Populaari- eli popmusiikkiin luetaan kuuluvaksi oikeastaan kaikki levyteollisuuden myötä syntyneet musiikkityylit, sillä äänilevyjen (savikiekkojen ja vinyylilevyjen sekä sittemmin C-kasettien ja CD-levyjen) myynnin myötä musiikki levisi nopeasti ympäri maailmaa. 


Blues on kaiken rock- ja popmusiikin kantatyyli. Blues on hitaanpuoleinen musiikkityyli, jossa soitetaan kolmea eri sointua tietyssä järjestyksessä. Blueskaava on säilynyt vuosisadan verran lähes muuttumattomana ja kaavamainen tausta antaa mahdollisuuden laulajan ja solistien (esim. soolokitaran) improvisointiin. Laulujen aiheet ovat usein melankolisia. Blues on syntynyt afroamerikkalaisten keskuudessa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. 

Rhythm and blues ja Rock 'n roll syntyivät 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla, kun muusikot nopeuttivat blueskaavan tempoa ja lisäsivät mukaan jazzista tutun beat-kompin. Nykyään kyseinen komppi tunnetaan meillä peruskomppina, niin käytetty se on. Rhythm and blues lyhennettiin R&B.
Rock 'roll oli afroamerikkalaisten nuorten muusikoiden kehittelemä, mutta maailmanlaajuiseen suosioon se räjähti valkoihoisten solistien kuten Elviksen ja Paul Ankan myötä. 

Reggae on musiikkityyli, joka syntyi Jamaikalla 1960-luvun lopulla. Reggaen juuret ovat perinteisessä afrikkalais-karibialaisessa musiikissa sekä R&B. Tyyliin kuuluu vahva takapotkurytmi, jossa korostetaan tahdin toista ja neljättä osaa

Rock oli musiikkityyli siirryttäessä 1960-luvulle. Kitaravahvistimia alettiin vääntää niin kovalle, että sen ääni säröttyi ja näin kehiteltiin särökitarasoundi. Tempot hidastuivat ja sointumaailma irtosi blueskaavasta. Soul-musiikin rinnalla rockissa suosittiin moniäänistä laulamista. The Beatles tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi, mutta sen pophitit väistyivät rockin tieltä varsinaisesti vasta vuosikymmenen lopulla. Myös englantilainen The Rolling Stones nojasi bluesin synkkyyteen musiikissaan. Kalifornialainen The Beach Boys oli taas amerikkalainen järjettömän suosittu "poikabändi". 1960-luvulla poikabändien jäsenet kyllä laulamisen lisäksi myös yleensä soittivat jotakin soitinta. 

Rock 1960-luvun lopulla ja sen jälkeen hajosi lukuisiksi alagenreiksi. Yhteistä niille on edelleenkin peruskomppi ja sen muunnelmat, bassokitaran ja rumpujen vahva yhteistyö, särökitarat ja usein bluesin perintönä melankoliset sanoitukset. 

Tärkeimpiä niistä:

Heavy metal, jossa särökitarat ja pahaa enteilevä tunnelma ovat tärkeitä. Siinäkin on omat alalajinsa , esim. hard rock, speed metal, doom metal, thrash metal, goth metal, black metal, death metal jne. 

Progressiivinen rock eli proge syntyi 1970-luvun alussa nuorten rock-muusikoiden halusta tehdä rockmusiikistakin vakavasti otettavaa taidetta.

Punk syntyi vastaiskuna progemuusikoiden hienostelulle 1970-luvun lopulla. Se oli alun perin enemmänkin pukeutumistyyli ja yhteiskunnallinen anarkistinen asenne, joka syntyi Isossa-Britanniassa kapinoimaan luokkayhteiskuntaa vastaan. Punkissa asenne oli tärkein ja soitto- sekä laulutaito täysin ohitettavissa oleva yksityiskohta. Usein punk haistatti sanoituksillaan yhteiskunnalle ja musiikillaan "oikeille muusikoille". Englannissa suosioon nousi esim. Sex Pistols.

