Kasvit lisääntyvät vuorotellen suvullisesti ja suvuttomasti (Symbioosi 1). Tätä kutsutaan sukupolvenvuorotteluksi. Diploidista kasvia sanotaan sporofyytiksi (eng. spore=itiö) ja haploidista kasvivaihetta gametofyytiksi. Sporofyytissä tapahtuu meioosi ja se tuottaa haploideja itiöitä. Haploidista itiöstä kasvaa gametofyytti (eng. gamete=sukusolu). Gametofyytti tuottaa mitoosin avulla haploideja sukusoluja. Kun sukusolut kohtaavat, tapahtuu hedelmöitys ja syntyy uusi diploidi sporofyytti. Sporofyytti tuottaa siis itiöitä ja gametofyytti sukusoluja.

Kasveilla sporofyytti lisääntyy suvuttomasti tuottamalla suvuttomasti runsaasti itiöitä. Suvullinen lisääntyminen taas tapahtuu, kun gametofyytit tuottavat sukusoluja, jotka hedelmöittyvät.

Putkilokasveilla gametofyytti on surkastunut ja paljain silmin nähtävät kasvin osat kuuluvat sen sporofyyttivaiheeseen. Sen sijaan esimerkiksi sammalilla gametofyytti on hallitseva muoto ja sporofyytti surkastunut. Sammalten sporofyytti on näkyvissä, kun ne tuottavat itiöpesäkkeitä. Itiöpesäkkeet kuuluvat sammalen sporofyyttivaiheeseen.

Myös sanikkaisilla sporofyyttivaihe on hallitseva. Ne kuitenkin tuottavat pieniä, yhteyttämiskykyisiä gametofyyttejä, joita saattaa nähdä maasta esimerkiksi suurennuslasilla. Hedelmöittyneestä sanikkaisen gametofyytistä kasvaa täysikokoinen sanikkainen.

Myös sienet lisääntyvät sekä suvuttomasti että suvullisesti. Niillä on kasveja enemmän vaihtelua suvuttoman ja suvullisen lisääntymisen tavoissa ja kestossa. Tavalliset helttasienet viettävät suurimman osan elämästään haploideina sienirihmastoina. Kun kaksi vastakkaissukupuolista rihmastoa kohtaa, muodostuu kaksitumainen, nopeammin kasvava rihmasto. Tämä rihmasto tuottaa sienen maanpäällisen osan, itiöemän. Itiöemässä sukusolut yhtyvät ja muodostuu lyhytkestoinen diploidi vaihe. Tämä kuitenkin tuottaa nopeasti haploideja itiöitä. Itiöt leviävät edelleen ja niistä muodostuu haploidia sienirihmastoa.

Sienillä ei voida erottaa sukupuolia vastaavalla tavalla kuin kasveilla ja eläimillä. Tämän vuoksi sienien sukupuolia kutsutaan usein (+)- ja (-)-mating-tyypeiksi eli pariutumistyypeiksi. Sukupuolet käyttäytyvät samalla tavalla eikä niiden fenotyypissä ole yhtä suuria eroja kuin eläimillä ja kasveilla.