Tyryn koulun kriisisuunnitelma
Kriissuunnitelma
1. TÄRKEITÄ PUHELINNUMEROITA
YLEINEN HÄLYTYSNUMERO 112
Ambulanssi
Palokunta
POLIISIN HÄLYTYSNUMERO 112
POLIISILAITOS ; VALKEAKOSKI 0718746310
TERVEYSKESKUS 03-5691100
VALKEAKOSKEN ALUESAIRAALA 03-311614
LASTENPSYKIATRIAN OSASTOT (TAYS ; Pitkäniemi)
LPS1 rakennus 17 31163570
LPS2 päiväosasto 31165125
LPS3 perheosasto 31165913
VALKEAKOSKEN MIELENTERVEYSKESKUS 040-3357333
Suomen Mielenterveysseura 0203445566
Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttava puhelin 0800120400
Rikosuhripäivystys 020316116
Raiskauskriisikeskus 080097899
Kiusattujen Tuki ry 080097474
PERHENEUVOLA 040-3357344
SOSIAALIVIRASTO 040-3357344
PÄIHDEHUOLTO
AA Auttava puhelin 040-8312903
A-Klinikka 040-3357370
Huumepysäkki (TRE) 31473770
Huumevihjepuhelin 080090022
Huumevihjepuhelin (VLK) 0718746333
Irti Huumeista 0203-22388
SÄÄKSMÄEN SEURAKUNTA 03-5761247
03-5761207
KIRKON PALVELEVA PUHELIN 010190071
NUORISOPSYKIATRIAN OSASTOT (TAYS ; Pitkäniemi)
NPS 1 31163676
NPS 2 31163658
PERHEASIOIDEN SOVITTELU 040-3357344
SPR:n Nuorten turvatalo 2110205
MYRKYTYSTIETOKESKUS 09-471977
KOULUN OPPILASHUOLTOTYÖRYHMÄ
Rehtori 040-3356333
Vararehtori 040-3356330
Koululääkäri 040-3357237
Kouluterveydenhoitaja 040-3357237
Koulukuraattori 040-3356208
Koulupsykologi 040-3356204
Erityisopettaja 040-3356332
Opinto-ohjaaja 040-3356331
Luokanvalvoja 040-3356337
KOULUN KANSLIA 040-3356340
KOULUN OPETTAJAINHUONE 040-3356337
SPR:n KRIISIPUHELIN 020366266
SUOMEN MIELENTERVEYSSEURAN SOS-AUTO 040-5032199
LASTEN TUKIPUHELIN 116111
HENKISEN TUEN PUHELIN 116123
VALKEAKOSKEN KAUPUNGIN KRIISIRYHMÄ 040-5114837
WWW-LINKKEJÄ
www.oph.fi
www.apua.fi
www.kompassi.info
www.nuortenkriisipiste.com
2. JOHDANTO
Päivittäin saamme tietoja eri puolilla yhteiskuntaa tapahtuvista ikävistä tilanteista, jotka järkyttävät sitä enemmän, mitä läheisemmiksi ne koetaan. Myös kouluissa esiintyy erilaisia kriisitilanteita, jotka koskettavat kaikkia kouluyhteisön jäseniä, vanhempia, ystäviä ja tuttavia. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi oppilaan, opettajan tai koulun muun työntekijän kuolema, itsemurha tai sen yritys, vakava onnettomuus tai sairaus, vakava fyysinen ja psyykkinen väkivalta tai vakava uhka. Näihin tilanteisiin täytyy varautua etukäteen, koska ne tulevat aivan yllättäen eteen mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ilman asianmukaista käsittelyä nämä traumaattiset kriisitilanteet voivat haitata kouluyhteisön toimintakykyä pitkäänkin. Hyvä etukäteen sovittu toimintamalli auttaa hallitsemaan pahankin kriisitilanteen ja auttaa yksilöitä selviytymään pahimman hetken yli ja antaa aikaa jälkihoidon järjestämiseen ja suunnitteluun.
Opettajat ja kouluterveydenhuolto sekä kuraattori ovat avainasemassa myös sellaisten ongelmien tunnistamisessa, joista on todennäköisesti tulossa pahempiakin seuraamuksia yksilön ja yhteisön kannalta. Ongelmien havaitseminen edellyttää ripeää asioihin tarttumista ja asianmukaiseen tutkimukseen sekä hoitoon ohjausta. On selvää, että aikaisessa vaiheessa koulukiusaamiseen ja lapsen tai nuoren masennukseen puuttuminen on helpompaa kuin vakavien tilanteiden jo ilmaannuttua. Pienintäkään vähättelyä ei saa esiintyä havaitsijan taholta, kun kysymyksessä on väkivalta, itsemurhavaara tai päihdeongelma.
Tämän oppaan tarkoituksena on ohjata koulun työntekijöitä toimimaan erilaisissa kriisitilanteissa. Hyvä lopputulos edellyttää myös, että koko henkilökunta on saanut esimerkiksi työpaikkakokouksessa koulutuksen oppaan aiheisiin ja opas on jokaisen omassa tallessa mahdollista tulevaa käyttöä varten. Toimintatapojen pohtiminen ja niihin sitoutuminen lisäävät henkilöstön kriisivalmiuksia ja kannustavaa selviytymisilmapiiriä sekä tukevat jaksamista. On tärkeää, ettei kukaan jää yksin vaan saa yhteisön tuen kriisin kohdatessaan ja kriisitilanteita hoitaessaan.
Toivomme, että mitään vakavampaa ei sattuisi, mutta muistamme vanhan sanonnan ” ei vara venettä kaada”.
Koulun pelastussuunnitelmassa (suojelusuunnitelma) on lisää toimintaohjeita muun muassa tulipalojen ja erilaisten onnettomuuksien varalta. Pelastussuunnitelma on jaettu kaikille opettajille ja sitä säilytetään myös mm. koulun kansliassa.
3. KRIISIN VAIHEET JA LAPSEN JA NUOREN SURUREAKTIOT
KRIISIN VAIHEET JA TOIMINTA KRIISITILANTEESSA
SHOKKIVAIHE
Shokkivaihe syntyy välittömästi trauman jälkeen. Shokkivaiheelle on tyypillistä:
- Heikentynyt kyky ajatella ja toimia järkevästi
- Puutteellinen tilannehahmotus. Ihminen ei ymmärrä, mitä on tapahtunut. Hän voi tehdä epäloogisia ja vaarallisia asioita.
- Puutteellinen ajan- ja todellisuudentaju. Ihminen kertoo tapahtuneesta ikään kuin olisi itse ollut tapahtumien ulkopuolella.
- Yliaktiivisuus. Shokissa oleva voi esim. häiritä ensiapua ja olla suureksi vaivaksi.
- Liikkumisvaikeudet. Joskus shokissa olevan on vaikea liikkua, vaikka siihen ei ole fyysisiä esteitä. Tämä voi olla hengenvaarallista, jos henkilö ei pääse turvaan esim. onnettomuuspaikalta.
- Ruumiilliset reaktiot. Esim. oksentelu, ripuli, vilunväristykset, ylinopea hengitys, huimaus, krampit käsissä ja jaloissa, hourailu, huutaminen.
- Paniikki. Primitiiviset reaktiot, jotka onneksi ovat yleensä harvinaisia, esim. poukkoilu silmittömästi eri suuntiin, juokseminen suoraan vaaralliselle alueelle.
- Apatia, lamaantuminen , paikalleen jähmettyminen, tuijottaminen yhteen kohteeseen. Apaattinen täytyy viedä turvaan nopeasti, koska hän ei pysty reagoimaan mahdollisiin uusiin vaaratilanteisiin.
ENSIAPU shokkivaiheessa !
- Hengenpelastava ensiapu on kiireellinen ja välttämätön, jottei kukaan menehdy.
- Tavanomainen huolenpito. Shokkiin joutuneista huolehtiminen ja lämpimät peitteet.
- Läheisyys ja kosketus rauhoittaa ja luo turvallisuudentunnetta. Kädestä kiinnipitäminen ja puhuminen rauhallisella äänellä.
- Autettavan annetaan puhua ja kysellä. Kysymyksiin vastataan totuudenmukaisesti, mutta vältetään liian järkyttäviä väkivaltaisia yksityiskohtia.
- Yliaktiivisille tekemistä, liikuntakyvyttömät turvaan.
REAKTIOVAIHE
Ihminen alkaa tajuta, mitä on tapahtunut ja alkaa reagoida tapahtuneeseen tunnetiloilla, jotka ovat usein rajuja, mutta luonnollisia :
- PELKO
- SURU
- SYYLLISYYS , jos itse aiheuttanut
- VIHA, jos toinen aiheuttanut
- ILO, jos on helpottunut siitä että selviytyi hengissä tai ettei loukkaantunut
ENSIAPU Reaktiovaiheessa (lähinnä psyykkistä)
- Luottamus. Tunteiden purkuvaiheessa psyykkinen ensiapu on kuuntelua. Auttaja kuuntelee autettavaa ja uskoo tämän kuvauksen kokemuksistaan niitä vähättelemättä.
- Keskustelu. Autettava ohjataan kuvaamaan tapahtumien kulkua aikajärjestyksessä, tarvittaessa useitakin kertoja. Tällä tavoin myös autettavan ajatuksiin syntyy ”järjestys”. Ei saa syntyä kuulustelun tunnetta keskusteluun !!!
Kun tapahtumasarja on ajallisesti järjestyksessä, se on helpompi saada pois ajatuksista. Samalla saadaan autettava selvittämään ja ymmärtämään tunteitaan, jotka ovat luonnollisia ja hyväksyttäviä.
Jos puhuminen aiheuttaa voimakkaita reaktioita, autettavan tulee antaa vapaasti ilmaista tunteitaan. Itkeminen tai pelosta kertominen voivat olla suureksi avuksi. Myös aggressiivinen käyttäytyminen on yksi tapa purkaa tunteita. Tällaiseen purkaukseen tulee reagoida rauhallisesti. Katsotaan, että autettava ei vahingoita itseään, toisia henkilöitä tai omaisuutta.
KÄSITTELYVAIHE
Käsittelyvaiheessa kriisin läpikäynyt pystyy vähitellen ajattelemaan elämäänsä eteenpäin. Rajut tunteet ahdistavat vähemmän. Hän voi käydä traumaattisen kokemuksensa läpi niin, ettei se enää hallitse elämää. Arkipäivän asiat alkavat kiinnostaa ja hän pystyy niitä hoitamaan. Trauma vaikuttaa kuitenkin edelleen psyykkisesti ja vaatii yhä aktiivista työskentelyä. Tapahtumat saattavat putkahtaa esiin yllättävästi ja erityisesti yksinäisyydessä tai illalla ja yöllä unissa. Siksi on tärkeää antaa käsittelyvaihetta läpikäyvälle henkilölle jatkuvasti apua ja tukea, mikä on jatkoa sille ensiavulle, jota aloitettiin uhrin ollessa reaktiovaiheessa.
Tärkeintä on edelleen keskustelu ja avoimuus, jossa kuunnellaan aktiivisesti onnettomuudessa olleen kertomusta tapahtuneesta. Asennoitumisen tulee olla positiivinen ja tukeva. Aktiivinen kuuntelu tarkoittaa, että kuunnellaan, mitä autettava kertoo ja osoitetaan , että ollaan kiinnostuneita hänen kertomuksestaan. On tärkeää hyväksyä, mitä hän sanoo ja uskoa hänen kokemuksiaan. Älä erehdy väittelemään !!
Käsittelyvaiheessa tunteille pyritään antamaan nimet. Autettava pitäisi saada kuvailemaan tunteitaan mahdollisimman tarkasti. Autettavan on helpompi kestää tiedostettuja tunteita. Autettavan tunteet tulee myös jakaa ja ymmärtää positiivisesti . Autettava tarvitsee ymmärrystä ja myötäelämistä , ei sääliä, sekä luottamusta siihen, että henkilö pääsee kriisin yli.
Kriisivaihe kestää vähintään puolisen vuotta !!
UUDELLEEN ASENNOITUMISEN VAIHE
Psyykkinen kriisi on ohi. Ihminen voi ajatella tapahtunutta jo ilman tuskaa.
Kokemus jättää arpensa, mutta samalla se luo perustan, jolta voi elää eteenpäin. Kriisin läpikäynyt ihminen on voimakkaampi, kokeneempi ja valmistautunut kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä paremmin kuin aiemmin. Läpikäyty ja selvitetty kriisi auttaa selviytymään mahdollisista myöhemmistä kriiseistä. Tässä vaiheessa ei välttämättä enää tarvita erityistä tukea, mutta ystäviä tarvitaan aina !!
LAPSEN JA NUOREN SURUREAKTIOT JA NIIDEN KOHTAAMINEN
LAPSEN JA NUOREN SURUREAKTIOT
- Välittömät reaktiot
- shokki ja epäily , ” ei voi olla totta”, kieltäminen
- pelko ja vastustus, kauhistuminen, voimakas protesti
- apatia ja lamaannus
- kaikki jatkuu entisellään, lapsi jatkaa askareitaan kuin ei mitään olisi tapahtunut
- Tavalliset reaktiot
- ahdistus, turvallisuuden tunne järkkyy, pelot (vanhemmille tapahtuu jotakin, pimeän tai yksinjäämisen pelko jne. ), jatkuva vaaratilanteiden kohtaamisvalmius, säikähtely.
- voimakkaat muistot, tilanteeseen liittyvät aistihavainnot palaavat mieleen yhä uudelleen.
- unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, painajaiset, yöheräily
- masennus, kaipaus, ikävä, itkeskely, mikään ei huvita, vainajan etsiminen, muisteleminen, läheisyyden etsiminen, vainajan jäljittely jne.
