OKLS3309

Yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osaamisen alueella pääsin kehittymään viimeisessä ”pitkässä harkassa” myös laajalti. Mielestäni nämä kaikki kolme osa-aluetta, joista PROpea oli määrä kirjoittaa, olivat juuri ne osa-alueet minkä tiimoilla liikuttiin. Yleisesti pallottelimme paljon ohjaavan opettajani kanssa sitä, että millainen on hyvä opettaja. Itselläni on tähän selkeä vastaus: Hyvä opettaja osaa sanoittamaan oppilaille, miksi teemme, mitä koulussa teemme. Hyvä opettaja pystyy vastaamaan oppilaan kysymykseen: ”Mitä järkeä tässä on?”. Tai mikä parempi pystyy pitämään sellaista opetusta, missä edellä mainittu kysymys ei edes kerkeä nousta pintaan. Mielestäni Ylen tasa-arvoa käsittelevässä artikkelissa (Toivonen, 2025) videon yhdeksäsluokkalaiset pojat tiivistävät oman haavepedagogiikkani:

”Tuntuu välillä, että ei edes käydä kirjan aiheita tunnilla läpi. Mutta sit, kun tulee koe, niin sä osaat ne asiat. Se on jopa maaginen se opetustapa”. (Toivonen, 2025).

Tähän pääsemisessä on vahvasti läsnä oppilaiden omasta kokemusmaailmasta ammentaminen ja oppilaantuntemus. Omassa harjoittelussani koko yhteiskuntaopin kokonaisuus käytiin läpi tekemään oppimalla (kts. Dewey tai Kolb), ilman oppikirjaa, jonka näin itse todella vastenmielisenä tapana harjoitella talous- ja yrittäjyystaitoja. Viimeinen niitti lyötiin tietenkin vielä Yrityskylä-vierailussa, jossa pääsin todistamaan työni hedelmää. Itse olin tämä teeman ympärillä jumpannut jo jonkin aikaa, kun Ilmiö 3-kurssin puitteissa suoritin harjoittelun Yrityskylässä ja kirjoitin kriittisen esseen käsitellessäni alakoulun talouskasvatusta. Pedagogiikka tuli siis jollain tavoin ”luonnostaan” ja sain ympyrän suljettua. Aiheeseen liittyen ja lukupiirin tekstejä kahlattuani heräsin pohtimaan myös muutamaa kysymystä.

Huomasin ensinnäkin tarkemmin Yrityskylä-projektin ”piilo OPSin”. Ruhanen (2023, s.18) kirjoittaa oppikirjojen piilo-opsista mielestäni pistävän kärkevästi. Kun Suomessa ei ole oppikirjojen ennakkotarkastusta ja monet opettajat seuraavat oppikirjaa, nousee altistus sille, että opetus ei olekaan opetussuunnitelman mukaista ja kaupalliset ideologiat ottavat vallan. Yrityskylän suhteen tätä sai tosissaan pohtia. Vaikka itse olisin asioista tiettyä mieltä, ei se tarkoita sitä, että näin asioiden tulisi olla.

”Jos elämä on ihmisten kamppailua rajallisista resursseista, onko koulun tehtävä totuttaa oppilaat kilpailemaan keskenään?” (Moilanen, 2005)

Siitä miten asiat ovat, ei tule johtaa sitä, miten asioiden tulisi olla. Haluammeko kasvattaa oppilaista kilpailijoita, vai lopettaa kilpailun? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Räväkän vastauksen tähän antaa mielestäni Ruhasen (2023) gradu, kirjoittaessaan ja Lapinojaa sekä Heikkistä (2006, s.149) referoidessaan, että auktoriteettiuskon sijaan opettajan tulisi toimia vahvempana muutoksen tuulena. Joskus jopa vastustaa sitä tahoa, jonka palvelijaksi hänet mielletään. Opettajan tulisi päästä yli yhteiskunnan uskomuksista ja ajatusjärjestelmistä, joita hyödynnetään vallankäytössä ja manipuloinnissa. (Ruhanen, 2023, s.18). Vaikka OPS:n väljyys ja opettajan laaja autonomia tämän mahdollistaisikin (Ruhanen, 2023, s.18), saattaa siinä kuitenkin myös piillä vahva oppilaiden altistus indoktrinaatiolle, jota Juha Parkkisen katsomusaineiden POMM:eilla pääsimme nopeasti sivuamaan. Opettajan ei ole tarkoitus iskostaa oppilaisiin mitään ulkoa käsin, vaan Kailin sanoin ”opettaa ajattelemaan oma aivo”. On eri asia indoktrinoida ja opettaa ajattelemaan kriittisesti.

Lupasin myös palata eettisen osaamisen kohdalla mainitsemaani opettajan autonomiaan. Pääsin omassa harjoittelussani työskentelemään sellaisen ohjaajan kanssa, kenellä oli hieman erilainen näkemys hyvästä pedagogiikasta. Tämä oli mielestäni virkistävää, ei niinkään ahdistavaa kuin voisi kuvitella. Useammat harjoittelijat alistuvat harjoittelun aikana ohjaavan opettajan tapaan vetää oppitunteja ja tässä voi nuori opettajan alku haalia oppipoikatyyppisesti ohjaavan opettajan myös ne huonot käytänteet itseensä (vrt. Tynjälä 2004, s. 175). Minun harjoittelussani lava oli minun, kuten ohjaajakin tilannetta sanoitti. Sain aina selittää omat ratkaisuni ja pääsin harjoittelemaan oman opettajuuden takana seisomista. Tästä olen ikuisesti kiitollinen ohjaavalle opettajallani.

 

Lähteet:

Parkkinen Juha ja Kaili Kepler-Uotinen. POMM-opinnot ja muut kohtaamiset. 2023-2025.

Moilanen, P. 2005. Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin. Opetusmoniste. OKL. Jyväskylän yliopisto. Luvut 4-8 ja 10 (s. 13-32, 36-38)

Ruhanen, A. 2023. Pyytämättä ja yllättäen. Opettajan koettu valta opetustyön arjessa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Luku 2 (s. 8-19)

Toivonen, P. 2025. ”Meno on ajoittain mennyt ihan älyttömäksi”, sanoo rehtori – naisviha­mielinen Andrew Tate villitsee poikia yläkouluissa. Yle Uutiset 9.1.2025. Viitattu 26.2.2025. https://yle.fi/a/74-20132368

Tynjälä, P. 2004. Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. Kasvatus 35,(2), 174 - 190. https://docplayer.fi/11594194-Asiantuntijuus-ja-tyokulttuurit-opettajan-ammatissa-1.html

Lapinoja, K. P. & Heikkinen, H. L. T. 2006. Autonomia ja opettajan ammatillisuus. Teoksessa A. Eteläpelto & J. Onnismaa (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Helsinki: Kansanvalistusseura, 144- 161.