Maa nousee merestä

Kallioperämme on hyvin vanhaa. Monet jääkaudet ovat muovanneet maisemaa miljoonien vuosien aikana. Jää on murskannut, hionut, painanut ja urittanut kallioperää sekä kuljettanut kiviä ja maamassoja. Sulamisvedet ovat kohisten luoneet itselleen uria maiseman halki, ja meren aallot ovat huuhdelleet rantoja.

Viime jääkaudella (115 000–11 000 vuotta sitten) peitti koko maata yli kaksi kilometriä paksu jääpeite. 9 000 vuotta sitten kaikki jää oli jo sulanut. Paksu ja painava jää oli painanut maankuoren alas. Siksi suurinta osaa maisemasta peitti vesi. Vain Lauhanvuoren huippu pisti esiin yksinäisenä saarena.

Maa kohosi aluksi nopeasti, ja jo muutaman sadan vuoden kuluttua meillä oli saaristo, jossa uusia saaria syntyi ripeään tahtiin. Aallot huuhtoivat rantapenkereistä hienoimman aineksen. Jäljelle jäi kiveä ja soraa. Siksi maaperä on korkeammilla paikoilla karu. Hiekka ja savi kerääntyivät alankoalueille, laaksoihin.

Ensimmäiset puut

Ensimmäisillä kareilla kasvoi ruohoja, yrttejä ja pieniä varpuja. Pohjois-Skandinavian päällä oli vielä vähän jäätä, ja ilmasto oli viileä. Luonto muistutti tunturiluontoa.

Saarten kasvaessa ilmestyivät pian ensimmäiset puut. Ensin tuli koivu ja sitten mänty, josta tuli pääpuulaji. Männyn jälkeen tulivat leppä ja jalot lehtipuut, kuten pähkinäpensas, tammi, jalava ja lehmus. Ilmasto oli silloin lämpimämpi kuin nyt. Rannikolla liikkui merestä riippuvaisia pyynti-ihmisiä.

Maankohoaminen sai rantalinjan siirtymään kaiken aikaa kauemmas. Koko (nykyisen) Kauhajoen alue oli 6 000 vuotta sitten manteretta. Seutu oli tuhansien vuosien ajan autiota metsäerämaata, jossa kävi vain satunnaisia metsästäjiä. Kiinteää asutusta ei vielä ollut.

5 000 vuotta sitten ilmasto muuttui taas viileämmäksi ja kosteammaksi. Tuolloin Suomeen levisi idästä kuusi. Viileämpi ilmasto sopi kuuselle, joka levittäytyi lähes koko maahan. Metsä oli nyt osa valtavaa taigaa tai pohjoista havumetsävyöhykettä, johon suurin osa maastamme nykyäänkin kuuluu.

Suot muodostuvat

Kauhajoki on metsien ja soiden valtakuntaa. Tasainen maasto, joka nousi hitaasti merestä, oli hyvä lähtökohta soiden muodostumiselle. Kauhajoella suot sijaitsevat pääasiassa tasaisilla selänteillä monta kymmentä metriä peltoalueita ylempänä. Muun muassa Hyypässä on lisäksi laakson pohjalla muistona soisista alueista turvepohjaiset pellot.

Kun maa kohosi ja maaperää paljastui, painanteisiin kertyi vettä. Niihin alkoi kasvaa kosteassa viihtyviä kasveja, kuten rahkasammalta. Kun suokasvit kuolevat, niistä tulee turvetta. Ajan mittaan turvekerros paksuuntuu. Monet suot ovat syntyneet näin. Soita ei muodostunut vain kauan sitten, vaan niitä muodostuu yhä kaiken aikaa. Suomessa 90 prosenttia suohehtaareista on syntynyt metsien soistumisen myötä. Se tapahtuu kuitenkin hitaasti.

Soita on monenlaisia. Osa on avoimia, osa metsäisiä. Jotkin ovat hyvin laajoja, toiset taas pikkusoita metsän keskellä. On ravinteikkaita ja niukkaravinteisia soita. On suojärviä ja järvisoita. Kauhajoen ja koko Suomen tavallisin suotyyppi on räme. Rämeellä kasvaa harvakseltaan mäntyjä ja niiden välissä suopursua, juolukkaa ja variksenmarjaa. Räme ei ole kovinkaan märkä, vaan varpusuolla on usein helppo kävellä esimerkiksi lakkoja eli hilloja poimimassa.