Juulia Rintala
Kuluneen lukukauden aikana olen kirjoittanut useita esseitä ja kirjoitelmia, joissa vaadittiin tieteellisen tekstin tuottamista, ja sen myötä kriittistä ajattelutapaa. On ollut jopa vaikeaa kirjoittaa esseitä ns. "yleisestä" näkökulmasta, eikä omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta. Pohdinnan tulee olla laajempaa, eikä pelkkiä omia mielipiteitä. Täytyy miettiä tarkemmin syy-seuraus -suhteita, sekä asiaa on tarkasteltava useammasta näkökulmasta. Ajatustyö vie huomattavasti enemmän aikaa, kun pohdinnalta vaaditaan syvällisyyttä. Onko teillä ollut haasteita tieteellisen tekstin kirjoittamisessa, verraten vaikka lukion esseiden kirjoittamiseen?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Kamilla Komulainen
Monipuolinen keskustelun aloitus, Juulia. Itselleni tuli keskustelun aiheesta ensimmäisenä mieleen kriittisen ajattelun kehittyminen yliopisto-opintojen aikana. Olen kyllä kokenut tieteellisen tekstin kirjoittamisen haastavana, mutta olen myös motivoitunut kehittämään kyseisiä taitoja. Mielestäni avain tähän on nimenomaan oman ajattelun kytkeminen pois subjektiivisesta näkökulmasta kohti kriittistä ja reflektoivaa ajattelua. Kenties meille on opettajana tärkeää löytää oma subjektiivinen näkemys kasvatukseen niin sanotun objektiivisen ajattelun taitojen työvälineitä käyttäen. Puolestani heitän avoimen kysymyksen keskustelun kehittämiseksi, mikä on ollut ajattelullesi haastavinta yliopisto-opintojesi aikana tähän mennessä?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Inka Salminen
Mielenkiintoista pohdintaa! Kriittinen ja objektiivinen ajattelu ovat pyörineet syksyn aikana esillä jatkuvasti. Vaikka niiden käsittely luennoilla ja demoilla ei ole missään nimessä ollut liian vähäistä, tuntuu aiheen käsittäminen itselleni silti edelleen hieman etäiseltä. Tänään luennolla Timo Laine puhui suhteestaan arkitietoon ja faktatietoon. Hän kyseenalaisti koko faktatiedon olemassaolon ja oli ennemminkin sitä mieltä, että faktatieto eli tiede on vain paremmin tietämistä kuin arkitieto. Aloin pohtimaan asiaa itse, ja päädyinkin ihmettelemään, voisiko todella olla mahdollista, että jotkut meidän pitämistämme faktoista olisivatkin silkkaa luuloa? Aihe on jopa ärsyttävä, sillä tuntuisi mukavalta, jos kaikkeen löytyisi vain selkeä vastaus. Onko muilla ollut samantyylisiä pohdintoja?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Juulia Rintala
Samaistun pointtiisi Inka. Minusta tuntuu jopa hieman turvattomalta, jos en voi luottaa siihen, että tieto on varmaa. Olen sellainen ihminen, joka kyllä tykkää pohtia asioita maailman tappiin asti, mutta rationaaliset asiat vaativat selkeän vastauksen. Tässä esimerkki asiasta, jossa tietämättömyys ahdistaa: Onko avaruus ääretön? Miten joku asia voi olla ääretön? Entä jos avaruudella on raja, mitä sen toisella puolella on?
Onko kellään muulla yhtä mielipuolisia ajatuksia?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Kamilla Komulainen
Kyllä! Välillä syvennyn itsekin pohtimaan samantyyppisiä abstrakteja kysymyksiä kuten sinä, Juulia. Mielestäni on ajoittain tärkeä pohtia, mitä täällä universumissa on meidän lisäksemme. Se tuo toisaalta mielestäni lohtua, kun miettii että maailma ei pyöri meidän varassa, mutta toisaalta haluaisimme niin kovasti vaikuttaaa maailman ja universumin kohtaloon. Keskustelimmekin tästä aiheesta yhtenä päivänä joidenkin ryhmän jäsenten kanssa, että kuinka tulevina opettajina voimme vastata oppilaiden mahdollisiin abstrakteihin kysymyksiin tai tarvittaessa lohduttaa heitä epätietoisuuden aiheuttaman ahdistuksen tunteen lieventämiseksi?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Tiina Autio
Aloin itsekin pohtia oppilaan näkökulmasta turvattomuutta, jos opettaisimmekin, että "saattaa olla näin tai sitten ei ole". Itse aikuisena kuitenkin käsitän Laineen (2018) kertoman ajatuksen, että tieto on ihmisen luomaa ja muuttuvaa. Kaikki tieto on kirjoitettu jostain näkökulmasta, kuten Laine toi luennollaan esiin. Käytännössä hän sanoi, ettei subjektiivista tietoa ole olemassa. Ymmärän, että tämä toimii yliopistossa, koska siten meitä haastetaa ajattelemaan itse. Kuitenkin opiskelemme opettajiksi ja kuten useaan kertaan tässä keskustelussa on todettu ei ole oikeaa tietoa. Itse pohdin ennemminkin sitä, että mitä me tulevaisuuden opettajat opetamme oppilaille, jos ei ole "fakta" tietoa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Ella Kytölä
Laineen (2018) luennon myötä aloin myös pohtimaan tiedon ja ajattelun luonnetta ja tulin henkilökohtaisesti siihen tulokseen, ettei kukaan kykene objektiiviseen ajatteluun tai pohdintaan. Objektiivisuuden sijaan voisimme puhua monisubjektiivisuudesta, joka käsitteenä mielestäni kuvaa paremmin "objektiivisuutta" ja kriittisyyttä, joita tarvitsemme muun muassa esseiden kirjoittamisessa. En tiedä, onko monisubjektiivisuus edes oikeaoppinen käsite, mutta tarkoitan sillä sitä, että "objektiivisuus" on parhaillaankin vain todella monen ihmisen subjektiivisista kokemuksista luotu käsitys asian laidasta.
