoiteltuja sointuja. Kappaletta ei enää menty oppilaiden toiveesta alusta loppuun, vaan katsottiin yhdessä lyhyt video "Miten musiikki auttaa aivoja" (TedEx) ja opettaja vielä lopuksi kehui oppilaita yhteisesti kitaratyöskentelystä.
Siirtymät
Siirtymiä edeltävä aika oli usein levottominta, esimerkiksi ennen ruokailua ja kitaroiden palauttamista takaisin paikoillensa. Osittain tähän varmasti vaikuttaa oppilaiden ennakko-odotukset siirtymäajankohdista, kuten ruokailu, jonka ajankohdan jokainen oppilas tietää ja jota odottavat "vapaana aikana". Muuten esimerkiksi kitaroita palauttaessa opettajalla oli selvästi tietynlainen rutiini oppilaiden kanssa, kuinka soittimet palautetaan rivi kerrallaan jonoissa, mitä osa oppilaista ei kuitenkaan malttanut noudattaa. Siirtymäkohdat ovat hetkiä, joiden määrää ja ajankohtaa oppitunnissa on hyvä pohtia.
Musiikin pedagogiset työtavat
Tällä oppitunnilla päätavoitteena oli selvästi kehittää oppilaiden sointusoittimien (tällä tunnilla siis kitara) soittotaitoa sekä yhdessä soittamista (T1 & T2; POPS 2014, 263). Pedagogisia työtapoja tällä oppitunnilla olivat musiikin kuunteleminen (musiikkivideon seuraaminen), itsenäinen ja opettajan tuella sointujen opetteleminen kitaralla sekä videon katsominen musiikin vaikutuksesta aivojen toimintaan. Näiden lisäksi opettaja pyrki aktivoimaan oppilaita herättämällä heidän ennakkotietojaan sekä ajatuksiaan oppitunnin aikana kysymällä heiltä kysymyksiä.
Materiaalit musiikin tunnilla
Tällä oppitunnilla hyödynnettiin youtube-videoita, sointukaavioita sekä laulun sanoituksia ja sointumerkintöjä älytaululla.
Laaja-alaiset tavoitteet oppitunnilla
L1: Ajattelu ja oppimaan oppiminen, oppilaat pääsivät tekemään havaintoja oppitunnin aikana sekä kertomaan niitä ääneen sekä kosketuksiin omaan persoonaansa musiikin tuottamisen yhdessä (oppilailla oli erilainen ote kitaran soittamiseen, osa esimerkiksi keksi myös toisenlaisia tapoja soittaa kitaraa sointujen opettelemisen ohessa, toiset lähtivät mukaan, kun taas toiset keskittyivät tiiviisti sointujen harjoitteluun sekä kysyivät enemmän opettajalta tukea harjoitteluun). Tietynlainen itsenäinen ote ja yhdessä hauskan pitäminen ovat myös asioita, jotka nousivat esiin.
L2: Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; oppilaat saivat herätellä viime viikon oppejaan brasilialaisesta musiikista ja tällä oppitunnilla tutustua italialaisen Euroviisu-voittajabändin Måneskinin versioon kappaleesta Beggin'.
L3: Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, alkutunnin toivebiisin voisi liittää oppilaiden musiikin kuuntelemiseen liittyvään ymmärrykseen musiikin vaikutuksesta hyvinvointiin. Tämän lisäksi kitaroita käsiteltiin turvallisesti, mikä osoittaa oppilaiden saaneen tästä oppia/heidän ymmärtävän oman toimintansa vaikuttavan turvalliseen oppimiseen.
L4: Monilukutaito, oppilaat pääsivät tulkitsemaan kitaran otetaulukkoa opetellessaan sointuja sekä toistamaan näitä omalla kitaralla käytännössä. Tämän lisäksi oppilaiden katsoessa musiikkivideota ja videota musiikin vaikutuksesta aivoihin he lukivat samaan aikaan tekstityksiä, tulkitsivat liikkuvaa kuvaa ja kuuntelivat musiikkia sekä sen sanoituksia.
L5: Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, oppilaat näkivät ja saivat kuulla opettajalta, kuinka kitaran soittamiseksi internetissä on löydettävissä ilmaiseksi tabulatuureja eri biiseistä.
Oppilaiden osallistuminen
Tämän oppilasryhmän yksi haasteista on ajatusten esiintuominen koko luokan vuorovaikutustilanteissa. Oppilaiden osallistuminen keskustelutilanteissa/opettajan kysyessä yhteisiä kysymyksiä oli muutaman oppilaan varassa, mutta kitaran äärellä työskentely taas aktivoi jokaista. Itsenäinen työskentely on selvästi tämän ryhmän vahvuus ja asia, johon on helpompi keskittyä kuin yhteiseen keskusteluun. Musiikissa tunnistan kyllä itsekin oppimisympäristönä, että joskus on vaikea malttaa tehdä muutakin kuin harjoitella ja tuottaa ääniä soittimella. Oppilailla oli selvästi keskenään myös paljon sisäisiä vitsejä ja he halusivat olla vuorovaikutuksessa keskenään.
