Kristinusko syntyi 1. vuosisadalla jKr. Lähi-idässä, erityisesti nykyisen Israelin ja Palestiinan alueella. Sen juuret ovat juutalaisuudessa, ja sen synty liittyy läheisesti Jeesus Nasaretilaisen elämään, kuolemaan ja uskomusten mukaan ylösnousemukseen. Syntyvaikutteina myös hellenismi (kieli, filosofia) ja Rooman (hallinto, Pax Romana, tieverkosto..) .Tässä päävaiheet lyhyesti:
1. Jeesuksen toiminta: Jeesus syntyi noin 4–6 eKr. ja alkoi aikuisena julistaa Jumalan valtakuntaa, parantaa sairaita ja opettaa vertauksin. Hän sai seuraajia, mutta myös vastustajia, erityisesti juutalaisesta uskonnollisesta eliitistä.
2. Ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus: Roomalaiset teloittivat Jeesuksen ristiinnaulitsemalla noin vuonna 30 jKr. Hänen seuraajansa alkoivat pian väittää, että hän oli noussut kuolleista ja oli Messias eli pelastaja.
3. Varhaiskristillinen liike: Jeesuksen seuraajat, erityisesti apostolit kuten Pietari ja Paavali, alkoivat levittää sanomaa Jeesuksesta ensin juutalaisten keskuudessa, mutta pian myös ei-juutalaisille eli pakanoille. Tämä teki kristinuskosta vähitellen oman uskontonsa.
4. Kristinuskon leviäminen: Apostoli Paavali oli keskeinen henkilö kristinuskon levittämisessä Välimeren alueella. Aluksi kristityt olivat vain pieni uskonnollinen ryhmä, jota usein vainottiin.
5. Kristinuskon asema vakiintuu: 300-luvulla Rooman keisari Konstantinus Suuri kääntyi kristityksi ja kristinuskosta tuli sallittu uskonto Rooman valtakunnassa. Vuonna 380 siitä tuli valtionuskonto.
Vuonna 380 keisari Theodosius I antoi Tessalonikan ediktin, joka teki kristinuskosta Rooman valtakunnan virallisen valtionuskonnon. Kaikki muut uskonnot – mukaan lukien vanhat roomalaiset uskonnot – alkoivat vähitellen jäädä taka-alalle tai niitä alettiin kieltää.
Kirkon järjestäytyminen ja teologia
Piispat alkoivat saada valtaa paitsi uskonnollisesti, myös yhteiskunnallisesti. Tärkeimpiä keskuksia olivat mm. Rooma, Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem.
Kirkolliskokouksissa määriteltiin oppia: esimerkiksi Nikean (325) ja Konstantinopolin (381) kirkolliskokouksissa laadittiin uskontunnustuksia ja määriteltiin, mikä on "oikea oppi".
Raamatun kaanon vakiintui vähitellen – eli ne kirjat, jotka kuuluivat Uuteen testamenttiin.
Keskiajan kristinusko (n. 500–1500)
Länsi-Rooman tuhon (476) jälkeen katolinen kirkko säilytti yhteiskuntajärjestyksen monin paikoin Euroopassa.
Paavius vahvistui – paavi Roomassa alkoi olla koko länsikirkon kiistaton johtaja.
Lähetyskristinusko: Kirkko lähetti lähetyssaarnaajia mm. germaanien, kelttien ja viikinkien pariin. Näin kristinusko levisi koko Eurooppaan.
Skismat: Vuonna 1054 tapahtui suuri skisma, jossa kristikunta jakautui:
Lännen kirkko → katolinen kirkko (paavin alaisuudessa)
Idän kirkko → ortodoksinen kirkko (ei tunnustanut paavin valtaa)
Uskonpuhdistus ja moderni aika (1500–nykyhetki)
1500-luvulla Martti Luther käynnisti uskonpuhdistuksen, joka johti protestanttisten kirkkojen syntyyn.
Kristinusko jakautui kolmeen päähaaraan:
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestanttiset kirkot (mm. luterilaiset, reformoidut, anglikaanit)
Kolonialismin aikana kristinusko levisi Euroopan ulkopuolelle: Amerikkaan, Afrikkaan ja Aasiaan.