- viha ja huomiota vaativa käytös, kiukunpurkaukset, syyttely, uhkailu
- syyllisyys, itsesyytökset, häpeä
- kouluvaikeudet, keskittymisvaikeudet, oppimisvaikeudet, henkilösuhteet häiriökäyttäytyminen voivat esiintyä useampien vuosien ajan, jos lapsi on menettänyt vanhempansa
- psykosomaattiset oireet, päänsärky, vatsavaivat, lisääntynyt alttius sairastua esim. saa helpommin flunssan.
- Muita mahdollisia reaktioita
- erityisesti lapsilla ja nuorilla, joilla on ollut useita traumaattisia kokemuksia elämässään
- regressiivinen käyttäytyminen
- muiden välttely, syrjään vetäytyminen
- persoonallisuuden muutokset
- kuvitelmat, väärinkäytökset
- pessimistinen asenne tulevaisuuteen
- syyn ja tarkoituksen pohtiminen
- kehittyminen ja kypsyminen, itsekeskeisyys vähenee ja empatia kehittyy
LAPSEN JA NUOREN SURUREKTIOIDEN KOHTAAMINEN
- Avoin ja rehellinen kommunikaatio
selitä lapselle huomioiden lapsen ikä kehitystaso, selvitä väärinkäsitykset, älä kaunistele sanontoja.
- Anna lapselle aikaa ymmärtää
ole valmis kuuntelemaan lasta ja juttelemaan lapsen tai nuoren kanssa silloin, kun hän on siihen valmis ja halukas.
- Tee menetyksestä todellinen
näytä omat tunteet lapselle
- Tue emotionaalista hallintaa
jatkuvuus, salli lapsen puhua syyllisyydentunteista, puhu lapselle kuolemanpelosta
- Lapsen osallistuminen esim. hautajaisiin, muistotilaisuuteen tai käyntiin tapahtumapaikalla edellyttää valmistelua, saattajaa sekä jälkipuintia lapsen ehdoilla turvallisen vanhemman henkilön kanssa
4. KOULUN KRIISITILANTEIDEN TOIMINTAVALMIUS
Koulun kriisitilanteiden toimintavalmius tarkoittaa etukäteen huolella suunniteltua ja valmisteltua toimintamallia, jonka avulla voidaan vakavan kriisitilanteen sattuessa toimia.
- ryhtyä tilanteen vaatimiin välittömiin toimiin
- kohdata oppilaiden, henkilökunnan ja vanhempien reaktiot
- ryhtyä tarvittaviin tukitoimiin
Tavoitteena on:
- estää fyysiset ja psyykkiset haittavaikutukset
- säilyttää kouluyhteisön ja sen jäsenten toimintakyky
- tukea aikuisten ja nuorten sekä lasten toipumista
- vahvistaa yhteisön ja sen jäsenten kykyä selviytyä vaikeista tilanteista
- varmistaa, että kukaan ei ole asioiden kanssa yksin
Kriisimallia tarvitaan, jotta tiedetään heti:
- mitä pitää tehdä
- kuka tekee mitäkin
- mistä on saatavissa lisäapua
4.1 KOULUN MERKITYS LASTEN AUTTAMISESSA KRIISITILANTEISSA
Kun kuolemantapaus koskettaa yksittäistä oppilasta tai koko koulua, opettajilla on suuri merkitys lasten tarpeiden tyydyttäjänä. Opettajat muodostavat koulussa voimavararyhmän, koska:
- Koulu edustaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta
- Lapset viettävät koulussa paljon aikaa
- Opettajilla on kokemusta lapsista. Opettajat tuntevat yleensä lapsen persoonallisuuden
- Opettajat tuntevat luokan kulttuurin ja ilmapiirin ja oppilaat sekä huoltajat
- Apu tavoittaa useita samaan aikaan ja samalla tavalla
- Opettajat tietävät, kuinka oppilaat saadaan mukaan ja millaisia ilmaisumuotoja voi käyttää kuolemantapauksesta tai katastrofeista puhuttaessa
- Useiden oppilaiden koulumenestys huononee trauman jälkeen (esim. vanhempien avioeron jälkeen)
- Koulu voi vaikuttaa vanhempien asenteisiin ja käyttäytymiseen; useat vanhemmat aliarvioivat lastensa kärsimyksiä ja ovat haluttomia käsittelemään heidän kanssaan traumatilannetta. Opettajien on hyvä muistaa ja tietää, että lapset viimekädessä suojelevat omaa kotia ja puhuvat vain hyvää tai peräti vaikenevat.
- Opettajilla on mahdollisuus havaita erityistä apua tarvitsevat
- Koulun kautta tuleva apu estää leimaantumista
Kun nuori on tehnyt itsemurhan tai kyse on muusta traumaattisesta kriisistä, niin koulun
oppilashuoltoryhmä kutsuu tarvittaessa kunnan debriefingryhmän mukaan työskentelyyn.
4.2 TOIMINTAMALLI KRIISITILANTEISSA
Kriisitilanteissa avun tarve on itsestäänselvyys ja apua tulee antaa ja hakea automaattisesti. Koulun kriisityöryhmä (= oppilashuoltotyöryhmä) kokoontuu soveltuvin heti kriisin sattuessa tekemään toimintasuunnitelmaa sekä ottaa tarvittaessa yhteyttä kunnan kriisiryhmään.
Kriisiryhmän kokoonpano (= oppilashuoltotyöryhmä):
- rehtori
- kouluterveydenhoitaja
- koulukuraattori / koulupsykologi
- erityisopettajat
- opinto-ohjaajat
- luokanvalvoja / muu opettaja
Rehtori on keskushenkilö, jolle informaatio tapahtuneesta annetaan ja joka antaa tietoa tarvittaessa edelleen koulun ulkopuolelle esim. lehdistölle.
Rehtori tai luokanvalvoja ilmoittaa koulussa tapahtuneesta onnettomuudesta kotiin. Kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta perheelle ilmoittaa sairaala, poliisi tai pappi tilanteen mukaan.
Opettajien täytyy olla tietoisia koulun kriisiryhmästä ja menettelytavoista. Hyvä yhteistyö on tärkeätä koulua koskettavissa kriisitilanteissa. Ei saa esiintyä yksittäistä poukkoilua ja perheen tunteet, tavat ja toiveet on aina otettava ensisijaisesti huomioon.
4.3 KUOLEMAN KÄSITTELY KOULUSSA
Menetystä tai kuolemaa on hyvä käsitellä koulussa, sillä menetys voi vaikuttaa monin eri tavoin lapsen ja nuoren koulunkäyntiin.
- vähäiset yöunet ja koulussa väsymys vaikeuttaa keskittymistä
- kuvitellut sairaudet ja poissaolot ( pinnaaminen) koulusta
- depressiivinen reagointi hidastaa kognitiivisia toimintoja (masennustilassa heikko vastaanottokyky)
- muistikuvat ja mielikuvat sekä harhailevat ajatukset heikentävät keskittymistä ja muistitoimintoja
- lapselle voi tulla liikaa vastuuta perheessä tekemisessä, mikä vie aikaa ja voimia koulutyöltä
Koulussa käsitellään kuolemaan liittyvää tilannetta siltä pohjalta, kuka on kuollut ja miten se on tapahtunut. Millaisia oppilasryhmiä tapahtuma koskettaa. Ovatko oppilaat olleet todistamassa tapahtumaa tai mahdollisesti onnettomuudessa osallisia.
4.3.1 PERIAATTEET KUOLEMAN KÄSITTELYSSÄ
Vältä väärinkäsityksiä ja muita mielikuvia!
- korjaa väärät huhut välittömästi ja selkeästi
- kerro totuus ja pysy siinä mitään lisäämättä
- rehtorin kerrottava mahdollisimman pian koko koulua koskevasta onnettomuudesta tai yhteisön jäsenelle tapahtuneesta traagisesta tilanteesta
Kertaa vihkosen alusta lapsen ja nuoren surureaktiot.
Salli lapsen jakaa tunne-elämyksensä vanhemman kanssa.
Anna lapsen konkretisoida surunsa ja kaipuunsa.
Tilaisuudet koulussa:
- henkilökunta koolle rehtorin johdolla
- yhteydenotto omaisiin < osanotto
- aamunavauksessa rehtorin tiedotus (omaisilta kysyttävä mielipide tapahtuneen kertomistavoista koulussa)
- oppilaat luokissa opettajan kanssa, luokanvalvoja tarvittaessa mukana siinä luokassa, mitä tapahtuma lähinnä koskettaa > hiljainen hetki, esim. surumusiikkia keskusradiosta
- keskustelua ja yhdessäoloa luokassa ensimmäisen tunnin ajan
- oppilaiden auttaminen tarvittaessa kouluterveydenhoitajan tms. henkilön avulla
- rehtorin, luokanvalvojan ja/tai kouluterveydenhoitajan vierailu perheen luona (tarvittaessa)
- luokassa pulpetille voidaan laittaa esimerkiksi kynttilä sekä valokuva ja jättää mahdollisesti pulpetti paikalleen/tyhjilleen joksikin aikaa
- suruliputus
- luokan oppilaiden osallistuminen hautajaisiin jos omaiset haluavat, samanaikaisesti tarvittaessa koulussa muistotilaisuus
Salli lasten käsitellä suruaan eri tavoin
- ainekirjoitukset, runot, liikunta, piirrokset, draamaleikit, kukat, kynttilät jne.
Järjestä tarvittaessa aikaa keskustelulle ja puhumiselle eli ns. jälkipuinnille ja noudata sääntöjä:
- luokkatovereiden ajatuksista, tunteista tai kokemuksista ei saa kertoa ulkopuolisille (vaitiolovelvollisuus)
- ketään ei saa kiusata tai moittia jälkeenpäin sanojensa tai tekojensa tähden
- jokainen puhuu vain omia tuntemuksiaan, ei toisen puolesta
- jokainen voi olla myös hiljaa
- kertomuksissa pysytään vain totuudessa, ei arvailuja tai olettamuksia
- opettaja kertoo tosiasiat, kumoaa huhut
- opettaja valmistautuu huolella ennakolta kokoontumiseen
- tilaisuuteen voi pyytää joskus asiantuntijoita, poliisi, kouluterveydenhoitaja, kuraattori, pappi, debriefingryhmä
- mukana olleiden oppilaiden aistihavainnot ja tuntemukset voidaan keskustella
- itkeminen on sallittua
- opettaja kertoo, että asian käsitteleminen on tärkeätä, koska se auttaa ymmärtämään tapahtunutta ja millaisia reaktioita traumaattiset kriisit voivat ihmisissä aiheuttaa ja miten surutyön tekeminen on tärkeää yksilön jaksamisen kannalta
- keskustellaan millaiset reaktiot ovat normaaleja ja jäikö jokin asia vielä painamaan mieltä
- sovitaan mahdollisista uusista tapaamisista
- rohkaistaan oppilaita kääntymään tarvittaessa myöhemminkin luokanvalvojan, rehtorin, kuraattorin tai kouluterveydenhuollon puoleen
- tehdään tarvittaessa yhteenveto tilaisuudesta ja päätetään se sopivalla tavalla
Vanhempien kohtaaminen!
5. MASENTUNEEN LAPSEN JA NUOREN TUNNUSMERKIT
Masennus ei ole pelkästään yhdestä tapahtumasta aiheutunut tilanne vaan seurausta pitemmästä tapahtumaketjusta, mutta se voi johtua myös koulun kriisitilanteista. Syvä masennus on aina vakava riskitekijä lapsen ja nuoren kohdalla. Joskus se on ”naamioitunut masennus”, joka on vaikeata tunnistaa, koska nuoren mielialat voivat vaihdella laidasta laitaan.
MASENNUKSEN TUNNUSMERKIT
- yksinäisyys
- epätavalliset, selittämättömät muutokset
- halu vetäytyä, ei halua seurustella muiden kanssa, ei kavereita
- päihteiden runsas käyttö
- huumekokeilut
- käytöshäiriöt
- unihäiriöt, nukkuu liian vähän tai liikaa iltapäivään saakka, väsymys
- syömishäiriöt, epäterveellinen ruoka, ahmimista, ruokahaluttomuutta
- apaattisuus, ei ole mistään kiinnostunut, entiset harrastukset jäävät
- vihamielisyys, ärhentely, suuttuu helposti
- keskittymiskyvyn puute, kouluvaikeudet, arvosanat laskevat nopeasti
- oman arvon tunne puuttuu, kukaan ei välitä minusta, minä en ole mitään
- surumielisyys, ei hymyä, itkee helposti, peittää kasvonsa hiuksilla
- kuoleman ajattelu, ajattelee, puhuu, kirjoittaa, piirtää kuolemasta
Jos huomaat useita vakavia ja jatkuvia oireita, nuori on mahdollisesti masentunut ja tarvitsee apua !!
MASENTUNEEN LAPSEN JA NUOREN AUTTAMINEN
Sovitaan koulun oppilashuoltoryhmässä siitä, kuka keskustelee oppilaan kanssa, miten ollaan yhteydessä kotiin ja kuka on oppilaan tukihenkilönä ja ottaa vastuun oppilaan tilanteen seurannasta. Oppilaalle täytyy muodostua kuva, että hänestä välitetään koulussa ja hän voi avautua keskustelemaan valitsemansa vanhemman kanssa luottamuksellisesti.
Luokkatoverit ja ystävät ovat myös velvollisia tuomaan huolensa ystävästään.
Kannattaa kuunnella heitä !!
6. ITSEMURHAVAARASSA OLEVA LAPSI TAI NUORI
Kaikki itsemurhavaarassa olevista nuorista eivät ole masentuneita, mutta näillä asioilla on merkittävä yhteys. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu , että itsemurhan taustalla on usein ollut huomaamatta jäänyt tai puutteellisesti hoidettu depressio.
