Musiikin opetuksen tehtävänä on luoda käsitys oppilaille musiikin monikirjoisesta luonteesta. Sekä 1–2 vuosiluokilla että 3–6-luokilla oppiaineen tavoitteena on laajentaa musiikillista osaamista ja vahvistaa myönteistä suhdetta musiikkia kohtaan (Opetushallitus, 2014). Opetussuunnitelman tavoitteet liittyvät oppilaan osallisuuteen, musisointiin, luovaan tuottamiseen, kulttuuriseen ymmärrykseen, monilukutaitoon, hyvinvointiin, turvallisuuteen ja metakognition kehittymiseen. Myös laaja-alainen osaaminen on vahvasti läsnä musiikin opetuksessa, esimerkiksi vuorovaikutuksen ja ilmaisun muodossa (Opetushallitus, 2014).

Tulevana opettajana pohdin, kuinka saada tavoitteet näkymään käytännön tasolla musiikin opetuksessani. Tavoitteita on todella paljon ja siksi ne tuntuivat aluksi suurelta, pelottavalta möykyltä. POMM1073 Musiikkikasvatus -opintojakson myötä olen kuitenkin oppinut, että tavoitteita on tärkeää selittää itselle auki, ja suunnitella tunnin aktiviteetit aina tavoitekohtaisesti. Huhtinen-Hildén (2017, s. 391) toteaa, että opettajan asettamia tavoitteita on hyvä ajatella ensisijaisesti oppimisen ja kokemisen mahdollistajina. Siksi opettajan on tärkeää pohtia, millaisia kokemuksia oppilaat saavat musiikin tunneista, ja vastaavatko opitut asiat oppilaan tarpeisiin.

Tavoitteiden sanoittamisen lisäksi oppituntien suunnittelu on yksi tärkeimmistä musiikin opetuksen peruselementeistä. Kattavat vuosi- ja tuntisuunnitelmat auttavat opettajaa jäsentämään toimintaansa. Huhtinen-Hildénin (2017, s. 398) mukaan opettajan on kuitenkin tärkeää muistaa suunnitelmallisuuden lisäksi myös luovuuden ja improvisoinnin mahdollistaminen, sekä tarttua hetkessä nouseviin ideoihin. Aina oppitunnit eivät mene siten, kuin on tuntisuunnitelmaan kirjoittanut, ja tämä asia on tärkeä oppia hyväksymään. Tämän koen haasteekseni aloittelevana opettajana, sillä olen hyvin järjestelmällinen ihminen, ja tykkään asioiden menevän suunnitelman mukaan. Olen kuitenkin harjoittelu- ja sijaisuuskokemuksien myötä oppinut paremmin huomioimaan opetuksessani oppilaiden tarpeet ja heidän mielipiteensä. Oppilaiden ideat voivat välillä palvella heidän oppimistaan paremmin, kuin opettajan omat, valmiiksi suunnitellut tehtävät.

Vaikka hyvät tuntisuunnitelmat ja yleinen järjestelmällisyys ovat merkityksellisiä opetuksen onnistumisen mahdollistajia, musiikin tunneilla kaikista tärkeintä on kuitenkin turvallisen ilmapiirin luominen. Turvallinen ja avoin ilmapiiri rohkaisee oppilaita kokeilemaan ja haastamaan itseään. Opettajan toiminnalla on suuri merkitys ilmapiirin rakentamiseen, ja siksi opettajan on kiinnitettävä erityistä huomioita omaan tekemiseensä ja siihen millaista esimerkkiä näyttää oppilailleen. Opettajan on hyvä käyttää aikaa myös ryhmäytymiseen, jotta oppilaat tulisivat tutuiksi toisilleen, ja pystyisivät täten heittäytymään tunneilla rohkeammin. Huhtinen-Hildénin (2017, s. 392) mukaan varhaisiän musiikkikasvatuksen myötä saaduilla kokemuksilla voi olla syvällisiä vaikutuksia ihmisen elämään. Tämän vuoksi on tärkeää, että oppilas saa positiivisia kokemuksia musiikista.

Opettajan palautteella on suuri merkitys oppilaiden oppimiseen ja motivaation ylläpitämiseen. Negatiivinen palaute ja huonot arvosanat voivat synnyttää musiikkirajoitteisuutta, joka aiheuttaa vastenmielisyyttä musiikkia kohtaan (Lehtonen ym. 2016, s. 34). Omat kouluaikaiset muistoni musiikista, erityisesti laulamisesta, eivät ole kovin positiivisia arvostelun ja pakottamisen vuoksi. Siksi koenkin olevan jollakin tapaa laulurajoittunut, ja en tykkää laulaa muiden ihmisten kuullen. Tulevana opettajana minun pitäisi päästä ylitse tästä traumasta, jotta voin näyttää oppilaille hyvää esimerkkiä. Ainakin olen oppinut omista kokemuksistani, millainen opettaja en halua olla. Haluan kannustaa oppilaita ylittämään itsensä, mutta en pakottaa heitä tekemään mitään epämieluisaa.

