Vaihe 1: Orientoituminen koontireflektioon

Allekirjoittaneen esittely:

Emilia Collan, 26-vuotias naishenkilö "Hesasta". Lahdesta kotoisin olevien vanhempien kasvattama ja pian jo 8 vuotta muualla kuin Helsingissä asunut alumniopiskelija, valmistunut liikuntatieteiden laitokselta 22.12.2021 liikunnan- ja terveystiedonopettajaksi. Kiinnostuksen kohteita ovat mm. sosiaaliset liikuntalajit, kuntosalilla käyminen, teen juonti, helppojen neuletöiden tekeminen, elokuvien katsominen sekä ystävien ja perheen kanssa ajanviettäminen. Vahvuuksia ovat ryhmätyöskentely sekä asioiden organisoiminen ja luova ajattelu. Heikkouksia taas ovat säännöllisen nukkumaanmenoajan ylläpitäminen sekä itse nukkuminen (yksilöllä on taipumusta kevyt unisuuteen). Horoskooppimerkki rapu/kaksonen (jälkimmäinen uusien merkkien mukaan), neljästä sisaruksesta ainut naissukupuolen edustaja ja toiseksi vanhin, temperamentiltaan joko räiskyvä tai hyvin tasainen, sopeutuu erilaisiin tilanteisiin ja musiikin suurkuluttaja. Personaallisuustestin mukaan "aktivisti" (ENFP-A/ENFP-T), mistä erityisesti syvempien merkitysten ja sosiaalisen kanssakäymisen merkityksellisyys kolahtavat. Nauttii myös omasta tilasta ja ajasta tehdä asioita, minkä vuoksi kokee olevansa ambivertti. Makean ystävä ja tiukkojen aikataulujen vihollinen. Auringosta latautuva maailman ihmettelijä.
- - - 
Tässä vaiheessa pom-opintoja huomaan innnostuvani yhä enemmän erilaisista oppiaineista ja -ympäristöistä, ja huomaan ajattelevani, kuinka tekisin asioita "sitten oman luokkani kanssa". Tässä vaiheessa opettajaopintojani, juuri liikunnalta valmistuneena, voisi siis sanoa, että työelämä kiinnostaa ja aineenopettajuus tuntuu siirtyneen yhä enemmän toiselle sijalle työnhaussa. Näen maaliviivan häämöttävän ja aion ottaa vielä parhaan irti näistä opinnoista.
- - -
Koen, että olen saanut useita merkittäviä kokemuksia pom-opintojeni aikana. Yleisin näistä on kokemus siitä, kuinka tosiaankin olen kehittynyt opettajan roolissa kuluneiden lähes kuuden lukuvuoden aikana. Toisinaan jopa yllätyn siitä innosta, mitä koen opettajantehtäviä ja oppilaiden kanssa työskentelyä kohtaan. Merkittävänä näen myös sen, kuinka suuria tunteita pom-opintojen aikana olen kokenut. Kuvataiteen kurssilla petyin suuresti yhdessä maalaustyössämme ja tajusin, että minua on pitkään ohjannut aika itsekriittinen ja arvosteleva ääni sisälläni. "Pakko jaksaa, pitäisi pystyä ja olla parempi" -ääni, jonka kanssa olen alkanut tekemään lähemmin tuttavuutta ja tekemään töitä. Tämän kautta koen erittäin merkittäväksi sen, että olen enemmän kosketuksissa tunteisiini kuin aiemmin ja se tuntuu tärkeältä. Haluan olla opettaja, joka osaa tunteiden nimeämisen ja säätelyn lisäksi myös osoittamaan erilaisia tunteita avoimesti. Pom-opinnoissani näin myös erittäin tärkeänä opetusharjoittelun, sillä se osoitti minulle käytännössä, mitkä ovat vahvuuksiani ja missä on vielä kehitettävää opettajana. Videotyöskentelyn kautta näin konkreettisesti, kuinka ollessani jännittynyt teen itsestäni hieman "pienemmän", kuin kaikki sanomani ja tekemäni tulisi tietynlaisen suodattimen läpi. Tämä oli mielenkiintoinen ilmiö ja olen päässyt vertaamaan tätä esimerkiksi toimintaani ja olemukseeni sijaistustehtävissä, jolloin ilmaisen itseäni huomattavasti vapaammin. Olen todennut, että tunnetilan sanoittaminen on aika hyvä työkalu oman olemisen vapauttamiseksi (esim voi ihan ääneen sanoa, että "Nyt mua vähän jännittää, miten tää peli toimii, kun en ole sitä muiden kanssa aiemmin pelannut!").