MERKKEJÄ ITSEMURHAVAARASTA
Lapsi tai nuori voi olla itsemurhavaarassa, jos hän on:
- aiemmin yrittänyt itsemurhaa
- puhunut tai uhannut itsemurhalla
- tehnyt suunnitelman itsemurhan tekemisestä
- lahjoittelee tavaroitaan
- tuntee jonkun itsemurhan tehneen, peräkkäiset itsemurhat samassa kunnassa
- samaistuu johonkin ja muuttaa rajusti käytöstään
- kokenut hiljattain tärkeän menetyksen (läheisen kuolema , ero tyttö- tai poikaystävästä, vanhempien avioero, paikkakunnan tai yleensä asuinpiirin muutto
- käyttää väärin päihteitä tai huumeita
- on ongelma, josta ei näe ulospääsyä
- liiaksi kriittinen itseään kohtaan
- vanhempien liiallinen kunnianhimo koulumenestykseen
6.2 MITEN TOIMIA, JOS EPÄILEE LAPSEN TAI NUOREN OLEVAN
ITSEMURHAVAARASSA
Tärkeintä itsemurhan tai itsemurhayrityksen estämisessä on uhkatilanteen tunnistaminen ja
siihen vakavasti suhtautuminen. Jokaisen henkilökuntaan kuuluvan on ilmoitettava havaitsemastaan ongelmasta esim. luokanvalvojalle sekä oppilashuoltotyöryhmälle.
Puhu (luokanvalvoja, opettaja, rehtori, kouluterveydenhoitaja tai muu koulun työntekijä) nuoren kanssa heti, kun havaitset huolestuttavan tilanteen. Jos nuori sanoo ajatelleensa
vahingoittaa itseään, kysy asiasta tarkemmin. Itsemurhaan liittyvistä asioista , ajatuksista ja tunteista puhuminen vähentää ahdistusta ja poistaa sisäistä tuskaa ja hämmennystä. Välitä lapselle tai nuorelle ajatus siitä, että apu on lähellä. Sinä, ystävät ja muut ihmiset autatte häntä löytämään ratkaisut myönteisten vaihtoehtojen avulla yhdessä toimien.
Jos tuntuu tarpeelliselta, ota yhteys henkilöihin, joihin uskot oppilaan luottavan tai käytä ammattiauttajia; kouluterveydenhoitajaa, psykologia, kuraattoria tai koululääkäriä apuna.
Ole aktiivinen ja hyvä kuuntelija. Toimi niin, että toiselle tulee mahdollisimman hyvä olo ja turvallisuuden tunne. Näytä, että hänestä välitetään ja pidetään hyvää huolta. Kysymyksiäkin voi tehdä, mutta vältä syyttämistä tai syyllisten etsimistä. Anna vapaus kertoa, mikä asia vaivaa. Mitä ratkaisuja olet miettinyt?
Jos epäilet itsemurha-aikeita, kysy suoraan nuorelta, onko tämä ajatellut itsemurhaa.
Älä vähättele tai tuomitse, vaan auta nuorta näkemään , että on olemassa parempia tapoja ratkaista hänen ongelmiaan. Keskustele muista vaihtoehdoista nuoren kanssa !!
Päätavoitteena on saada apua nuorelle. Sinä itse voit olla apu tai voit olla se henkilö, joka ohjaa toisen auttajan luo. Jos nuori kieltäytyy avusta, niin asiaa ei saa jättää silleen, vaan on otettava yhteys koulukuraattoriin, terveydenhoitajaan, lääkäriin ja vanhempiin sekä kerrottava, mitä nuorelle on tapahtumassa. Myös vanhempien on kerrottava koululle nuoren itsemurhayrityksestä. Vaitiolovelvollisuus ei päde silloin, jos oppilas on yrittänyt tai suunnittelee itsemurhaa!! Mikäli vanhemmat eivät vie lastaan hoitoon, niin koulun tulee olla yhteydessä sosiaaliviranomaisiin (Lastensuojelulaki 40 § ).
Yhteistyö koulun ja terapeutin välillä on erinomaisen tärkeätä hoitojaksojen aikana ja myöskin niiden välillä !!
6.3 ITSEMURHAN KÄSITTELY KOULUSSA
Itsemurhan jälkikäsittelyssä tavoitteena on uusien itsemurhien ehkäiseminen ja itsemurhavaarassa olevien nuorten löytäminen, sillä itsemurha saattaa lisätä muiden nuorten itsemurhariskiä, ikään kuin kynnys madaltuu.
Jälkikäsittely koulussa lievittää hämmennystä, surua ja syyllisyydentunteita. Se käynnistää surutyön ja lähentää asianosaisia vanhempia, opettajia ja oppilaita toisiinsa. Myös todellinen tieto vähentää samaistumista itsemurhan tehneeseen nuoreen ja sitä kautta estää uusia itsemurhatapauksia.
- rehtori kutsuu kriisiryhmän (= oppilashuoltotyöryhmä) välittömästi koolle
- kriisiryhmä on yhteydessä omaisiin kertoen surunvalittelut ja koulun toimintamallin
- keskustellaan, miten koulussa voidaan käsitellä, mikä ei tarkoita perheen yksityisasioiden tuomista esille.
- rehtori tiedottaa ensin henkilökunnalle, tiedotus koko koululle esim. aamunavauksessa tai erillisessä tilaisuudessa, muistosanat, hiljainen hetki, myös pappi tai muu seurakunnan edustaja voi olla mukana.
- mennään luokkiin keskustelemaan luokanvalvojan tai muun vanhemman kanssa
- koulutyön jatkaminen tai päättäminen
- normaaliin työskentelyyn mahdollisimman pian, mutta seurataan tilannetta ja apua tarvitsevia oppilaita muutaman viikon ajan
- hautajaiset, ketkä osallistuvat, tarvittaessa muistotilaisuus koululla samaan aikaan
- tarvittaessa järjestetään lisäkeskusteluja, luokanvalvojantunnit, uskonnon tunnit
- tukioppilastoiminta
7. NUOREN PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ
Nuorta lähellä olevien aikuisten pitää reagoida aina nuorten päihteiden väärinkäyttöön. Kotiintuloaikoja on seurattava ja yöpymiset kavereiden kanssa tulee tarkistaa ja niitä oikeastaan tulisi välttääkin, jos ne eivät ole jostain syystä välttämättömiä. Varhainen puuttuminen päihteiden käyttöön on tärkeätä, koska niistä on silloin vielä helpompi luopua. On todettu selvästi, että tupakointia seuraa miedot juomat, sitten väkevämmät, raju humaltuminen ja seksuaaliset kokeilut kuten myös huumekokeilut. Epäiltäessä päihteiden käyttöä kannattaa asia ottaa puheeksi, vaikka nuori sen kieltäisikin. Kysymisellä on ennaltaehkäisevä vaikutus ja tekee nuoren varovaisemmaksi. Oppilas tietää, että hänestä välitetään ja asiaan puututaan, jos jotain sattuisi.
KÄYTTÄJÄN TUNNUSMERKKEJÄ
Muutokset nuoren käyttäytymisessä yhdessä fyysisten tuntomerkkien kanssa paljastavat päihteiden väärinkäytön. Murrosikä sinänsä saattaa aiheuttaa samanlaisia muutoksia , mikä vahvistaa tuntomerkkejä.
- koulupinnaus
- muutokset kaveripiirissä
- heikentynyt terveys, väsymys, haluttomuus, huonomuistisuus, mielialan ailahtelu
- mielenkiinto harrastuksiin ja koulutyöhön häviää
- asenteet, väärän puolustelu, valehtelu
- muuttuneet harrastukset
- väkivaltaisuus ja äänekkyys
- eristäytyminen
- lisääntyvä rahantarve
- varastelu kaupoista tai näpistely kotona ja koulussa takkien taskuista , lompakoista
- levyjen tai pelien myynti vaihtopisteisiin
KOULUSSA TEHTÄVIÄ TOIMENPITEITÄ, KUN EPÄILLÄÄN PÄIHTEIDEN
VÄÄRINKÄYTTÖÄ
- on tärkeätä reagoida asiaan keskustelemalla toisten työtovereiden kanssa, onko heillä
mahdollisesti samankaltaisia havaintoja
- luokanvalvojan, rehtorin tai hoitohenkilökunnan on keskusteltava oppilaan kanssa ja
ilmoittaa, että koulu ei hyväksy päihteiden käyttöä missään muodossa
- yhteys kotiin ja keskustelu vanhempien kanssa, milloinkaan ei pidä hyväksyä sitä, että
vanhemmat hankkivat alaikäisille tupakkaa tai alkoholia
- sosiaaliviranomaiset tulevat tarvittaessa kuvaan mukaan, jos varkauksia tai koulupinnausta
- jos esille tulee päihteiden myyntiä tai välittämistä koskevia tietoja, niin yhteys poliisiin
- jos päihteiden käyttö jatkuu, niin päätetään jatkotoimenpiteistä sosiaaliviranomaisten johdolla
7.3 TYRYN KOULUN PÄIHDETYÖN MALLI - ESIMERKKIOHJEITA ONGELMATILANTEISIIN
MITÄ TEET JOS
1. Oppilas itse on huolissaan ja tulee puhumaan päihteiden käytöstään
- kuuntele, keskustele - muista luottamuksellisuus ja rehellisyys, vältä syyttelyä ja leimaamista
- pyri saamaan oppilas heti itse soittamaan huoltajalle ja kertomaan ongelmasta, mikäli tämä ei onnistu koulu on joka tapauksessa velvollinen ilmoittamaan asiasta huoltajalle.
- ohjaa oppilas kouluterveydenhoitajan, koulukuraattorin tai oppilashuoltoryhmän jäsenen luo, joka tarvittaessa ohjaa eteenpäin ammattiauttajalle
2. Oppilas kertoo toisen oppilaan päihteiden käytöstä
- kertojan nimettömyys taataan
- ota asia esille rauhallisessa tilanteessa päihteiden käytöstä epäillyn oppilaan kanssa
- mikäli oppilas kieltää käytön, niin tarkkailua lisätään ja tehdään yhteistyötä terveydenhoitajan, koulukuraattorin tai erityisopettajan kanssa
- oppilaan kanssa mietitään voisiko joku hyvä kaveri olla avuksi tilanteen selvittämisessä
- mikäli oppilas myöntää epäilyn oikeaksi, hänelle annetaan ensin mahdollisuus itse kertoa vanhemmilleen, mikäli tämä ei onnistu, on koulu velvollinen ilmoittamaan asiasta vanhemmille.
3. Koulun henkilökunnan jäsen havaitsee tai epäilee oppilaan päihteiden käyttöä tai löytää käyttöön viittaavia esineitä
- ilmoita asiasta jollekin oppilashuoltotyöryhmän jäsenelle, joka ryhtyy tarpeellisiin toimiin.
- koulu ottaa yhteyttä huoltajiin
- jos kyse on huumeiden käytöstä on asiasta ilmoitettava poliisille!!!
KAIKISSA EDELLISISSÄ TAPAUKSISSA ON TÄRKEÄÄ ETTÄ SÄILYTÄT AMMATILLISEN JA RAKENTAVAN SUHTEUTUMISEEN NIIN OPPILAASEEN KUIN HÄNEN PERHEESEENSÄ. MENETTELYTAVOISTA JA SEURANNASTA SOVITAAN YHDESSÄ ASIANOSAISTEN KANSSA.
4. Oppilas on selvästi päihteiden vaikutuksen alainen
- älä jätä oppilasta yksin
- tarvittaessa järjestä ensiapua
- ota yhteys huoltajaan, joka mahdollisuuksien mukaan hakee oppilaan
- jos huoltajaa ei saada kiinni toimita oppilas terveydenhoitajan luo tai saattajan kanssa ambulanssilla terveyskeskukseen
- epäselvissä tapauksissa kehota huoltajaa viemään oppilas huumetestiin
- mikäli oppilas on väkivaltainen, kutsu paikalle poliisi
5. Oppilas pitää hallussaan, myy tai välittää huumeita
- laki määrää sinut ilmoittamaan asiasta heti poliisille
- ota välittömästi yhteys oppilaan huoltajiin
6. Koulun oppilaisiin tai henkilökuntaan kuulumaton ulkopuolinen päihteiden käyttäjä koulun tiloissa
- kutsu paikalle poliisi
KOSKA PÄIHDEONGELMA KOSKETTAA YKSILÖN, VANHEMPIEN JA KOULUN HENKILÖKUNNAN LISÄKSI MYÖS YSTÄVIÄ JA KAVEREITA, HEITÄ VOIDAAN HARKINNAN MUKAAN PYYTÄÄ MUKAAN ERILAISIIN NEUVOTTELUIHIN JA KESKUSTELUIHIN.
HUOM! MYÖS TUPAKKA ON PÄIHDEAINE
8. KOULUKIUSAAMINEN
Suomen kaikissa kouluissa esiintyy koulukiusaamista, milloin vähäisempää milloin vakavampaa. Sitä on aina esiintynyt ja tulee aina tulevaisuudessakin esiintymään. Koulun koko tai sen sijainti kaupungissa tai maaseudulla ei vaikuta kiusaamisen laatuun tai laajuuteen. Kiusaamista tapahtuu koulupäivän aikana ja runsaasti myös koulumatkoilla. Erityisen otollisia ovat välitunnit, liikuntatunnit, ruokatunnit tai luokkahuoneessa silloin, kun opettaja ei ole paikalla. Tarkoitus on kuitenkin minimoida kiusaaminen ja sen tuhoisa vaikutus toisen oppilaan koulunkäyntiin sekä henkiseen tasapainoon.