Opettajana haluan myös antaa kaikille oppilaille mahdollisuuden osallistua tunneilla taitotasosta riippumatta. Huotilaisen (2019) mukaan musiikin oppimiseen liittyy erittäin tiukkaan iskostunut käsite siitä, että musikaalisuus on ainoastaan lahjakkuuden tuotosta. Usein vedotaan epämusikaalisuuteen, jos ei osaa laulaa tai soittaa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, vaan harjoittelun puutteesta (Huotilainen, 2019). Musiikin opetuksessa ei tulisi korostaa musikaalista lahjakkuutta, sillä se voi johtaa oppilaita harhaan. Jokainen voi oppia laulamaan tai soittamaan riittävän harjoittelun avulla. Siksi on tärkeää, että kaikki saavat osallistua tasa-arvoisesti tunneilla. Jos opettaja ylistää ”musikaalisesti lahjakkaita” oppilaita ja antaa heidän olla aina päärooleissa, muut voivat kokea sen todella harmilliseksi. Tämä voi saada oppilaat katsomaan musiikkia negatiivisesti ja pahimmassa tapauksessa heikentää heidän identiteetin kehittymistään.

Opettajan pedagogisen toiminnan lisäksi musiikin tunnin sisällöllä ja rakenteella on suuri merkitys oppilaiden motivaatioon ja kiinnostukseen musiikkia kohtaan. Perkiön (2010) mukaan musiikkikasvatuksen lähtökohtana voidaan soveltaa Orff-pedagogiikkaa, jossa vuorovaikutteinen opetusprosessi on keskiössä. Orff-pedagogiikassa tärkeää ovat peruselementit, kuten kuuntelu, liike, puhe, laulu ja soitto. Myös kokeilulla ja elämyksellä on merkityksellinen asema opetuksessa (Perkiö, 2010). Musiikin opetuksen on hyvä olla monipuolista, jotta oppilaat saavat laajan käsityksen siitä, mitä musiikki on kokonaisuudessaan.

Opetussuunnitelman tavoitteet korostavat esimerkiksi yhteisöllistä musisointia, äänen käytön, soittotaidon ja kuuntelun kehittymistä sekä luovuuteen ja improvisaatioon heittäytymistä (Opetushallitus, 2014, s. 263). Myös kehon hyödyntäminen rytmitehtävien ja musiikkiliikunnan muodossa ovat tärkeitä elementtejä musiikin oppimiseen. Erilaiset kehorytmitehtävät voivat auttaa oppilaita löytämään musiikin perussykkeen, jolloin oikeiden soittimien soittaminen voi olla helpompaa. Musiikin opetuksessa onkin tärkeää edetä vaiheittain, jolloin opittu tietotaito rakentaa pohjaa uudelle osaamiselle. Myös selkeä tunnin rakenne ja tutut rutiinit voivat edesauttaa oppimista.

Opintojakson myötä olen oppinut paljon uusia käytännön työtapoja, joita musiikin opetus voi sisältää. Opetuksessa voi hyödyntää esimerkiksi erilaisia musiikkisovelluksia, kuten Chrome Music Labia tai Ylen Orkesterikonetta. Sovellusten käyttö voi olla mukavaa vaihtelua perinteisempään musiikin opetukseen, ja niiden käyttö kehittää oppilaiden tieto- ja viestintäteknologista osaamista (ks. Opetussuunnitelma, 2014, s. 157). Koen myös musiikin opetuksessa tärkeäksi erilaisten kuuntelutehtävien tekemisen, sillä ne auttavat oppilaita havainnoimaan kuulemaansa ja pohtimaan erilaisia tuntemuksia. Opetussuunnitelmassa kuuntelukasvatuksessa korostetaan elämyksellistä ääniympäristön ja musiikin kuuntelua sekä kuuleman jäsentelyä ja siitä kertomista (Opetushallitus, 2014, s. 263).

Vaikka opetuksen on hyvä sisältää paljon erilaisia työskentelytapoja, tosiasia on, että jokaisessa kouluissa ei ole riittävästi resursseja kaiken toteuttamiseen. Siksi opettajalta vaaditaan kekseliäisyyttä ja taitoa soveltaa asioita. Oppituntien ei tarvitse sisältää aina hienoimpia ja uusimpia opetusmenetelmiä, vaan tärkeintä on saada oppilaat oppimaan ja viihtymään musiikin parissa.

Musiikin tuntien sisältöjä ja työskentelytapoja mietittäessä opettajan on tärkeää ottaa huomioon oppilaiden taitotaso ja tarvittava eriyttäminen. Eriyttämisessä huomioidaan oppilaiden erilaiset tarpeet, aikaisempi oppiminen ja kiinnostuksen kohteet (Opetushallitus, 2014, s. 265). Esimerkiksi kanteleen soitossa, oppilaita voi helpottaa sointujen opettelussa erilaiset kuviot. Nämä voivat jäädä paremmin mieleen, kuin pelkät sointujen kirjaimet. Myös esimerkiksi kehorytmitehtäviä tehdessä voi oppilaille keksiä joko helpompia tai vaikeampia rytmejä. Opintojakson myötä olen oivaltanut, että eriyttäminen ei ole vain asioiden helpottamista, vaan se voi olla myös vaikeustason lisäämistä. Taitavat oppilaat voivat kokea musiikin tunnit tylsiksi, jos tehtävät ovat liian helppoja. Siksi on tärkeää keksiä heille tekemistä, joka haastaa heidän osaamistaan. Tämä voi olla esimerkiksi vaikeampien otteiden harjoittelua erilaisilla soittimilla tai haastavimpien kappaleiden opettelua.

