Merestä nousseella maalla oli monipuolinen suoluonto. Asetuttuaan pysyvästi asumaan uudisasukkaat oppivat hyödyntämään soita. Kytöviljely yleistyi seudulla jo 1600-luvulla, ja siihen käytettiin rehevimpiä soita. Joistakin kytöviljelmistä raivattiin sittemmin peltomaata, mutta suurimmasta osasta tuli metsää, kun turvekerros oli kulutettu loppuun.

Soiden puut kasvavat märän maaperän vuoksi hitaasti. Jotta metsä kasvaisi nopeammin, alettiin metsäisiä soita ojittaa. Suuri osa soista, jotka olivat jääneet jäljelle kytöviljelyn ajoilta, on ojitettu. Erityisen ahkerasti soita ojitettiin 1960- ja 1970-luvulla.

Soilta alettiin myös nostaa turvetta jo 1900-luvun alussa, Kauhajoella aluksi pienillä aloilla Kainastolla ja Iironnevalla. Soita valjastettiin turvetuotantoon enemmän 1970 –luvulla öljykriisin jälkeen. Vanhimmilta tuotantoalueilta on turvekerrokset jo hyödynnetty, ja alueet on otettu peltoviljelyyn, metsitetty tai palautettu soistuviksi alueiksi. Myös Hyyppää reunustavilla selänteillä on valjastettu soita turvetuotantoon.

Kauhajoen suoalueista on säilynyt ojittamattomina noin 14 prosenttia, mikä on enemmän kuin Etelä-Pohjanmaalla keskimäärin. Luonnontilaiset suot ovat useimmiten pieniä laikkuja, mutta suurempiakin alueita on vielä toistakymmentä. Luonnontilaisia suon ja kivennäismaan reunavyöhykkeitä on jäljellä enää Lauhavuoren ja Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoissa, Isolla Kaivonevalla, Isolla Koihnannevalla ja Mustasaarenkeitaalla. Niistä suurin on Kauhaneva-Pohjankankaan alue. Se onkin tunnetuin, sillä se on myös kansallispuisto.

Kuva: Ruohokorpi on yksi metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva Hosikankaan kurun pohjalta Korhoskylästä.

Kauhanevan esittelyvideo

Suojeltujen ojittamattomien soiden osuus suoalasta on Suupohjassa 8,1%, koko Etelä- Pohjanmaalla 3,7%.

Tämän linkin lopussa on kerrottu Markku Saarikosken tekemästä inventaariosta Kauhajoen perhosille. Soiden suojelutarvetta voi arvioida suohyönteisiä kartoittamalla.

”Kauhajoen suot ovat poikkeuksellisen monimuotoisia, laajoja ja myös lukumääräisesti ainutlaatuisia koko Euroopankin mittakaavassa. Alueen soiden perhoslajistoa ei ole systemaattisesti tutkittu”, Saarikoski valottaa.