Kiusaaminen on yleensä psyykkistä (huutelu, nimittely, pilkkaaminen, nolaaminen, uhkaileminen, toisen vähättely) tai fyysistä (töniminen, potkiminen, lakin heittely, repun piilottaminen jne.). Kiusaaminen on toistuvaa ja se on sekä tahallista että tietoista. Tyttöjä kiusaavat yleensä tytöt ja pojat. Poikia kiusaavat yleensä pojat. Kiusatuksi voi joutua periaatteessa kuka tahansa, mutta usein oppilaat, jotka ovat jollakin tavalla silmätikkuja tulevat herkemmin kiusatuksi. Pukeutuminen, ulkonäkö, puhevika, ujous tms. ominaisuus lisää alttiutta kiusatuksi tulemiselle. Tyttöjen keskuudessa kauniit poikien suosikit tai lihavat ja kömpelöt ovat tyttöjen kiusauksen kohteita. Erityisesti murrosikäisille tytöille tulee toisinaan ”verisiä” riitoja poikaystävistä.
Myös opettaja voi olla kiusaaja. Silloin on kysymys aseman ja vallan väärinkäytöstä. Oppilaita on rohkaistava keskustelemaan luokanvalvojan tai rehtorin kanssa näissä tapauksissa mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen.
8.1 KIUSATUN TUNNUSMERKKEJÄ
- kouluhaluttomuus
- runsaat poissaolot
- koulupelko
- ahdistus
- psykosomaattiset oireet kuten päänsärky ja vatsakivut
- hermostuneisuus
- yksinäisyys
- syrjään vetäytyminen
- ei pysty keskittymään, pälyilee luokassa ympäriinsä, ei viittaa tai vastaa
- viivyttely välitunnille tai luokkahuoneeseen menossa
- kiristäminen, rahaa tai tupakkaa kiusatulta päivittäin
8.2 ROOLEJA KIUSAAMISTILANTEISSA
Kiusaaja
Kiusaajat muodostavat hyvin monikerroksisen ryhmän, jossa on mukana sekä heikkoja että vahvoja lapsia. Toisaalta voidaan todeta, että yleensä kiusaaja on itsevarma, jopa röyhkeän itsevarma ja hyökkäävä, ulkoiselta olemukseltaan vahva ja hyväkuntoinen. Kiusaajat kokevat itsensä dominoiviksi ja uskovat tämän myös olevan sitä, mitä heiltä odotetaan. Kiusaajalle on tyypillistä, että hän ärsyyntyy helposti ja kykenee hillitsemään heikosti vihantunteensa. Kiusaaja on tunteeton tekojensa suhteen.
Kiusaajien joukossa on yleensä enemmän poikia kuin tyttöjä. Pojilla kiusaaminen sisältää usein fyysistä voimain mittelöä ja töniskelyä, tyrkkimistä jne. Tytöillä kiusanteko on hieman eriluontoista ja sisältää esimerkiksi juoruilua, panettelua ja ryhmästä pois sulkemista. Kiusanteko voi ilmetä haukkumisena, naureskeluna, elehtimisenä, ilmeilynä, selän takana puhumisena, tavaroiden viemisenä, eristämisenä, hiuksista repimisenä, uhkailuna, kiristämisenä, lyömisenä ja potkimisena.
Kiusaajat käyttävät usein erityistä puolustusstrategiaa voidakseen jatkaa kiusaamistaan. Koska kiusaamista ei yleisesti hyväksytä, kiusaajiin vaikuttaa voimakas yleisen mielipiteen paine. Tämän paineen torjumiseksi kiusaaja käyttää erityistä menetelmää voidakseen tehdä kiusaamisesta kiusaajan itsensä kannalta hyväksyttävää toimintaa. Tämän hän tekee tukeutuen puolusteluissaan vastapuolen kuviteltuihin aikeisiin ja luo näin omat vääristyneet viitekehyksensä. Hän kuvittelee uhrin aikeet mahdollisimman hyökkääviksi ja tulkitsee hänen käyttäytymistään tästä lähtökohdasta käsin. Tällä tavalla kiusaaja suo itselleen syyn ryhtyä kostotoimiin.
Ensisijaisesti kiusaaja haluaa ärsyttää uhrin niin, että tämä ryhtyisi joko hyökkäävään kielenkäyttöön tai suoranaiseen väkivaltaan ja toivoo, että uhri menettäisi itsehillintänsä. Pieninkin väkivallan oire tulkitaan sitten vääristyneessä viitekehyksessä hyökkäykseksi. Muutenkin tavallisesti rauhanomainen käytös pyritään tulkitsemaan vihamielisyydeksi. Jos uhri vastaa, vaikka kuinka neutraalisti, se tulkitaan uhkailuksi. Vaitioloakin saatetaan pitää ärsyttämisenä. Useimmat kiusaajat tuntevat syyllisyyttä myöhemmin. Tämän tunteen välttämiseksi kiusaaja yleensä ensin vähättelee tapahtunutta ja selittää sen itselleen moraalisesti mahdollisimman edulliseksi.
Kiusattu
Kiusatuissa (uhreissa) on erotettavissa kaksi toisistaan poikkeavaa tyyppiä: passiiviset ja provokatiiviset kiusatut. Passiiviset kiusatut ovat yleensä herkkiä, pelokkaita, vetäytyviä ja usein myös hiljaisia. Heille on luonteenomaista se, että hyökkäyksen kohdistuessa heihin, he eivät asetu vastarintaan, vaan alistuvat. Provokatiiviset kiusatut sen sijaan ärsyyntyvät helposti ja hyökkäävät tai ainakin yrittävät hyökätä vastaan, kun kiusanteko kohdistuu heihin. Passiivisesti käyttäytyvät ovat yleisempi kiusattujen ryhmä kuin provokatiivisesti käyttäytyvät.
Apuri
Vahvat oppilaat toimivat yleensä kiusaajina. Heikot toimivat johtajansa avustajina, ns. passiivisina kiusaajina, jotka auttavat toteuttamaan kiusaajan suunnitelmia. Apuri ei itse aloita kiusaamista, mutta menee siihen mukaan avustajana ja seuraajana. Passiiviset kiusaajat voivat olla ahdistuneita ja siksi turvattomia ja osallistuvat kiusaamiseen, jotta eivät itse joutuisi kiusatuiksi. Kiusatessaan he toimivat arvomaailmaansa vastaan, mikä lisää entisestään heidän ahdistustaan.
Vahvistaja
Vahvistaja on läsnä, vaikka ei aina välttämättä osallistu kiusaamiseen. Hauskanpitäjät suurentelevat ja matkivat kiusatun ominaisuuksia ja palkitsevat nauramalla kiusaamisen jatkumista. Näin kiusaamisen kehä lähtee ryhmäprosessina käyntiin.
Puolustaja
Puolustaja asettuu kiusatun rinnalle. Hän saattaa kertoa kiusaamisesta jollekin aikuiselle, esim. opettajalle tai hän haluaa lopettaa kiusaamisen uhkaamalla kertoa opettajalle. Puolustaja sanoo ääneen, että kiusaaminen on tyhmää ja kehottaa lopettamaan kiusaamisen.
Ulkopuolinen
Hän ei ole eikä halua olla asiasta tietoinen ja siksi pyrkii olemaan huomaamatta mitään.
8.3 TOIMINTA KIUSAAMISTILANTEESSA
Koulukiusaamiseen on vaikea puuttua siksi, että siitä ei tiedetä. Onkin tarpeellista rohkaista oppilaita ja tukioppilaita sekä koulun henkilökuntaa kertomaan havainnoistaan. Kiusaamiseen on aina puututtava heti ja asiat on puitava loppuun sekä kiusatun että kiusaajan kannalta. Tilannetta on myös seurattava myöhemminkin ja keskusteltava kiusatun kanssa, onko kiusaaminen loppunut. Koulu ei saa suosia kiusaamista esim. ”mopottamisen” tai muiden sellaisten tilaisuuksien varjolla. Välituntivalvonta on oltava riittävää niin ulkona kuin sisälläkin ja valvontaa on tehostettava erityisesti syksyisin koulun alkaessa ja uusien oppilaiden tullessa uuteen ympäristöön. Tukioppilaiden osuus korostuu. Esimerkiksi aamunavauksissa tai luokanvalvojain tunneilla voidaan korostaa jokaisen oppilaan oikeuksia häiriöttömään opiskeluun.
Vanhempainillassa keskustellaan luokkahengestä, tutustutaan luokkatovereiden vanhempiin ja luokan oppilaisiin esim. ennakolta tehdyn esittelyvideon avulla. Vanhemmat keskustelevat koulukiusaamisesta myös kotona lasten kanssa ja nostattavat lapsen itsetuntoa ja vahvistavat lapsen oikeudentuntoa.
Koulussa opettajat noudattavat yhteisiä sovittuja sääntöjä, eivät käännä selkäänsä tapahtumille, vaan puuttuvat aina ”leikin varjollakin” tapahtuviin kiusaamisiin jämäkästi.
Tyryn koulu on mukana ns. KiVa koulu -hankkeessa 1.8.2010 lukien, jonka tavoitteena on uudenlaisin keinoin ennaltaehkäistä ja vähentää koulukiusaamista. Tavoitteena on ennen kaikkea saada kiusaajien apureiden määrä vähentymään ja toisaalta kiusattujen puolustajien määrä lisääntymään. Kiusausasioita hoitaa ensi sijaisesti koulun KiVa koulu -tiimi ao. hankkeen pelisääntöjen mukaisesti. Vaikka kiusausasioiden selvittely on ensisijaisesti ao. tiimin vastuulla, on kaikilla aikuisilla velvollisuus puuttua havaitsemiinsa kiusaustapauksiin.
Kiusaamistilanteiden hoitoon liittyvissä keskusteluissa voidaan soveltaa myös esimerkiksi Vastuun-portaat -toimintamallia, jossa kiusaaja
1.) myöntää tekonsa
2.) osoittaa ymmärtävänsä tekonsa haitalliset vaikutukset
3.) pyytää anteeksi tekemäänsä vääryyttä ja osoittaa olevansa pahoillaan
4.) suostuu hyvittämään tai sovittamaan tekonsa
5.) lupaa ettei tee vastaavaa toiste ja sopii siitä mitä seuraa, jos hän ei pidä lupaustaan
6.) osoittaa vastuuntuntoa osallistumalla jollakin tavalla samankaltaisten vääryyksien ehkäisemiseen.
9. TOIMINTAMALLI YHTEYDENOTOSSA POLIISIIN
Koulussa on joukko tilanteita ja asioita, joista opettaja on velvollinen ilmoittamaan poliisille kiireellisesti. Poliisi hälytetään soittamalla numeroon 112, jolloin paikalle tulee järjestyspoliisin ns. hälytyspartio. Se hoitaa suppean esitutkinnan eli alustavat puhuttelut, todistajien kirjaamisen, tekee paikkatutkimuksen, jos se on tarpeen. Lisäksi partio tekee tarpeen mukaan rikosilmoituksen, ja asia etenee tutkintaan. Jotkut isommat rikokset menevät rikospoliisin tutkittavaksi.
Yhteydenotot poliisiin voidaan jakaa kiireellisiin ja ei-kiireellisiin.. Ei-kiireellisissä tapauksissa poliisiin voi pyytää koululle, jos koulun omat keinot eivät tunnu riittäviltä (VLK:n poliisin päivystys puh. 0718746130). Tapaukset ovat usein sellaisia, että sääntöjä rikotaan toistuvasti, suhtautuminen on ylimielistä, jotain tapahtuu toistuvasti. Poliisin mukaan pyytäminen on siis yksi lisämahdollisuus puuttua tiukemmin tai näyttävämmin johonkin ongelmaan, saada se parhaassa tapauksessa loppumaan tai estää sen paisuminen.
Poliisin puhuttelut ovat ei-kiireellisissä asioissa yleensä ns. sovittelutoimintaa, eivät virallisia kuulusteluja. Poliisi puhuttelee asianosaisia yksitellen tai rehtorin/opettajan läsnäollessa ilman ns. määrämuotoista holhoojan/lastensuojeluviranomaisen läsnäoloa. Harkinnan mukaan poliisi voi ilmoittaa asiasta vanhemmille/huoltajille.
Poliisi on hälytettävä kiireellisesti paikalle, jos
• koulussa on akuutti törkeä pahoinpitely, ryöstörikos, törkeä varkaus tai muu törkeän rikoksen tunnusmerkistön täyttävä rikos, ja joissa tekijät ovat rikosoikeudellisesti vastuuikäisiä eli 15 vuotta täyttäneitä (myös alle 15-vuotiaiden kohdalla poliisi on kutsuttava törkeissä tapauksissa paikalle);
• joku tuo kouluun vaarallisia teräaseita, ampuma-aseita tai räjähdysaineita;
• vahvasti epäillään, että joku oman koulun oppilas tai ulkopuolinen myy tai välittää tai käyttää huumausaineita koulun alueella; tai on vahva epäilys, että esimerkiksi jostain autosta koulun ulkopuolella myydään jotain laitonta (huumeita, viinaa, varastettua tavaraa...) > ota tunnistetiedot talteen;
• kouluun tunkeutuu ulkopuolinen meluamaan ja uhkailemaan esim. teräaseella:
• koulussa on pommiuhka;
• joku rikkoo, tuhoaa koulun omaisuutta satojen eurojen arvosta;
• joku tahallaan sytyttää tulipalon
Lisäksi törkeät toisen ruumiillisen koskemattomuuden suojan rikkomiset, kuten väkisin makaaminen, lapsiin kohdistuvat ahdistelut vaativat aina poliisitutkinnan. Poliisille on myös hyvä ilmoittaa heti ns. itsensäpaljastajista ja “namusedistä”.
Valvovan opettajan oikeusturvan kannalta poliisi on kutsuttava paikalle vakavissa tapaturmissa tai tapaturmaisissa kuolemantapauksissa; tilanteen tutkinta vastuukysymyksineen sekä kuolemansyyn tutkinta kuuluu poliisille.
Tulipalon syttyessä paikalle on hälytettävä poliisin lisäksi myös palokunta.