Opettajan ja oppilaan rooli
Opettajan rooli tällä oppitunnilla näyttäytyi toiminnan ohjaajana, ajatusten herättelijänä, mentorina sekä työrauhan huolehtijana. Opettajalla oli langat käsissä ja selkeä visio siitä, mitä oppitunnilla tullaan tekemään ja kuinka. Tässä oli kuitenkin pientä liikkumavaraa, johon oppilaat pääsivät vaikuttamaan. Oppilaiden rooli näyttäytyi tällä tunnilla kuuntelijana, keskustelijana, tiedon vastaanottajana sekä oman tiedon aktivoijana ja hyödyntäjänä, kuten myös taitojensa harjaannuttajana. Oppilaat saivat monia mahdollisuuksia olla vuorovaikutteisessa yhteydessä opettajaan niin yhteisesti kuin muutamasti kahdestaankin sekä halutessaan olivat kykeneväisiä ilmaisemaan mielipidettänsä oppitunnin kulusta ja näin pystyivät vaikuttamaan lopputunnin sisältöön.
Eriyttäminen
Opettaja tarjosi konkreettisia keinoja avun pyytämiseksi "Nosta käsi ylös, jos tarvitset apua", mitä oppilaat hyödynsivät yllättävän vähän (moni olisi tarvinnut apua, mutta eivät nostaneet kättänsä). Tämän lisäksi opettaja kiersi luokassa jokaisen luona annettuaan ohjeen ensin yhteisesti. Opettaja tarjosi myös haastavampia sointuja harjoiteltavaksi (laittoi näkyville taululle, kun kiersi oppilaiden luona), jos aiemmat tuntuivat helpolta. Suuren luokan kanssa opettaja ehti kuitenkin käymään jokaisen luona vähintäänkin parin eri soinnun harjoittelun aikana.
Muuta, omaa pohdintaa musiikintunnista
Oppilailla oli jokaisella oma istumapaikka, jonka opettaja alkuun heijasti taululle. Tuolit oli aseteltu kolmeen riviin ja jokaisen tuolin ympärillä oli noin puoli metriä tilaa seuraavaan edessä, takana tai sivuilla. Tämä tuntui alkuun hieman jähmeältä, mutta tietynlaisen levottomuuden noustessa ilmoille ymmärrän, miksi opettaja on ehkä ajatellut tämän tukevan työskentelyrauhaa. Oppilaiden katsoessa toivekappalettaan ajattelin, että tunnelma oli hieman jähmeä, minkä itseasiassa musiikinopettaja totesi ääneenkin kun hän yritti virittää keskustelua musiikkivideon loputtua. Tästä näkökulmasta omat istumapaikat musiikin kuuntelussa ei ehkä tue sitä Orff-pedagogiikan mukaista liikkeen ja musiikin yhteyttä, mikä itselleni esimerkiksi tulee hieman luonnostaankin "jammaillen" musiikkia kuunnellessa. Opettajalla on aika suuri mahdollisuus vaikuttaa tilaa järjestelemällä sekä tehtävänantoa ohjeistamalla oppilaiden oman liikkeen ja musiikin yhdistämisessä. Toki tässä voi myös vaikuttaa kyseisen luokan "kutosluokkalaisuus", eli se, mitä pidetään ryhmässä "coolina" tai mihin ollaan totuttu. Opettaja oli selvästi musiikin asiantuntija, mikä näkyi hänen oivaltavina ohjeistuksinaan oppitunnin lomassa, mutta ehkä "ryhmäntuntijuus" tai erilaisten työskentelytapojen käyttäminen eivät päässeet kukoistuksiinsa tässä. Oppitunti pisti itseni pohtimaan sitä, mikä kaikki ohjeistus on tarpeellista ja kuinka vähemmällä voidaankin saavuttaa enemmän. Tämä oli mielestäni tämän musiikinopettajan vahvuus. Ehkä pienryhmissä harjoittelu tai jonkin liike-musiikki-harjoitteen lisääminen olisi voinut olla keino joidenkin oppilaiden rauhattomuuden suuntaamiseksi toivottuun toimintaan? Tai ehkä ei, mutta tämä pisti itseni pohtimaan istumajärjestystä käymiemme demojenkin pohjalta, joilla istumme aina puolikaaressa tai piirissä ja työskentelemme paljon pienryhmissä. Näen myös tietynlaisen leikinomaisuuden (Orff-pdagogiikka) kuuluvan musiikin oppimiseen ja opetukseen, minkä vuoksi tunnelma ehkä toisinaan tuntui hieman jäykähköltä seuraamallani musiikintunnilla. Sain täst paljon pohdittavaa omaan opetukseeni ja kuinka sitä haluaisin kyetä toteuttamaan.