1990-luvulla tuli punkin uusi aalto, jossa tunnelma oli huomattavasti energisempi ja iloisempi ja muusikot olivat taitavampia. Suomessa sitä edustivat mm. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali.

Soul syntyi 1960-luvulla afroamerikkalaisen gospel- eli kirkkolaulumusiikin ja rhythm and bluesin yhteisvaikutuksesta. Soulissa tärkeää on laulun melodisuus (ns. sielukas tulkinta) ja äänissä laulaminen. Bändisoitossa bassokitara sai aiempaa vahvemman roolin kuvioineen ja jazzin puolelta puhaltimet tulivat osaksi soulia. Kuuluisia yhtyeitä ja artisteja olivat The Jackson Five, The Supremes, Aretha Franklin ja Marvin Gaye. 

Funk kehittyi soulista 1960-luvun lopulla James Brownin johdolla ja sen kulta-aika oli 1970-luvulla. Basso nousi entistä suurempaan rooliin ja funkin tarkoitus oli olla todella rytmikästä. Samaa rytmikästä riffiä saatettiin toistaa kappaleen alusta loppuun. Funkissa oli sama soittimisto kuin soulissa ja nämä musiikkityylit elivät rinnakkain, tosin soul oli levymyyntitilastoissa suositumpaa. Funk toimi pohjana mm. disco- ja rap-musiikin synnylle.

Discomusiikki (tai suomalaisittain disko) syntyi 1970-luvulla. Se syntyi soulista ja funkista, mutta oli rytmisesti hieman yksinkertaisempaa ja musiikillisesti kaupallisempaa. Saturday Night Fever -elokuva päätähtenään John Travolta aloitti diskovillityksen. Diskossa on vahva yksinkertainen rytmi ja popahtavat melodiat. Jousisoittimia käytetään vahvasti osana musiikkia. Gloria Gaynor, Abba, Boney M ja The Bee Gees ovat diskomusiikin suuria nimiä.

Pop tarkoittaa kaupallisesssa mielessä yleisöä miellyttämään tehtyä pehmeäsoundista kappaletta ja tätä musiikkityyliä on tehty 1960-luvulta saakka. Se on kautta aikojen omaksunut suosituimpien musiikkityylien vaikutteita itseensä, mutta tyypillistä popille on sen yksinkertainen ja kertakäyttöinen luonne. Musiikissa pyritään käyttämään niin sanottuja koukkuja, eli rytmisiä ja melodisia elementtejä, jotka nappaavat kuulijan huomion. Tunnettuja popartisteja ovat mm. Michael Jackson, Madonna, Britney Spears, Justin Timberlake, Lady Gaga ja Justin Bieber. Poika- ja tyttöbändien kulta-aika oli 1990-luvulla, jolloin Take That, Backstreet Boys, Spice Girls ja All Saints. 

Rap syntyi 1980-luvulla. Se kehittyi afroamerikkalaisten keskuudessa osaksi hip hop -kulttuuria. DJ:t (disc jockeyt) soittivat funk-levyjä ja skrätsäsivät (eli käsin manipuloivat lautasella pyörivän vinyylilevyn liikettä). MC eli master of ceremony oli niin sanottu bileisäntä, joka huuteli tunnelmaa nostattaakseen iskulauseita mikrofoniin. Pikku hiljaa DJ:t ottivat käyttöön erilliset biittilevyt, joissa siis oli rumpukomppi taustalle, ja soittivat vanhoista funk-, soul- ja diskolevytyksistä osia melodiseksi taustaksi. MC:t puolestaan alkoivat riimitellä enemmänkin taustamusiikin päälle. Ensimmäisiä suosittuja rap-artisteja olivat Africa Bambaataa, Run DMC ja Public Enemy. Uudempia tähtiä ovat Snoop Dogg ja Eminem, jolla on täysin oma nopea tyyli.