YLEINEN HÄLYTYSNUMERO 112
Ambulanssi
Palokunta
POLIISIN HÄLYTYSNUMERO 112
POLIISILAITOS ; VALKEAKOSKI 0718746310
TERVEYSKESKUS 03-5691100
VALKEAKOSKEN ALUESAIRAALA 03-311614
LASTENPSYKIATRIAN OSASTOT (TAYS ; Pitkäniemi)
LPS1 rakennus 17 31163570
LPS2 päiväosasto 31165125
LPS3 perheosasto 31165913
VALKEAKOSKEN MIELENTERVEYSKESKUS 040-3357333
Suomen Mielenterveysseura 0203445566
Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttava puhelin 0800120400
Rikosuhripäivystys 020316116
Raiskauskriisikeskus 080097899
Kiusattujen Tuki ry 080097474
PERHENEUVOLA 040-3357344
SOSIAALIVIRASTO 040-3357344
PÄIHDEHUOLTO
AA Auttava puhelin 040-8312903
A-Klinikka 040-3357370
Huumepysäkki (TRE) 31473770
Huumevihjepuhelin 080090022
Huumevihjepuhelin (VLK) 0718746333
Irti Huumeista 0203-22388
SÄÄKSMÄEN SEURAKUNTA 03-5761247
03-5761207
KIRKON PALVELEVA PUHELIN 010190071
NUORISOPSYKIATRIAN OSASTOT (TAYS ; Pitkäniemi)
NPS 1 31163676
NPS 2 31163658
PERHEASIOIDEN SOVITTELU 040-3357344
SPR:n Nuorten turvatalo 2110205
MYRKYTYSTIETOKESKUS 09-471977
KOULUN OPPILASHUOLTOTYÖRYHMÄ
Rehtori 040-3356333
Vararehtori 040-3356330
Koululääkäri 040-3357237
Kouluterveydenhoitaja 040-3357237
Koulukuraattori 040-3356208
Koulupsykologi 040-3356204
Erityisopettaja 040-3356332
Opinto-ohjaaja 040-3356331
Luokanvalvoja 040-3356337
KOULUN KANSLIA 040-3356340
KOULUN OPETTAJAINHUONE 040-3356337
SPR:n KRIISIPUHELIN 020366266
SUOMEN MIELENTERVEYSSEURAN SOS-AUTO 040-5032199
LASTEN TUKIPUHELIN 116111
HENKISEN TUEN PUHELIN 116123
VALKEAKOSKEN KAUPUNGIN KRIISIRYHMÄ 040-5114837
WWW-LINKKEJÄ
www.oph.fi
www.apua.fi
www.kompassi.info
www.nuortenkriisipiste.com
2. JOHDANTO
Päivittäin saamme tietoja eri puolilla yhteiskuntaa tapahtuvista ikävistä tilanteista, jotka järkyttävät sitä enemmän, mitä läheisemmiksi ne koetaan. Myös kouluissa esiintyy erilaisia kriisitilanteita, jotka koskettavat kaikkia kouluyhteisön jäseniä, vanhempia, ystäviä ja tuttavia. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi oppilaan, opettajan tai koulun muun työntekijän kuolema, itsemurha tai sen yritys, vakava onnettomuus tai sairaus, vakava fyysinen ja psyykkinen väkivalta tai vakava uhka. Näihin tilanteisiin täytyy varautua etukäteen, koska ne tulevat aivan yllättäen eteen mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ilman asianmukaista käsittelyä nämä traumaattiset kriisitilanteet voivat haitata kouluyhteisön toimintakykyä pitkäänkin. Hyvä etukäteen sovittu toimintamalli auttaa hallitsemaan pahankin kriisitilanteen ja auttaa yksilöitä selviytymään pahimman hetken yli ja antaa aikaa jälkihoidon järjestämiseen ja suunnitteluun.
Opettajat ja kouluterveydenhuolto sekä kuraattori ovat avainasemassa myös sellaisten ongelmien tunnistamisessa, joista on todennäköisesti tulossa pahempiakin seuraamuksia yksilön ja yhteisön kannalta. Ongelmien havaitseminen edellyttää ripeää asioihin tarttumista ja asianmukaiseen tutkimukseen sekä hoitoon ohjausta. On selvää, että aikaisessa vaiheessa koulukiusaamiseen ja lapsen tai nuoren masennukseen puuttuminen on helpompaa kuin vakavien tilanteiden jo ilmaannuttua. Pienintäkään vähättelyä ei saa esiintyä havaitsijan taholta, kun kysymyksessä on väkivalta, itsemurhavaara tai päihdeongelma.
Tämän oppaan tarkoituksena on ohjata koulun työntekijöitä toimimaan erilaisissa kriisitilanteissa. Hyvä lopputulos edellyttää myös, että koko henkilökunta on saanut esimerkiksi työpaikkakokouksessa koulutuksen oppaan aiheisiin ja opas on jokaisen omassa tallessa mahdollista tulevaa käyttöä varten. Toimintatapojen pohtiminen ja niihin sitoutuminen lisäävät henkilöstön kriisivalmiuksia ja kannustavaa selviytymisilmapiiriä sekä tukevat jaksamista. On tärkeää, ettei kukaan jää yksin vaan saa yhteisön tuen kriisin kohdatessaan ja kriisitilanteita hoitaessaan.
Toivomme, että mitään vakavampaa ei sattuisi, mutta muistamme vanhan sanonnan ” ei vara venettä kaada”.
Koulun pelastussuunnitelmassa (suojelusuunnitelma) on lisää toimintaohjeita muun muassa tulipalojen ja erilaisten onnettomuuksien varalta. Pelastussuunnitelma on jaettu kaikille opettajille ja sitä säilytetään myös mm. koulun kansliassa.
3. KRIISIN VAIHEET JA LAPSEN JA NUOREN SURUREAKTIOT
KRIISIN VAIHEET JA TOIMINTA KRIISITILANTEESSA
SHOKKIVAIHE
Shokkivaihe syntyy välittömästi trauman jälkeen. Shokkivaiheelle on tyypillistä:
- Heikentynyt kyky ajatella ja toimia järkevästi
- Puutteellinen tilannehahmotus. Ihminen ei ymmärrä, mitä on tapahtunut. Hän voi tehdä epäloogisia ja vaarallisia asioita.
- Puutteellinen ajan- ja todellisuudentaju. Ihminen kertoo tapahtuneesta ikään kuin olisi itse ollut tapahtumien ulkopuolella.
- Yliaktiivisuus. Shokissa oleva voi esim. häiritä ensiapua ja olla suureksi vaivaksi.
- Liikkumisvaikeudet. Joskus shokissa olevan on vaikea liikkua, vaikka siihen ei ole fyysisiä esteitä. Tämä voi olla hengenvaarallista, jos henkilö ei pääse turvaan esim. onnettomuuspaikalta.
- Ruumiilliset reaktiot. Esim. oksentelu, ripuli, vilunväristykset, ylinopea hengitys, huimaus, krampit käsissä ja jaloissa, hourailu, huutaminen.
- Paniikki. Primitiiviset reaktiot, jotka onneksi ovat yleensä harvinaisia, esim. poukkoilu silmittömästi eri suuntiin, juokseminen suoraan vaaralliselle alueelle.
- Apatia, lamaantuminen , paikalleen jähmettyminen, tuijottaminen yhteen kohteeseen. Apaattinen täytyy viedä turvaan nopeasti, koska hän ei pysty reagoimaan mahdollisiin uusiin vaaratilanteisiin.
ENSIAPU shokkivaiheessa !
- Hengenpelastava ensiapu on kiireellinen ja välttämätön, jottei kukaan menehdy.
- Tavanomainen huolenpito. Shokkiin joutuneista huolehtiminen ja lämpimät peitteet.
- Läheisyys ja kosketus rauhoittaa ja luo turvallisuudentunnetta. Kädestä kiinnipitäminen ja puhuminen rauhallisella äänellä.
- Autettavan annetaan puhua ja kysellä. Kysymyksiin vastataan totuudenmukaisesti, mutta vältetään liian järkyttäviä väkivaltaisia yksityiskohtia.
- Yliaktiivisille tekemistä, liikuntakyvyttömät turvaan.
REAKTIOVAIHE
Ihminen alkaa tajuta, mitä on tapahtunut ja alkaa reagoida tapahtuneeseen tunnetiloilla, jotka ovat usein rajuja, mutta luonnollisia :
- PELKO
- SURU
- SYYLLISYYS , jos itse aiheuttanut
- VIHA, jos toinen aiheuttanut
- ILO, jos on helpottunut siitä että selviytyi hengissä tai ettei loukkaantunut
ENSIAPU Reaktiovaiheessa (lähinnä psyykkistä)
- Luottamus. Tunteiden purkuvaiheessa psyykkinen ensiapu on kuuntelua. Auttaja kuuntelee autettavaa ja uskoo tämän kuvauksen kokemuksistaan niitä vähättelemättä.
- Keskustelu. Autettava ohjataan kuvaamaan tapahtumien kulkua aikajärjestyksessä, tarvittaessa useitakin kertoja. Tällä tavoin myös autettavan ajatuksiin syntyy ”järjestys”. Ei saa syntyä kuulustelun tunnetta keskusteluun !!!
Kun tapahtumasarja on ajallisesti järjestyksessä, se on helpompi saada pois ajatuksista. Samalla saadaan autettava selvittämään ja ymmärtämään tunteitaan, jotka ovat luonnollisia ja hyväksyttäviä.
Jos puhuminen aiheuttaa voimakkaita reaktioita, autettavan tulee antaa vapaasti ilmaista tunteitaan. Itkeminen tai pelosta kertominen voivat olla suureksi avuksi. Myös aggressiivinen käyttäytyminen on yksi tapa purkaa tunteita. Tällaiseen purkaukseen tulee reagoida rauhallisesti. Katsotaan, että autettava ei vahingoita itseään, toisia henkilöitä tai omaisuutta.
KÄSITTELYVAIHE
Käsittelyvaiheessa kriisin läpikäynyt pystyy vähitellen ajattelemaan elämäänsä eteenpäin. Rajut tunteet ahdistavat vähemmän. Hän voi käydä traumaattisen kokemuksensa läpi niin, ettei se enää hallitse elämää. Arkipäivän asiat alkavat kiinnostaa ja hän pystyy niitä hoitamaan. Trauma vaikuttaa kuitenkin edelleen psyykkisesti ja vaatii yhä aktiivista työskentelyä. Tapahtumat saattavat putkahtaa esiin yllättävästi ja erityisesti yksinäisyydessä tai illalla ja yöllä unissa. Siksi on tärkeää antaa käsittelyvaihetta läpikäyvälle henkilölle jatkuvasti apua ja tukea, mikä on jatkoa sille ensiavulle, jota aloitettiin uhrin ollessa reaktiovaiheessa.
Tärkeintä on edelleen keskustelu ja avoimuus, jossa kuunnellaan aktiivisesti onnettomuudessa olleen kertomusta tapahtuneesta. Asennoitumisen tulee olla positiivinen ja tukeva. Aktiivinen kuuntelu tarkoittaa, että kuunnellaan, mitä autettava kertoo ja osoitetaan , että ollaan kiinnostuneita hänen kertomuksestaan. On tärkeää hyväksyä, mitä hän sanoo ja uskoa hänen kokemuksiaan. Älä erehdy väittelemään !!
Käsittelyvaiheessa tunteille pyritään antamaan nimet. Autettava pitäisi saada kuvailemaan tunteitaan mahdollisimman tarkasti. Autettavan on helpompi kestää tiedostettuja tunteita. Autettavan tunteet tulee myös jakaa ja ymmärtää positiivisesti . Autettava tarvitsee ymmärrystä ja myötäelämistä , ei sääliä, sekä luottamusta siihen, että henkilö pääsee kriisin yli.
Kriisivaihe kestää vähintään puolisen vuotta !!
UUDELLEEN ASENNOITUMISEN VAIHE
Psyykkinen kriisi on ohi. Ihminen voi ajatella tapahtunutta jo ilman tuskaa.
Kokemus jättää arpensa, mutta samalla se luo perustan, jolta voi elää eteenpäin. Kriisin läpikäynyt ihminen on voimakkaampi, kokeneempi ja valmistautunut kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä paremmin kuin aiemmin. Läpikäyty ja selvitetty kriisi auttaa selviytymään mahdollisista myöhemmistä kriiseistä. Tässä vaiheessa ei välttämättä enää tarvita erityistä tukea, mutta ystäviä tarvitaan aina !!
LAPSEN JA NUOREN SURUREAKTIOT JA NIIDEN KOHTAAMINEN
LAPSEN JA NUOREN SURUREAKTIOT
- Välittömät reaktiot
- shokki ja epäily , ” ei voi olla totta”, kieltäminen
- pelko ja vastustus, kauhistuminen, voimakas protesti
- apatia ja lamaannus
- kaikki jatkuu entisellään, lapsi jatkaa askareitaan kuin ei mitään olisi tapahtunut
- Tavalliset reaktiot
- ahdistus, turvallisuuden tunne järkkyy, pelot (vanhemmille tapahtuu jotakin, pimeän tai yksinjäämisen pelko jne. ), jatkuva vaaratilanteiden kohtaamisvalmius, säikähtely.
- voimakkaat muistot, tilanteeseen liittyvät aistihavainnot palaavat mieleen yhä uudelleen.
- unihäiriöt, nukahtamisvaikeudet, painajaiset, yöheräily
- masennus, kaipaus, ikävä, itkeskely, mikään ei huvita, vainajan etsiminen, muisteleminen, läheisyyden etsiminen, vainajan jäljittely jne.
