NÄKYVÄKSI TEKEMISEN TAITO – PEDAGOGINEN KOHTAAMINEN OPETUKSESSA

Katja Sutela, 2022

Kirjan kirjoittaja on itse musiikinopettaja, joka nykyään toimii Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen yliopistonlehtorina. Kirjan teoreettista puolta elävöittivät Sutelan antamat henkilökohtaiset kuvaukset oman työpolkunsa ajalta. Lukijana saa näkökulmia mm. erityiskoulun oppilastilanteista, yliopisto-opiskelijoiden näkökulmista sekä erilaisista tilanteista Sutelan väitöskirjan opettajahaastatteluista. Lisäksi jokaisen pääluvun jälkeen lukijalle esitellään liuta pohdintakysymyksiä, joidenka avulla luvun sisältöjä voi tarkastella oman toiminnan näkökulmasta.

Kirjassa Sutela jakaa näkyväksi tekemisen taidon sekä opettajan pedagogisen kohtaamisen viiteen eri palapelin osaseen: kehollisuuden tiedostaminen, oppilaan huomioiminen, tunteiden tunnistaminen ja tunnustaminen, moninaisuuden ymmärtäminen ja välittäminen. Pedagogisen kohtaamisen pohjana Sutela kuvailee jokaisen tarvetta tulla nähdyksi. Lisäksi kirjassa käsitellään paljonkin turvallisen ryhmän merkitystä, luokan ilmapiiriä ja osallisuutta. Opettajan toiminnassa käsitellään mm. katseen merkitystä, kasvatuksellista kosketusta, oppilaantuntemusta, hyvän huomaamista ja tunnekasvatusta. Keskeistä on myös tarkastella vastausta siihen, onko oppilailla tervetullut olo ryhmään tullessaan ja tunteeko jokainen ryhmäläinen, että tulee ryhmässä nähdyksi ja kuulluksi. Erityisesti opettajan rooli korostuukin turvallisen ryhmän rakentumisessa ja ylläpitämisessä. Opettajana on tärkeää löytää aikaa vuorovaikutukselle, luokan ilmapiirin rakentamiselle ja ryhmäytymiselle.

Uutena pedagogisena näkökulmana itselleni kirjasta nousi erityisesti kehollisuuden tunnistaminen ja hyödyntäminen opettajana. Kirjan kuvailu kehollisuudesta on mm. ”kehollisen viisauden” tunnistamista; kuinka keho ja mieli ovat yhteydessä, ja kuinka kehomme mahdollistaa myös oppimisen. Kehollisuuden ymmärtämistä kohtaamisessa ja oppimisessa auttoi Sutelan kuvaus siitä, kuinka oppimistilanteen täytyy olla turvallinen ja rento, jotta keho voi rentoutua ja vasta sitten voidaan oppia uusia asioita.

Kehollisuuden tiedostaminen mahdollistaa myös oppilaan kokemuksellisuuden huomioimisen opetuksessa (konkreettisesti esim. toiminnallisuus opetuksessa, taidekasvatus, tutkiva oppiminen). Kirjassa tarkastellaan kehollisuutta myös POPS:n kautta, jolloin havaitaan, että kehollisuus liittyy kaikkeen oppimiseen, mutta voi olla hyvinkin opettajariippuvaista. Kehollisuuteen liittyen Sutela kuvailee paikoin tarkastikin myös esim. eleiden, ilmeiden, äänenkäytön ja muutoin kehon liikkeiden merkityksiä oppilaan kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa, ja täten myös oppimisessa. Ymmärrän, että opettajana oppilaiden viestejä tulee ottaa vastaan kokonaisvaltaisesti, mutta itse lisäisin tähän kuitenkin vielä virhetulkintojen mahdollisuuden. Tärkeää on havainnoida ryhmää ja sen oppilaita ns. tuntosarvet herkillä, mutta kuitenkin myös tarkistaa omia tulkintoja ryhmältä tai oppilaalta itseltään kysymällä ja keskustelemalla.

Tärkeänä puheenaiheena Sutela käsitteli myös nyky-yhteiskuntaa ja sen kehitystä. Kirja saikin itseni pohtimaan, kuinka erilaisia kokemuksia jokaisella meistä sekä tulevilla oppilaillamme on osallistumisesta ja ryhmässä toimimisesta. Sutela mm. kuvailee, kuinka individualismin ja markkinatalouden tuotoksena on syntynyt ajattelutapa, jonka mukaan keskeneräisyys, erehtyminen tai jollain tavalla joukosta erottuminen voidaan nähdä sosiaalisesti rangaistavana. Voidaankin ajatella, että pelko pitää monenlaista osaamista piilossa. Kirjassa Sutela nostaa esille varmastikin monia meitä mietityttävän kysymyksen: ”kuinka saamme näkyväksi ne oppilaat, jotka eivät tuo suuna päänä itseään esille, poikkeavat jollain tavalla totutusta tai vaikka vain kaipaavat turvallisen aikuisen huomiota?” Kirja ei anna suoraa toimintaohjetta opettajille tämän kysymyksen ratkaisemiseen, mutta sen sisällöt luovat kokonaisvaltaisen kehikon ja lähestymistavan, jonka avulla opettajana tarkastella omaa vuorovaikutustaan ja oppilaiden moninaisuuden huomioimista.

Lopuksi tärkeänä muistutuksena nostaisin kirjasta, kuinka kehittyminen pedagogina ja opettajana tapahtuu monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Muistetaan siis, etteivät kömmähdykset opettajanakaan haittaa, olemmehan ihmisiä. Opettajanakin toimiminen on elinikäistä oppimista!