Ihmisen vaikutus soihin ja metsiin
Ihminen ottaa suot käyttöön
Soiden puut kasvavat märän maaperän vuoksi hitaasti. Jotta metsä kasvaisi nopeammin, alettiin metsäisiä soita ojittaa. Suuri osa soista, jotka olivat jääneet jäljelle kytöviljelyn ajoilta, on ojitettu. Erityisen ahkerasti soita ojitettiin 1960- ja 1970-luvulla.
Soilta alettiin myös nostaa turvetta jo 1900-luvun alussa, Kauhajoella aluksi pienillä aloilla Kainastolla ja Iironnevalla. Soita valjastettiin turvetuotantoon enemmän 1970 –luvulla öljykriisin jälkeen. Vanhimmilta tuotantoalueilta on turvekerrokset jo hyödynnetty, ja alueet on otettu peltoviljelyyn, metsitetty tai palautettu soistuviksi alueiksi. Myös Hyyppää reunustavilla selänteillä on valjastettu soita turvetuotantoon.
Kauhajoen suoalueista on säilynyt ojittamattomina noin 14 prosenttia, mikä on enemmän kuin Etelä-Pohjanmaalla keskimäärin. Luonnontilaiset suot ovat useimmiten pieniä laikkuja, mutta suurempiakin alueita on vielä toistakymmentä. Luonnontilaisia suon ja kivennäismaan reunavyöhykkeitä on jäljellä enää Lauhavuoren ja Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoissa, Isolla Kaivonevalla, Isolla Koihnannevalla ja Mustasaarenkeitaalla. Niistä suurin on Kauhaneva-Pohjankankaan alue. Se onkin tunnetuin, sillä se on myös kansallispuisto.
Kuva: Ruohokorpi on yksi metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva Hosikankaan kurun pohjalta Korhoskylästä.
Kauhanevan esittelyvideo
| Suojeltujen ojittamattomien soiden osuus suoalasta on Suupohjassa 8,1%, koko Etelä- Pohjanmaalla 3,7%. |
”Kauhajoen suot ovat poikkeuksellisen monimuotoisia, laajoja ja myös lukumääräisesti ainutlaatuisia koko Euroopankin mittakaavassa. Alueen soiden perhoslajistoa ei ole systemaattisesti tutkittu”, Saarikoski valottaa.
Metsä muuttuu
Ilmasto muutti metsiä varhaisvuosina; jalot lehtipuut vetäytyivät kohti etelää ja niiden tilalle tuli kuusi. Myöhempinä vuosisatoina myös ihminen on ohjaillut metsien olemusta. Parhaat maat on raivattu viljelymaaksi. Tervanpoltto ja sahateollisuus kurittivat mäntymetsiä, ja kuusi hyötyi kilpailussa elintilasta. Nykyään eniten on mäntymetsiä, mutta puulajisuhteeseen vaikuttaa kasvupaikan ja ilmaston lisäksi myös ihmisen valinnat metsänhoidon suunnittelussa. Edelleen suurin osa Kauhajoen pinta-alasta on metsää.
Nykypäivän metsätalous on suunnitelmallista. Metsiä hoidetaan eri tavoin sukkession edetessä. Puuta korjataan metsästä vähitellen. Useimmiten metsäkuvio uudistetaan lopuksi kaatamalla suurin osa puista, jonka jälkeen uusi puusto saatetaan kasvuun taimia istuttamalla tai siemenpuiden avulla. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, kuten puronvarsien metsiä jätetään korjaamatta. Ylhäältä katsoen metsä näyttää tilkkutäkiltä, koska metsälohkot ovat eri kehitysvaiheissa, ja kasvupaikat vaihtelevat. Kauhajoella metsätilat ovat kapeita pitkiä sarkoja. Todella vanhat, luonnontilaiset metsät ovat harvinaisia. Metsien luonnon monimuotoisuutta pyritään kuitenkin rikastuttamaan monilla toimenpiteillä metsänhoidon osana.
Kuva ylhäällä: Ilmakuva Katikasta. Kuvassa näkyvät metsät ovat havupuuvoittoisia, mutta lehtipuitakin näkyy. Pitkäkoski näkyy keskellä tummana juovana, etualla Hosioja. Purojen varsilla kasvillisuus on usein rehevämpää. Taustalla Hyypän peltoja.
Kuva oikealla: Havumetsät näkyvät tumman vihreänä, lehtipuuvaltaiset metsät vaalean vihreänä, pellot keltaisena ja asutus punaisina ruutuina.
Kuva: Katikan metsissä voi kulkea merkityillä reiteillä.