- viha ja huomiota vaativa käytös, kiukunpurkaukset, syyttely, uhkailu
- syyllisyys, itsesyytökset, häpeä
- kouluvaikeudet, keskittymisvaikeudet, oppimisvaikeudet, henkilösuhteet häiriökäyttäytyminen voivat esiintyä useampien vuosien ajan, jos lapsi on menettänyt vanhempansa
- psykosomaattiset oireet, päänsärky, vatsavaivat, lisääntynyt alttius sairastua esim. saa helpommin flunssan.
- Muita mahdollisia reaktioita
- erityisesti lapsilla ja nuorilla, joilla on ollut useita traumaattisia kokemuksia elämässään
- regressiivinen käyttäytyminen
- muiden välttely, syrjään vetäytyminen
- persoonallisuuden muutokset
- kuvitelmat, väärinkäytökset
- pessimistinen asenne tulevaisuuteen
- syyn ja tarkoituksen pohtiminen
- kehittyminen ja kypsyminen, itsekeskeisyys vähenee ja empatia kehittyy
LAPSEN JA NUOREN SURUREKTIOIDEN KOHTAAMINEN
- Avoin ja rehellinen kommunikaatio
selitä lapselle huomioiden lapsen ikä kehitystaso, selvitä väärinkäsitykset, älä kaunistele sanontoja.
- Anna lapselle aikaa ymmärtää
ole valmis kuuntelemaan lasta ja juttelemaan lapsen tai nuoren kanssa silloin, kun hän on siihen valmis ja halukas.
- Tee menetyksestä todellinen
näytä omat tunteet lapselle
- Tue emotionaalista hallintaa
jatkuvuus, salli lapsen puhua syyllisyydentunteista, puhu lapselle kuolemanpelosta
- Lapsen osallistuminen esim. hautajaisiin, muistotilaisuuteen tai käyntiin tapahtumapaikalla edellyttää valmistelua, saattajaa sekä jälkipuintia lapsen ehdoilla turvallisen vanhemman henkilön kanssa
4. KOULUN KRIISITILANTEIDEN TOIMINTAVALMIUS
Koulun kriisitilanteiden toimintavalmius tarkoittaa etukäteen huolella suunniteltua ja valmisteltua toimintamallia, jonka avulla voidaan vakavan kriisitilanteen sattuessa toimia.
- ryhtyä tilanteen vaatimiin välittömiin toimiin
- kohdata oppilaiden, henkilökunnan ja vanhempien reaktiot
- ryhtyä tarvittaviin tukitoimiin
Tavoitteena on:
- estää fyysiset ja psyykkiset haittavaikutukset
- säilyttää kouluyhteisön ja sen jäsenten toimintakyky
- tukea aikuisten ja nuorten sekä lasten toipumista
- vahvistaa yhteisön ja sen jäsenten kykyä selviytyä vaikeista tilanteista
- varmistaa, että kukaan ei ole asioiden kanssa yksin
Kriisimallia tarvitaan, jotta tiedetään heti:
- mitä pitää tehdä
- kuka tekee mitäkin
- mistä on saatavissa lisäapua
4.1 KOULUN MERKITYS LASTEN AUTTAMISESSA KRIISITILANTEISSA
Kun kuolemantapaus koskettaa yksittäistä oppilasta tai koko koulua, opettajilla on suuri merkitys lasten tarpeiden tyydyttäjänä. Opettajat muodostavat koulussa voimavararyhmän, koska:
- Koulu edustaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta
- Lapset viettävät koulussa paljon aikaa
- Opettajilla on kokemusta lapsista. Opettajat tuntevat yleensä lapsen persoonallisuuden
- Opettajat tuntevat luokan kulttuurin ja ilmapiirin ja oppilaat sekä huoltajat
- Apu tavoittaa useita samaan aikaan ja samalla tavalla
- Opettajat tietävät, kuinka oppilaat saadaan mukaan ja millaisia ilmaisumuotoja voi käyttää kuolemantapauksesta tai katastrofeista puhuttaessa
- Useiden oppilaiden koulumenestys huononee trauman jälkeen (esim. vanhempien avioeron jälkeen)
- Koulu voi vaikuttaa vanhempien asenteisiin ja käyttäytymiseen; useat vanhemmat aliarvioivat lastensa kärsimyksiä ja ovat haluttomia käsittelemään heidän kanssaan traumatilannetta. Opettajien on hyvä muistaa ja tietää, että lapset viimekädessä suojelevat omaa kotia ja puhuvat vain hyvää tai peräti vaikenevat.
- Opettajilla on mahdollisuus havaita erityistä apua tarvitsevat
- Koulun kautta tuleva apu estää leimaantumista
Kun nuori on tehnyt itsemurhan tai kyse on muusta traumaattisesta kriisistä, niin koulun
oppilashuoltoryhmä kutsuu tarvittaessa kunnan debriefingryhmän mukaan työskentelyyn.
4.2 TOIMINTAMALLI KRIISITILANTEISSA
Kriisitilanteissa avun tarve on itsestäänselvyys ja apua tulee antaa ja hakea automaattisesti. Koulun kriisityöryhmä (= oppilashuoltotyöryhmä) kokoontuu soveltuvin heti kriisin sattuessa tekemään toimintasuunnitelmaa sekä ottaa tarvittaessa yhteyttä kunnan kriisiryhmään.
Kriisiryhmän kokoonpano (= oppilashuoltotyöryhmä):
- rehtori
- kouluterveydenhoitaja
- koulukuraattori / koulupsykologi
- erityisopettajat
- opinto-ohjaajat
- luokanvalvoja / muu opettaja
Rehtori on keskushenkilö, jolle informaatio tapahtuneesta annetaan ja joka antaa tietoa tarvittaessa edelleen koulun ulkopuolelle esim. lehdistölle.
Rehtori tai luokanvalvoja ilmoittaa koulussa tapahtuneesta onnettomuudesta kotiin. Kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta perheelle ilmoittaa sairaala, poliisi tai pappi tilanteen mukaan.
Opettajien täytyy olla tietoisia koulun kriisiryhmästä ja menettelytavoista. Hyvä yhteistyö on tärkeätä koulua koskettavissa kriisitilanteissa. Ei saa esiintyä yksittäistä poukkoilua ja perheen tunteet, tavat ja toiveet on aina otettava ensisijaisesti huomioon.
4.3 KUOLEMAN KÄSITTELY KOULUSSA
Menetystä tai kuolemaa on hyvä käsitellä koulussa, sillä menetys voi vaikuttaa monin eri tavoin lapsen ja nuoren koulunkäyntiin.
- vähäiset yöunet ja koulussa väsymys vaikeuttaa keskittymistä
- kuvitellut sairaudet ja poissaolot ( pinnaaminen) koulusta
- depressiivinen reagointi hidastaa kognitiivisia toimintoja (masennustilassa heikko vastaanottokyky)
- muistikuvat ja mielikuvat sekä harhailevat ajatukset heikentävät keskittymistä ja muistitoimintoja
- lapselle voi tulla liikaa vastuuta perheessä tekemisessä, mikä vie aikaa ja voimia koulutyöltä
Koulussa käsitellään kuolemaan liittyvää tilannetta siltä pohjalta, kuka on kuollut ja miten se on tapahtunut. Millaisia oppilasryhmiä tapahtuma koskettaa. Ovatko oppilaat olleet todistamassa tapahtumaa tai mahdollisesti onnettomuudessa osallisia.
4.3.1 PERIAATTEET KUOLEMAN KÄSITTELYSSÄ
Vältä väärinkäsityksiä ja muita mielikuvia!
- korjaa väärät huhut välittömästi ja selkeästi
- kerro totuus ja pysy siinä mitään lisäämättä
- rehtorin kerrottava mahdollisimman pian koko koulua koskevasta onnettomuudesta tai yhteisön jäsenelle tapahtuneesta traagisesta tilanteesta
Kertaa vihkosen alusta lapsen ja nuoren surureaktiot.
Salli lapsen jakaa tunne-elämyksensä vanhemman kanssa.
Anna lapsen konkretisoida surunsa ja kaipuunsa.
Tilaisuudet koulussa:
- henkilökunta koolle rehtorin johdolla
- yhteydenotto omaisiin < osanotto
- aamunavauksessa rehtorin tiedotus (omaisilta kysyttävä mielipide tapahtuneen kertomistavoista koulussa)
- oppilaat luokissa opettajan kanssa, luokanvalvoja tarvittaessa mukana siinä luokassa, mitä tapahtuma lähinnä koskettaa > hiljainen hetki, esim. surumusiikkia keskusradiosta
- keskustelua ja yhdessäoloa luokassa ensimmäisen tunnin ajan
- oppilaiden auttaminen tarvittaessa kouluterveydenhoitajan tms. henkilön avulla
- rehtorin, luokanvalvojan ja/tai kouluterveydenhoitajan vierailu perheen luona (tarvittaessa)
- luokassa pulpetille voidaan laittaa esimerkiksi kynttilä sekä valokuva ja jättää mahdollisesti pulpetti paikalleen/tyhjilleen joksikin aikaa
- suruliputus
- luokan oppilaiden osallistuminen hautajaisiin jos omaiset haluavat, samanaikaisesti tarvittaessa koulussa muistotilaisuus
Salli lasten käsitellä suruaan eri tavoin
- ainekirjoitukset, runot, liikunta, piirrokset, draamaleikit, kukat, kynttilät jne.
Järjestä tarvittaessa aikaa keskustelulle ja puhumiselle eli ns. jälkipuinnille ja noudata sääntöjä:
- luokkatovereiden ajatuksista, tunteista tai kokemuksista ei saa kertoa ulkopuolisille (vaitiolovelvollisuus)
- ketään ei saa kiusata tai moittia jälkeenpäin sanojensa tai tekojensa tähden
- jokainen puhuu vain omia tuntemuksiaan, ei toisen puolesta
- jokainen voi olla myös hiljaa
- kertomuksissa pysytään vain totuudessa, ei arvailuja tai olettamuksia
- opettaja kertoo tosiasiat, kumoaa huhut
- opettaja valmistautuu huolella ennakolta kokoontumiseen
- tilaisuuteen voi pyytää joskus asiantuntijoita, poliisi, kouluterveydenhoitaja, kuraattori, pappi, debriefingryhmä
- mukana olleiden oppilaiden aistihavainnot ja tuntemukset voidaan keskustella
- itkeminen on sallittua
- opettaja kertoo, että asian käsitteleminen on tärkeätä, koska se auttaa ymmärtämään tapahtunutta ja millaisia reaktioita traumaattiset kriisit voivat ihmisissä aiheuttaa ja miten surutyön tekeminen on tärkeää yksilön jaksamisen kannalta
- keskustellaan millaiset reaktiot ovat normaaleja ja jäikö jokin asia vielä painamaan mieltä
- sovitaan mahdollisista uusista tapaamisista
- rohkaistaan oppilaita kääntymään tarvittaessa myöhemminkin luokanvalvojan, rehtorin, kuraattorin tai kouluterveydenhuollon puoleen
- tehdään tarvittaessa yhteenveto tilaisuudesta ja päätetään se sopivalla tavalla
Vanhempien kohtaaminen!
5. MASENTUNEEN LAPSEN JA NUOREN TUNNUSMERKIT
Masennus ei ole pelkästään yhdestä tapahtumasta aiheutunut tilanne vaan seurausta pitemmästä tapahtumaketjusta, mutta se voi johtua myös koulun kriisitilanteista. Syvä masennus on aina vakava riskitekijä lapsen ja nuoren kohdalla. Joskus se on ”naamioitunut masennus”, joka on vaikeata tunnistaa, koska nuoren mielialat voivat vaihdella laidasta laitaan.
MASENNUKSEN TUNNUSMERKIT
- yksinäisyys
- epätavalliset, selittämättömät muutokset
- halu vetäytyä, ei halua seurustella muiden kanssa, ei kavereita
- päihteiden runsas käyttö
- huumekokeilut
- käytöshäiriöt
- unihäiriöt, nukkuu liian vähän tai liikaa iltapäivään saakka, väsymys
- syömishäiriöt, epäterveellinen ruoka, ahmimista, ruokahaluttomuutta
- apaattisuus, ei ole mistään kiinnostunut, entiset harrastukset jäävät
- vihamielisyys, ärhentely, suuttuu helposti
- keskittymiskyvyn puute, kouluvaikeudet, arvosanat laskevat nopeasti
- oman arvon tunne puuttuu, kukaan ei välitä minusta, minä en ole mitään
- surumielisyys, ei hymyä, itkee helposti, peittää kasvonsa hiuksilla
- kuoleman ajattelu, ajattelee, puhuu, kirjoittaa, piirtää kuolemasta
Jos huomaat useita vakavia ja jatkuvia oireita, nuori on mahdollisesti masentunut ja tarvitsee apua !!
MASENTUNEEN LAPSEN JA NUOREN AUTTAMINEN
Sovitaan koulun oppilashuoltoryhmässä siitä, kuka keskustelee oppilaan kanssa, miten ollaan yhteydessä kotiin ja kuka on oppilaan tukihenkilönä ja ottaa vastuun oppilaan tilanteen seurannasta. Oppilaalle täytyy muodostua kuva, että hänestä välitetään koulussa ja hän voi avautua keskustelemaan valitsemansa vanhemman kanssa luottamuksellisesti.
Luokkatoverit ja ystävät ovat myös velvollisia tuomaan huolensa ystävästään.
Kannattaa kuunnella heitä !!
6. ITSEMURHAVAARASSA OLEVA LAPSI TAI NUORI
Kaikki itsemurhavaarassa olevista nuorista eivät ole masentuneita, mutta näillä asioilla on merkittävä yhteys. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu , että itsemurhan taustalla on usein ollut huomaamatta jäänyt tai puutteellisesti hoidettu depressio.
