12. Maapallon biodiversiteetti on uhattuna

12. Maapallon biodiversiteetti on uhattuna

  • Biodiveristeetti = luonnon monimuotoisuus
  • Tarkastellaan kolmella tasolla:
    • Ekosysteemien monimuotoisuus = kuinka monia erilaisia elinympäristöjä alueella on
    • Lajimonimuotoisuus = kuinka monia eri lajeja alueella on
    • Lajin sisäinen eli perinnöllinen monimuotoisuus = rakenne, käyttäytyminen, ulkonäkö, DNA
  • Tärkeitä, häviämisuhan alla olevia elinympäristöjä:
    • Trooppiset sademetsät: biodiversiteetti siellä on suuri, merkittävä hiilidioksidin sitoja
    • Kosteikot: biodiversiteetti suuri, tärkeitä lisääntymispaikkoja, tärkeitä tulvauosjelussa, suojaavat eroosiolta ja puhdistavat vesiä
    • Korallisriutat: biodiveristeetti suuri, kalanpoikasten suojapaikkoja; turismi, ilmastonmuutos, veden samentuminen ja merten happamoituminen uhkaavat koralliriuttoja
    • Suomessa vanhat metsät ja perinneympäristöt häviämisuhan alla
  • Kuudes joukkosukupuutto on menossa, syitä taulukossa s. 144
  • Lajien sukupuutolle altistavia syitä: endeemisyys, suuri koko, kapea ekolokero, sijainti ravintoketjun huipulla, ihmisen mielestä mielenkiintoinen, petoviha
  • Miksi monimuotoisuus on tärkeää?
    • Perinnöllinen monimuotoisuus on evoluution edellytys. Jos kaikki yksilöt olisivat toistensa klooneja, ne pärjäisivät vain yhdenlaisessa ympäristössä. Monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että “kaikki munat eivät ole samassa korissa.” -> Lajit selviytyvät muuttuvissa olosuhteissa.
    • Lajimonimuotoisuus: jokainen laji vaikuttaa johonkin toiseen lajiin. Yhden lajin häviämisellä voi olla yllättävä vaikutus toisiin lajeihin. Erityisesti avainlajien häviäminen voi muuttaa ekosysteemiä suuresti (myös ihmisen kannalta).
    • Monimuotoinen ekosysteemi on yleensä vakaa. Vain muutaman lajin sisältävä ekosysteemi ajautuu helpommin tuhoon. Esimerkkejä:
      • Vieraslajit aiheuttavat usein suurempia haitallisia vaikutuksia monimuotoisuudeltaan pienessä ekosysteemissä.
      • Yhden lajin tuhoutuminen ei vaikuta keskimäärin yhtä paljon monimuotoisissa ekosysteemeissä.
      • Abioottisen ympäristön muutokset, häiriöt, vaikuttavat keskimäärin enemmän, jos monimuotoisuus on pieni.
    • Ekosysteemien monimuotoisuus mahdollistaa lajimonimuotoisuuden.
    • Ihminen voi taloudellisesti hyötyä monista eri lajeista tai esimerkiksi viljelykasvien alalajeista, joita ei vielä ole löydetty tai osata hyödyntää.
    • Luonto ja eliökunta selviää ja on selvinnyt suuristakin mullistuksista. Yksittäinen laji, kuten ihminen taas ei välttämättä selviä kaikista mullistuksista yhtä varmasti. Vrt. aiemmat 5 massasukupuuttoa -> eliökunta säilyi ja uusia lajeja syntyi, mutta monet lajit kuolivat sukupuuttoon.
  • Vieraslaji on ihmisen myötä jonnekin levinnyt laji. Kaikki eivät ole haitallisia, mutta monet uhkaavat alkuperäistä luontoa.
  • Tulokaslaji on itse parin viime vuosisadan aikana levinnyt laji.