Opintojakson avulla opin myös paljon uutta tietoa musiikin arvioinnista. Arviointi ei ole enää vain musiikin sisällöllisiä testejä kurssin loppupuolella, vaan se on myös esimerkiksi koko kurssin kestävää säännöllistä oppilaan itsearviointia. Myös vertaisarviointia hyödynnetään, jolloin oppilaat oppivat antamaan toisilleen rakentavaa palautetta. Musiikin opetuksessa palautteella on suuri merkitys, sillä se ohjaa oppilaita erityisesti yhteistoiminnan ja musiikillisten taitojen harjoittelemisessa (Opetushallitus, 2014, s. 265). Ilman palautetta, oppilaan on vaikea tietää mahdollisia kehittämiskohteitaan. Siksi on tärkeää, että opettajan antama palaute on säännöllistä, mutta myös rakentavaa ja kannustavaa.

Kaiken kaikkiaan musiikin opetuksen ydin on laajentaa oppilaiden musiikillista osaamista ja vahvistaa myönteistä suhdetta musiikkia kohtaan. Musiikin tavoitteiden toteuttaminen käytännössä vaatii opettajalta suunnitelmallisuutta, luovuutta ja oppilaslähtöisyyttä. Tärkeää on myös luoda tunneille turvallinen ja avoin ilmapiiri, jossa oppilaat uskaltavat kokeilla ja haastaa itseään. Varhaisiän musiikkikasvatuksella on merkittävä vaikutus ihmisen elämään, ja siksi on tärkeää, että oppilaat saavat positiivisia kokemuksia musiikista. Opettajan rooli on avainasemassa oppilaiden oppimisessa ja kehittymisessä. Palautteen antaminen ja oppilaiden tarpeiden huomioiminen ovat tärkeitä osa-alueita, joilla opettaja voi vaikuttaa oppilaiden oppimistuloksiin ja positiivisen musiikkisuhteen luomiseen. Musiikin opetuksen kautta oppilaat voivat saada monipuolisia taitoja ja kokemuksia, jotka voivat olla merkittäviä myös heidän myöhemmässä elämässään.

 

Lähteet

Huhtinen-Hildén, L. (2017). Elävänä hetkessä – suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi. Teoksessa A. Lindeberg-Piiroinen, I. Ruokonen, K. Lamppu, K. Parviainen, & E. Vanninen, Musiikki varhaiskasvatuksessa: Käsikirja. s. 389–407. Helsinki: Classicus.

Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lehtonen, K., Juvonen, A., & Ruismäki, H. (2016). Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus 19(1), s. 29–41.

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 14.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 3–6.

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 14.4.10 Musiikki.

Perkiö, S. (2010). Orff-pedagogiikka. Teoksessa M-L. Juntunen, S. Perkiö, & I. Simola-Isaksson, Musiikkia liikkuen. s. 28–29. Helsinki: WSOYpro.

 

Itsearviointi

POMM1073 Musiikkikasvatus -opintojakson myötä olen oppinut paljon erilaisia työskentelytapoja, joita voin hyödyntää tulevaisuuden työssäni opettajana. Musiikin opetuksen on hyvä sisältää paljon monipuolisia sisältöjä ja työskentelymuotoja. Myös oppilaiden luoville ideoille on jätettävä tilaa suunnitellun sisällön ohella. Olen myös oivaltanut, että opettajan palautteella ja arvioinnilla on suuri vaikutus oppilaan suhtautumiseen musiikkia kohtaan. Lisäksi eriyttämisellä on merkityksellinen asema opetuksessa, sillä on tärkeää, että kaikkien oppilaiden yksilölliset tarpeet tulee huomioitua riittävällä tavalla. Musiikkia voi myös liittää muihin oppiaineisiin, jolloin oppiminen on laaja-alaisempaa. On myös tärkeää selittää itselle auki opetussuunnitelman tavoitteita ja miettiä miten ne näkyvät käytännön tasolla, oppitunnin tehtävissä.

Opintojaksolla osallistuin lähes kaikille demoille, ja toimin niissä aktiivisesti. Lisäksi tein kaikki annetut tehtävät huolellisesti ja parhaani mukaan. Käytin ryhmäni kanssa paljon aikaa vuosisuunnitelman tekemiseen, ja pohdin omaa opettajuuttani monipuolisesti. Opettajuuden pohdintatehtävässä perustelin näkemyksiäni lähdekirjallisuuden avulla. Kävin myös seuraamassa musiikin tuntia, ja pohdin siellä havainnoimiani asioita laajasti. Antaisin itselleni tästä opintojaksosta 5, sillä olen nähnyt paljon vaivaa tämän opintojakson eteen.