MERKKEJÄ ITSEMURHAVAARASTA
Lapsi tai nuori voi olla itsemurhavaarassa, jos hän on:
- aiemmin yrittänyt itsemurhaa
- puhunut tai uhannut itsemurhalla
- tehnyt suunnitelman itsemurhan tekemisestä
- lahjoittelee tavaroitaan
- tuntee jonkun itsemurhan tehneen, peräkkäiset itsemurhat samassa kunnassa
- samaistuu johonkin ja muuttaa rajusti käytöstään
- kokenut hiljattain tärkeän menetyksen (läheisen kuolema , ero tyttö- tai poikaystävästä, vanhempien avioero, paikkakunnan tai yleensä asuinpiirin muutto
- käyttää väärin päihteitä tai huumeita
- on ongelma, josta ei näe ulospääsyä
- liiaksi kriittinen itseään kohtaan
- vanhempien liiallinen kunnianhimo koulumenestykseen
6.2 MITEN TOIMIA, JOS EPÄILEE LAPSEN TAI NUOREN OLEVAN
ITSEMURHAVAARASSA
Tärkeintä itsemurhan tai itsemurhayrityksen estämisessä on uhkatilanteen tunnistaminen ja
siihen vakavasti suhtautuminen. Jokaisen henkilökuntaan kuuluvan on ilmoitettava havaitsemastaan ongelmasta esim. luokanvalvojalle sekä oppilashuoltotyöryhmälle.
Puhu (luokanvalvoja, opettaja, rehtori, kouluterveydenhoitaja tai muu koulun työntekijä) nuoren kanssa heti, kun havaitset huolestuttavan tilanteen. Jos nuori sanoo ajatelleensa
vahingoittaa itseään, kysy asiasta tarkemmin. Itsemurhaan liittyvistä asioista , ajatuksista ja tunteista puhuminen vähentää ahdistusta ja poistaa sisäistä tuskaa ja hämmennystä. Välitä lapselle tai nuorelle ajatus siitä, että apu on lähellä. Sinä, ystävät ja muut ihmiset autatte häntä löytämään ratkaisut myönteisten vaihtoehtojen avulla yhdessä toimien.
Jos tuntuu tarpeelliselta, ota yhteys henkilöihin, joihin uskot oppilaan luottavan tai käytä ammattiauttajia; kouluterveydenhoitajaa, psykologia, kuraattoria tai koululääkäriä apuna.
Ole aktiivinen ja hyvä kuuntelija. Toimi niin, että toiselle tulee mahdollisimman hyvä olo ja turvallisuuden tunne. Näytä, että hänestä välitetään ja pidetään hyvää huolta. Kysymyksiäkin voi tehdä, mutta vältä syyttämistä tai syyllisten etsimistä. Anna vapaus kertoa, mikä asia vaivaa. Mitä ratkaisuja olet miettinyt?
Jos epäilet itsemurha-aikeita, kysy suoraan nuorelta, onko tämä ajatellut itsemurhaa.
Älä vähättele tai tuomitse, vaan auta nuorta näkemään , että on olemassa parempia tapoja ratkaista hänen ongelmiaan. Keskustele muista vaihtoehdoista nuoren kanssa !!
Päätavoitteena on saada apua nuorelle. Sinä itse voit olla apu tai voit olla se henkilö, joka ohjaa toisen auttajan luo. Jos nuori kieltäytyy avusta, niin asiaa ei saa jättää silleen, vaan on otettava yhteys koulukuraattoriin, terveydenhoitajaan, lääkäriin ja vanhempiin sekä kerrottava, mitä nuorelle on tapahtumassa. Myös vanhempien on kerrottava koululle nuoren itsemurhayrityksestä. Vaitiolovelvollisuus ei päde silloin, jos oppilas on yrittänyt tai suunnittelee itsemurhaa!! Mikäli vanhemmat eivät vie lastaan hoitoon, niin koulun tulee olla yhteydessä sosiaaliviranomaisiin (Lastensuojelulaki 40 § ).
Yhteistyö koulun ja terapeutin välillä on erinomaisen tärkeätä hoitojaksojen aikana ja myöskin niiden välillä !!
6.3 ITSEMURHAN KÄSITTELY KOULUSSA
Itsemurhan jälkikäsittelyssä tavoitteena on uusien itsemurhien ehkäiseminen ja itsemurhavaarassa olevien nuorten löytäminen, sillä itsemurha saattaa lisätä muiden nuorten itsemurhariskiä, ikään kuin kynnys madaltuu.
Jälkikäsittely koulussa lievittää hämmennystä, surua ja syyllisyydentunteita. Se käynnistää surutyön ja lähentää asianosaisia vanhempia, opettajia ja oppilaita toisiinsa. Myös todellinen tieto vähentää samaistumista itsemurhan tehneeseen nuoreen ja sitä kautta estää uusia itsemurhatapauksia.
- rehtori kutsuu kriisiryhmän (= oppilashuoltotyöryhmä) välittömästi koolle
- kriisiryhmä on yhteydessä omaisiin kertoen surunvalittelut ja koulun toimintamallin
- keskustellaan, miten koulussa voidaan käsitellä, mikä ei tarkoita perheen yksityisasioiden tuomista esille.
- rehtori tiedottaa ensin henkilökunnalle, tiedotus koko koululle esim. aamunavauksessa tai erillisessä tilaisuudessa, muistosanat, hiljainen hetki, myös pappi tai muu seurakunnan edustaja voi olla mukana.
- mennään luokkiin keskustelemaan luokanvalvojan tai muun vanhemman kanssa
- koulutyön jatkaminen tai päättäminen
- normaaliin työskentelyyn mahdollisimman pian, mutta seurataan tilannetta ja apua tarvitsevia oppilaita muutaman viikon ajan
- hautajaiset, ketkä osallistuvat, tarvittaessa muistotilaisuus koululla samaan aikaan
- tarvittaessa järjestetään lisäkeskusteluja, luokanvalvojantunnit, uskonnon tunnit
- tukioppilastoiminta
7. NUOREN PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ
Nuorta lähellä olevien aikuisten pitää reagoida aina nuorten päihteiden väärinkäyttöön. Kotiintuloaikoja on seurattava ja yöpymiset kavereiden kanssa tulee tarkistaa ja niitä oikeastaan tulisi välttääkin, jos ne eivät ole jostain syystä välttämättömiä. Varhainen puuttuminen päihteiden käyttöön on tärkeätä, koska niistä on silloin vielä helpompi luopua. On todettu selvästi, että tupakointia seuraa miedot juomat, sitten väkevämmät, raju humaltuminen ja seksuaaliset kokeilut kuten myös huumekokeilut. Epäiltäessä päihteiden käyttöä kannattaa asia ottaa puheeksi, vaikka nuori sen kieltäisikin. Kysymisellä on ennaltaehkäisevä vaikutus ja tekee nuoren varovaisemmaksi. Oppilas tietää, että hänestä välitetään ja asiaan puututaan, jos jotain sattuisi.
KÄYTTÄJÄN TUNNUSMERKKEJÄ
Muutokset nuoren käyttäytymisessä yhdessä fyysisten tuntomerkkien kanssa paljastavat päihteiden väärinkäytön. Murrosikä sinänsä saattaa aiheuttaa samanlaisia muutoksia , mikä vahvistaa tuntomerkkejä.
- koulupinnaus
- muutokset kaveripiirissä
- heikentynyt terveys, väsymys, haluttomuus, huonomuistisuus, mielialan ailahtelu
- mielenkiinto harrastuksiin ja koulutyöhön häviää
- asenteet, väärän puolustelu, valehtelu
- muuttuneet harrastukset
- väkivaltaisuus ja äänekkyys
- eristäytyminen
- lisääntyvä rahantarve
- varastelu kaupoista tai näpistely kotona ja koulussa takkien taskuista , lompakoista
- levyjen tai pelien myynti vaihtopisteisiin
KOULUSSA TEHTÄVIÄ TOIMENPITEITÄ, KUN EPÄILLÄÄN PÄIHTEIDEN
VÄÄRINKÄYTTÖÄ
- on tärkeätä reagoida asiaan keskustelemalla toisten työtovereiden kanssa, onko heillä
mahdollisesti samankaltaisia havaintoja
- luokanvalvojan, rehtorin tai hoitohenkilökunnan on keskusteltava oppilaan kanssa ja
ilmoittaa, että koulu ei hyväksy päihteiden käyttöä missään muodossa
- yhteys kotiin ja keskustelu vanhempien kanssa, milloinkaan ei pidä hyväksyä sitä, että
vanhemmat hankkivat alaikäisille tupakkaa tai alkoholia
- sosiaaliviranomaiset tulevat tarvittaessa kuvaan mukaan, jos varkauksia tai koulupinnausta
- jos esille tulee päihteiden myyntiä tai välittämistä koskevia tietoja, niin yhteys poliisiin
- jos päihteiden käyttö jatkuu, niin päätetään jatkotoimenpiteistä sosiaaliviranomaisten johdolla
7.3 TYRYN KOULUN PÄIHDETYÖN MALLI - ESIMERKKIOHJEITA ONGELMATILANTEISIIN
MITÄ TEET JOS
1. Oppilas itse on huolissaan ja tulee puhumaan päihteiden käytöstään
- kuuntele, keskustele - muista luottamuksellisuus ja rehellisyys, vältä syyttelyä ja leimaamista
- pyri saamaan oppilas heti itse soittamaan huoltajalle ja kertomaan ongelmasta, mikäli tämä ei onnistu koulu on joka tapauksessa velvollinen ilmoittamaan asiasta huoltajalle.
- ohjaa oppilas kouluterveydenhoitajan, koulukuraattorin tai oppilashuoltoryhmän jäsenen luo, joka tarvittaessa ohjaa eteenpäin ammattiauttajalle
2. Oppilas kertoo toisen oppilaan päihteiden käytöstä
- kertojan nimettömyys taataan
- ota asia esille rauhallisessa tilanteessa päihteiden käytöstä epäillyn oppilaan kanssa
- mikäli oppilas kieltää käytön, niin tarkkailua lisätään ja tehdään yhteistyötä terveydenhoitajan, koulukuraattorin tai erityisopettajan kanssa
- oppilaan kanssa mietitään voisiko joku hyvä kaveri olla avuksi tilanteen selvittämisessä
- mikäli oppilas myöntää epäilyn oikeaksi, hänelle annetaan ensin mahdollisuus itse kertoa vanhemmilleen, mikäli tämä ei onnistu, on koulu velvollinen ilmoittamaan asiasta vanhemmille.
3. Koulun henkilökunnan jäsen havaitsee tai epäilee oppilaan päihteiden käyttöä tai löytää käyttöön viittaavia esineitä
- ilmoita asiasta jollekin oppilashuoltotyöryhmän jäsenelle, joka ryhtyy tarpeellisiin toimiin.
- koulu ottaa yhteyttä huoltajiin
- jos kyse on huumeiden käytöstä on asiasta ilmoitettava poliisille!!!
KAIKISSA EDELLISISSÄ TAPAUKSISSA ON TÄRKEÄÄ ETTÄ SÄILYTÄT AMMATILLISEN JA RAKENTAVAN SUHTEUTUMISEEN NIIN OPPILAASEEN KUIN HÄNEN PERHEESEENSÄ. MENETTELYTAVOISTA JA SEURANNASTA SOVITAAN YHDESSÄ ASIANOSAISTEN KANSSA.
4. Oppilas on selvästi päihteiden vaikutuksen alainen
- älä jätä oppilasta yksin
- tarvittaessa järjestä ensiapua
- ota yhteys huoltajaan, joka mahdollisuuksien mukaan hakee oppilaan
- jos huoltajaa ei saada kiinni toimita oppilas terveydenhoitajan luo tai saattajan kanssa ambulanssilla terveyskeskukseen
- epäselvissä tapauksissa kehota huoltajaa viemään oppilas huumetestiin
- mikäli oppilas on väkivaltainen, kutsu paikalle poliisi
5. Oppilas pitää hallussaan, myy tai välittää huumeita
- laki määrää sinut ilmoittamaan asiasta heti poliisille
- ota välittömästi yhteys oppilaan huoltajiin
6. Koulun oppilaisiin tai henkilökuntaan kuulumaton ulkopuolinen päihteiden käyttäjä koulun tiloissa
- kutsu paikalle poliisi
KOSKA PÄIHDEONGELMA KOSKETTAA YKSILÖN, VANHEMPIEN JA KOULUN HENKILÖKUNNAN LISÄKSI MYÖS YSTÄVIÄ JA KAVEREITA, HEITÄ VOIDAAN HARKINNAN MUKAAN PYYTÄÄ MUKAAN ERILAISIIN NEUVOTTELUIHIN JA KESKUSTELUIHIN.
HUOM! MYÖS TUPAKKA ON PÄIHDEAINE
8. KOULUKIUSAAMINEN
Suomen kaikissa kouluissa esiintyy koulukiusaamista, milloin vähäisempää milloin vakavampaa. Sitä on aina esiintynyt ja tulee aina tulevaisuudessakin esiintymään. Koulun koko tai sen sijainti kaupungissa tai maaseudulla ei vaikuta kiusaamisen laatuun tai laajuuteen. Kiusaamista tapahtuu koulupäivän aikana ja runsaasti myös koulumatkoilla. Erityisen otollisia ovat välitunnit, liikuntatunnit, ruokatunnit tai luokkahuoneessa silloin, kun opettaja ei ole paikalla. Tarkoitus on kuitenkin minimoida kiusaaminen ja sen tuhoisa vaikutus toisen oppilaan koulunkäyntiin sekä henkiseen tasapainoon.