Yhdyn Tiinan kommenttiin täysin. Itse kykenen ymmärtämään Laineen esiin tuomia ajatuksia, mutta ajatus siitä, että minun tulisi samankaltaisia ajatuksia hieman yksinkertaistettuna välittää pienille oppilaille, tuntuu vaikealta. Turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen saavuttamiseksi lapsi kuitenkin tarvii "totuuden" eri asioista.
Tiina pohtii sitä, mitä oppilalle tulisi opettaa, jos faktatietoa ei ole olemassa. Mielestäni oppilaille voitaisiin jatkossakin opettaa samantyylisiä asioita kuin tälläkin hetkellä, mutta useiden erilaisten näkemysten olemassaoloa, asioiden tulkinnallisuutta sekä kriittisyyttä voisi opettaa enemmän. Mitä mieltä olette tästä?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Tiina Autio
Olen Ella kanssasi samaa mieltä, että kriittisyys on tärkeä osa tulevaisuuden opetusta, opettajuutta ja oppimista. Tärkeää onkin opettaa tulkitsemaan eri lähteistä tulevaa tietoa ja pohtimaan tidon luotettavutta. Esimerkiksi sosiaalinen media on täynnä näennäistä tietoa, joka ei perustu välttämättä mihinkään tutkimukseen tai toetoperusta on muutenkin hatara. Joten tiedon kriittinen lukeminen ja oma ajattelu ovat tärkeässä roolissa. Laineen (2018) mukaan myös omaa ajattelua voi kehittää ja titeellistä ajattelua harjaannuttaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heidi Rinne
Mielestäni on hyvä keskustella tiedon ja ajattelun merkityksestä myös kasvatuksellisesta näkökulmasta ja pohtia sen kautta, miksi, mitä ja miten tulevaisuudessa opetamme. Ella nosti hyvin esiin idean "monisubjektiivisuudesta". Olen samoilla linjoilla sen suhteen, etten usko kenelläkään olevan niin steriiliä ajattelua, etteikö siihen vaikuttaisi henkilön oma subjektiivinen näkemys. Lukuun ottamatta ehkä luonnontieteitä. Laineen esiinnostamaa arvottamisen eli tunteilla reagoimisen erottelua tieteellisestä ajattelusta tulisi myös mielestäni havainnollistaa oppilaille, jotta he voisivat tietoisesti erilaisten harjoitusten kautta ymmärtää tunteiden ja "järjen", eli kriittisesti lähteiden pohjalta tilanteen lähestymisen eron oppimalla täten arvioimaan tiedon luotettavuutta sekä sitä, mitä se luotettavuus on.
Mielestäni siis kouluissa ei tulisi opettaa lapsille sitä, mitä pitää ajatella vaan painottaa juuri näitä tärkeitä taitoja pohtia ja havainnoida informaatiota ympärillään. Laineen havainnollistava esimerkki tavallisen ajattelun sekä oman henkilökohtaisen "linssin" vaikutuksesta ajatteluumme herätti itsessäni ajatuksen juuri siitä, että lapsille tulisi opettaa tunnistamaan omien tunteidensa vaikutus ajatteluun kuitenkin siten, ettei tunteiden merkitystä elämän kannalta latistettaisi. Elämä ilman niin tieteen tuomaa edistystä kuin myös tunteiden tuomaa väriä ei olisi tasapainoa taikka tätä maailmaa. Siksi mielestäni on tärkeää, että koulutus tarjoaisi myös pelivaraa olla luova niin arki- kuin myös tieteellisessä ajattelussa. Tästäkin mielestäni Laine mainitsi luonnollaan puhuessaan intuitiosta ajattelussa. Kuinka te muut miellätte intuiition ajattelussa ja sen vaikutuksen tieteellistä tietoa luodessa - onko se heikko lenkki?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Melisa Muhonen
lähetetty vastaus poistettu Melisa Muhonen
Hyvää pohdintaa! Olen samoilla linjoilla esimerkiksi Juulian tässä kohdassa mainitseman tiedon varmuuden suhteen. Välillä koen pakottavaa tarvetta oikeille vastauksille, ja saatan jopa hieman ahdistua esimerkiksi oppilaan kysyessä seuraavanlaisia kysymyksiä: mitä tapahtuu jos aurinko kuolee? Mitä tapahtuu jos maapallo joutuu mustaan aukkoon? Mikä musta aukko edes on?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Johanna Tentke
Yhtä "mielipuolisia" ajatuksia löytyy minunkin päästäni Juulia! :) Tämä tiedon "epävarmuus" on tullut itselleni tutuksi jo lukion aikana, kun opiskelin paljon luonnontieteitä. Monet luonnontieteiden "faktat" ovat todellisuudessa vaan tämänhetkisiä käsityksiämme, ja ovat muuttuneet paljon vuosien saatossa. Yhtenä esimerkkinä atomit. Jossain vaiheessa tieteellistä tietoa on ollut, että atomit ovat pienimpiä olemassa olevia hiukkasia. Kuitenkin tänä päivänä tiedetään kvarkeista, jotka ovat vielä atomeja pienempiä. Kuinka meidän tulisi opettaa oppilaille kaikkea tätä tietoa, jonka "parasta ennen -päiväys" saattaa tulla vastaan myöhemmin oppilaidemme elämässä? Epätietoisuus luo turvattomuutta meille aikuisillekin, mutta turvattomuuden tunne korostuu lapsilla, jotka tarvitsisivat varmuutta elämään.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.