Kiusaaminen on yleensä psyykkistä (huutelu, nimittely, pilkkaaminen, nolaaminen, uhkaileminen, toisen vähättely) tai fyysistä (töniminen, potkiminen, lakin heittely, repun piilottaminen jne.). Kiusaaminen on toistuvaa ja se on sekä tahallista että tietoista. Tyttöjä kiusaavat yleensä tytöt ja pojat. Poikia kiusaavat yleensä pojat. Kiusatuksi voi joutua periaatteessa kuka tahansa, mutta usein oppilaat, jotka ovat jollakin tavalla silmätikkuja tulevat herkemmin kiusatuksi. Pukeutuminen, ulkonäkö, puhevika, ujous tms. ominaisuus lisää alttiutta kiusatuksi tulemiselle. Tyttöjen keskuudessa kauniit poikien suosikit tai lihavat ja kömpelöt ovat tyttöjen kiusauksen kohteita. Erityisesti murrosikäisille tytöille tulee toisinaan ”verisiä” riitoja poikaystävistä.
Myös opettaja voi olla kiusaaja. Silloin on kysymys aseman ja vallan väärinkäytöstä. Oppilaita on rohkaistava keskustelemaan luokanvalvojan tai rehtorin kanssa näissä tapauksissa mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen.
8.1 KIUSATUN TUNNUSMERKKEJÄ
- kouluhaluttomuus
- runsaat poissaolot
- koulupelko
- ahdistus
- psykosomaattiset oireet kuten päänsärky ja vatsakivut
- hermostuneisuus
- yksinäisyys
- syrjään vetäytyminen
- ei pysty keskittymään, pälyilee luokassa ympäriinsä, ei viittaa tai vastaa
- viivyttely välitunnille tai luokkahuoneeseen menossa
- kiristäminen, rahaa tai tupakkaa kiusatulta päivittäin
8.2 ROOLEJA KIUSAAMISTILANTEISSA
Kiusaaja
Kiusaajat muodostavat hyvin monikerroksisen ryhmän, jossa on mukana sekä heikkoja että vahvoja lapsia. Toisaalta voidaan todeta, että yleensä kiusaaja on itsevarma, jopa röyhkeän itsevarma ja hyökkäävä, ulkoiselta olemukseltaan vahva ja hyväkuntoinen. Kiusaajat kokevat itsensä dominoiviksi ja uskovat tämän myös olevan sitä, mitä heiltä odotetaan. Kiusaajalle on tyypillistä, että hän ärsyyntyy helposti ja kykenee hillitsemään heikosti vihantunteensa. Kiusaaja on tunteeton tekojensa suhteen.
Kiusaajien joukossa on yleensä enemmän poikia kuin tyttöjä. Pojilla kiusaaminen sisältää usein fyysistä voimain mittelöä ja töniskelyä, tyrkkimistä jne. Tytöillä kiusanteko on hieman eriluontoista ja sisältää esimerkiksi juoruilua, panettelua ja ryhmästä pois sulkemista. Kiusanteko voi ilmetä haukkumisena, naureskeluna, elehtimisenä, ilmeilynä, selän takana puhumisena, tavaroiden viemisenä, eristämisenä, hiuksista repimisenä, uhkailuna, kiristämisenä, lyömisenä ja potkimisena.
Kiusaajat käyttävät usein erityistä puolustusstrategiaa voidakseen jatkaa kiusaamistaan. Koska kiusaamista ei yleisesti hyväksytä, kiusaajiin vaikuttaa voimakas yleisen mielipiteen paine. Tämän paineen torjumiseksi kiusaaja käyttää erityistä menetelmää voidakseen tehdä kiusaamisesta kiusaajan itsensä kannalta hyväksyttävää toimintaa. Tämän hän tekee tukeutuen puolusteluissaan vastapuolen kuviteltuihin aikeisiin ja luo näin omat vääristyneet viitekehyksensä. Hän kuvittelee uhrin aikeet mahdollisimman hyökkääviksi ja tulkitsee hänen käyttäytymistään tästä lähtökohdasta käsin. Tällä tavalla kiusaaja suo itselleen syyn ryhtyä kostotoimiin.
Ensisijaisesti kiusaaja haluaa ärsyttää uhrin niin, että tämä ryhtyisi joko hyökkäävään kielenkäyttöön tai suoranaiseen väkivaltaan ja toivoo, että uhri menettäisi itsehillintänsä. Pieninkin väkivallan oire tulkitaan sitten vääristyneessä viitekehyksessä hyökkäykseksi. Muutenkin tavallisesti rauhanomainen käytös pyritään tulkitsemaan vihamielisyydeksi. Jos uhri vastaa, vaikka kuinka neutraalisti, se tulkitaan uhkailuksi. Vaitioloakin saatetaan pitää ärsyttämisenä. Useimmat kiusaajat tuntevat syyllisyyttä myöhemmin. Tämän tunteen välttämiseksi kiusaaja yleensä ensin vähättelee tapahtunutta ja selittää sen itselleen moraalisesti mahdollisimman edulliseksi.
Kiusattu
Kiusatuissa (uhreissa) on erotettavissa kaksi toisistaan poikkeavaa tyyppiä: passiiviset ja provokatiiviset kiusatut. Passiiviset kiusatut ovat yleensä herkkiä, pelokkaita, vetäytyviä ja usein myös hiljaisia. Heille on luonteenomaista se, että hyökkäyksen kohdistuessa heihin, he eivät asetu vastarintaan, vaan alistuvat. Provokatiiviset kiusatut sen sijaan ärsyyntyvät helposti ja hyökkäävät tai ainakin yrittävät hyökätä vastaan, kun kiusanteko kohdistuu heihin. Passiivisesti käyttäytyvät ovat yleisempi kiusattujen ryhmä kuin provokatiivisesti käyttäytyvät.
Apuri
Vahvat oppilaat toimivat yleensä kiusaajina. Heikot toimivat johtajansa avustajina, ns. passiivisina kiusaajina, jotka auttavat toteuttamaan kiusaajan suunnitelmia. Apuri ei itse aloita kiusaamista, mutta menee siihen mukaan avustajana ja seuraajana. Passiiviset kiusaajat voivat olla ahdistuneita ja siksi turvattomia ja osallistuvat kiusaamiseen, jotta eivät itse joutuisi kiusatuiksi. Kiusatessaan he toimivat arvomaailmaansa vastaan, mikä lisää entisestään heidän ahdistustaan.
Vahvistaja
Vahvistaja on läsnä, vaikka ei aina välttämättä osallistu kiusaamiseen. Hauskanpitäjät suurentelevat ja matkivat kiusatun ominaisuuksia ja palkitsevat nauramalla kiusaamisen jatkumista. Näin kiusaamisen kehä lähtee ryhmäprosessina käyntiin.
Puolustaja
Puolustaja asettuu kiusatun rinnalle. Hän saattaa kertoa kiusaamisesta jollekin aikuiselle, esim. opettajalle tai hän haluaa lopettaa kiusaamisen uhkaamalla kertoa opettajalle. Puolustaja sanoo ääneen, että kiusaaminen on tyhmää ja kehottaa lopettamaan kiusaamisen.
Ulkopuolinen
Hän ei ole eikä halua olla asiasta tietoinen ja siksi pyrkii olemaan huomaamatta mitään.
8.3 TOIMINTA KIUSAAMISTILANTEESSA
Koulukiusaamiseen on vaikea puuttua siksi, että siitä ei tiedetä. Onkin tarpeellista rohkaista oppilaita ja tukioppilaita sekä koulun henkilökuntaa kertomaan havainnoistaan. Kiusaamiseen on aina puututtava heti ja asiat on puitava loppuun sekä kiusatun että kiusaajan kannalta. Tilannetta on myös seurattava myöhemminkin ja keskusteltava kiusatun kanssa, onko kiusaaminen loppunut. Koulu ei saa suosia kiusaamista esim. ”mopottamisen” tai muiden sellaisten tilaisuuksien varjolla. Välituntivalvonta on oltava riittävää niin ulkona kuin sisälläkin ja valvontaa on tehostettava erityisesti syksyisin koulun alkaessa ja uusien oppilaiden tullessa uuteen ympäristöön. Tukioppilaiden osuus korostuu. Esimerkiksi aamunavauksissa tai luokanvalvojain tunneilla voidaan korostaa jokaisen oppilaan oikeuksia häiriöttömään opiskeluun.
Vanhempainillassa keskustellaan luokkahengestä, tutustutaan luokkatovereiden vanhempiin ja luokan oppilaisiin esim. ennakolta tehdyn esittelyvideon avulla. Vanhemmat keskustelevat koulukiusaamisesta myös kotona lasten kanssa ja nostattavat lapsen itsetuntoa ja vahvistavat lapsen oikeudentuntoa.
Koulussa opettajat noudattavat yhteisiä sovittuja sääntöjä, eivät käännä selkäänsä tapahtumille, vaan puuttuvat aina ”leikin varjollakin” tapahtuviin kiusaamisiin jämäkästi.
Tyryn koulu on mukana ns. KiVa koulu -hankkeessa 1.8.2010 lukien, jonka tavoitteena on uudenlaisin keinoin ennaltaehkäistä ja vähentää koulukiusaamista. Tavoitteena on ennen kaikkea saada kiusaajien apureiden määrä vähentymään ja toisaalta kiusattujen puolustajien määrä lisääntymään. Kiusausasioita hoitaa ensi sijaisesti koulun KiVa koulu -tiimi ao. hankkeen pelisääntöjen mukaisesti. Vaikka kiusausasioiden selvittely on ensisijaisesti ao. tiimin vastuulla, on kaikilla aikuisilla velvollisuus puuttua havaitsemiinsa kiusaustapauksiin.
Kiusaamistilanteiden hoitoon liittyvissä keskusteluissa voidaan soveltaa myös esimerkiksi Vastuun-portaat -toimintamallia, jossa kiusaaja
1.) myöntää tekonsa
2.) osoittaa ymmärtävänsä tekonsa haitalliset vaikutukset
3.) pyytää anteeksi tekemäänsä vääryyttä ja osoittaa olevansa pahoillaan
4.) suostuu hyvittämään tai sovittamaan tekonsa
5.) lupaa ettei tee vastaavaa toiste ja sopii siitä mitä seuraa, jos hän ei pidä lupaustaan
6.) osoittaa vastuuntuntoa osallistumalla jollakin tavalla samankaltaisten vääryyksien ehkäisemiseen.
9. TOIMINTAMALLI YHTEYDENOTOSSA POLIISIIN
Koulussa on joukko tilanteita ja asioita, joista opettaja on velvollinen ilmoittamaan poliisille kiireellisesti. Poliisi hälytetään soittamalla numeroon 112, jolloin paikalle tulee järjestyspoliisin ns. hälytyspartio. Se hoitaa suppean esitutkinnan eli alustavat puhuttelut, todistajien kirjaamisen, tekee paikkatutkimuksen, jos se on tarpeen. Lisäksi partio tekee tarpeen mukaan rikosilmoituksen, ja asia etenee tutkintaan. Jotkut isommat rikokset menevät rikospoliisin tutkittavaksi.
Yhteydenotot poliisiin voidaan jakaa kiireellisiin ja ei-kiireellisiin.. Ei-kiireellisissä tapauksissa poliisiin voi pyytää koululle, jos koulun omat keinot eivät tunnu riittäviltä (VLK:n poliisin päivystys puh. 0718746130). Tapaukset ovat usein sellaisia, että sääntöjä rikotaan toistuvasti, suhtautuminen on ylimielistä, jotain tapahtuu toistuvasti. Poliisin mukaan pyytäminen on siis yksi lisämahdollisuus puuttua tiukemmin tai näyttävämmin johonkin ongelmaan, saada se parhaassa tapauksessa loppumaan tai estää sen paisuminen.
Poliisin puhuttelut ovat ei-kiireellisissä asioissa yleensä ns. sovittelutoimintaa, eivät virallisia kuulusteluja. Poliisi puhuttelee asianosaisia yksitellen tai rehtorin/opettajan läsnäollessa ilman ns. määrämuotoista holhoojan/lastensuojeluviranomaisen läsnäoloa. Harkinnan mukaan poliisi voi ilmoittaa asiasta vanhemmille/huoltajille.
Poliisi on hälytettävä kiireellisesti paikalle, jos
• koulussa on akuutti törkeä pahoinpitely, ryöstörikos, törkeä varkaus tai muu törkeän rikoksen tunnusmerkistön täyttävä rikos, ja joissa tekijät ovat rikosoikeudellisesti vastuuikäisiä eli 15 vuotta täyttäneitä (myös alle 15-vuotiaiden kohdalla poliisi on kutsuttava törkeissä tapauksissa paikalle);
• joku tuo kouluun vaarallisia teräaseita, ampuma-aseita tai räjähdysaineita;
• vahvasti epäillään, että joku oman koulun oppilas tai ulkopuolinen myy tai välittää tai käyttää huumausaineita koulun alueella; tai on vahva epäilys, että esimerkiksi jostain autosta koulun ulkopuolella myydään jotain laitonta (huumeita, viinaa, varastettua tavaraa...) > ota tunnistetiedot talteen;
• kouluun tunkeutuu ulkopuolinen meluamaan ja uhkailemaan esim. teräaseella:
• koulussa on pommiuhka;
• joku rikkoo, tuhoaa koulun omaisuutta satojen eurojen arvosta;
• joku tahallaan sytyttää tulipalon
Lisäksi törkeät toisen ruumiillisen koskemattomuuden suojan rikkomiset, kuten väkisin makaaminen, lapsiin kohdistuvat ahdistelut vaativat aina poliisitutkinnan. Poliisille on myös hyvä ilmoittaa heti ns. itsensäpaljastajista ja “namusedistä”.
Valvovan opettajan oikeusturvan kannalta poliisi on kutsuttava paikalle vakavissa tapaturmissa tai tapaturmaisissa kuolemantapauksissa; tilanteen tutkinta vastuukysymyksineen sekä kuolemansyyn tutkinta kuuluu poliisille.
Tulipalon syttyessä paikalle on hälytettävä poliisin lisäksi myös palokunta.