Hyvän vastauksen piirteet
Perhesuhteet näytelmäkatkelmassa ja romaanin luvussa Vertaile lapsen ja vanhemman suhdetta Minna Canthin Papin perhe -näytelmän katkelmassa ja Anja Erämajan Imuri-romaanin luvussa. (36 p.) (kopio)
Kokonaiskuva ja kontekstit
Molemmat aineistot kuvaavat lapsen ja vanhemman suhdetta, jossa on jännitteitä. Canthin kohdalla aiheesta vihjaa jo näytelmän nimi, ja katkelmasta käy ilmi, että äidin tavoitteena on saada lapsensa oppimaan (papin) tyttärelle ominaisia askareita ja käytöstä. Myös Erämajan teoksen nimi viittaa kodin piiriin, mutta luvussa äidin tavoitteena on patistella lapsi ulos kotoa, oppimaan ja rakentamaan omaa elämää.
Papin perheen teemaksi voi alun perusteella tulkita vanhemman lapseensa kohdistamat odotukset ja sen, kuinka lapsi ei sopeudu niihin. Lapsen ja vanhemman suhde on julkaisukontekstissaan poikkeuksellinen, koska näytelmä kuvaa tyttären omapäisyyttä.
Imurin luvussa teema on vanhemman vallan haastaminen, jossa äiti vaikuttaa jäävän häviölle. Lapsen ja vanhemman suhde on julkaisukontekstissaan hyvin tyypillinen, koska vanhemman auktoriteetti ei enää nykyään ole itsestäänselvä.
Molemmissa katkelmissa tyttäret hangoittelevat äitiään vastaan: Papin perheessä tytär haluaa mennä ja tehdä asioita, Imurissa puolestaan olla menemättä minnekään. Katkelmien lasten tavoitteet ovat siis erilaiset mutta äitien melko samankaltaiset. Molempien katkelmien sävy on kevyt: Papin perheen Maiju on iloinen lapsi, ja Imurin luvussa tyttären ja äidin sanailu synnyttää vähäeleistä komiikkaa.
Ansiokkaassa vastauksessa huomioidaan katkelmien samankaltaiset asetelmat ja teemat mutta osoitetaan myös eroavaisuuksia. Analyysissa käytetään sopivia draaman käsitteitä, kuten henkilöhahmo, jännite tai konflikti. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa esimerkiksi huomioimalla julkaisuajat ja genret: Canthin näytelmä edustaa realismia. Canth tunnetaan naisasianaisena, ja näytelmän alku nostaakin tarkasteltavaksi tytön soveliaan käyttäytymisen. Kyseessä on draamalle tyypillinen esittelyjakso, josta saa käsityksen päähenkilöistä ja jännitteistä. Erämajan romaani puolestaan on nykykirjallisuutta. Luku on muodoltaan poikkeuksellinen: siinä ei ole lainkaan perinteistä proosakerrontaa vaan pelkkiä repliikkejä ilman johtolauseita.
Analyysin näkökulmia
Yhteisiä piirteitä: patistelu, tinkaaminen, toruminen, äidin tavoite
– Molemmat katkelmat kuvaavat äidin ja tyttären keskustelua. Imurin katkelmassa ei kerrota henkilöiden nimiä, mutta sisällöstä voi päätellä, että kyseessä ovat todennäköisesti äiti ja tytär. Papin perheen parenteesissa Elisabeth esitellään äidiksi ja Maiju tyttäreksi. Elisabethin ja Maijun dialogi on loogisesti etenevää. Imurin äidin ja tyttären peräkkäiset repliikit taas eivät aina liity selkeästi yhteen, vaan ohipuhumista hyödynnetään tyylikeinona.
– Molemmat katkelmat kuvaavat patistelutilannetta: äiti koettaa saada tyttären tekemään jotakin, mistä tämä ei ole innostunut. Maijun tehtävät liittyvät kodin askareisiin ja sisustamiseen, Imurin lapsen taas kouluun menoon. Tämä selittyy ajallisen kontekstin erolla.
– Molemmat lapset kinuavat lisää: Maiju haluaa lisää aikaa kaupalla, Imurin lapsi esimerkiksi rahaa. Maiju kinuaa lupauksen päästä ”isojen menoihin”, kun ei kerran leikkiäkään saa.
– Molemmista katkelmista syntyy vaikutelma, että lapsi koettaa puhua äidin pyörryksiin ja saada näin tahtonsa läpi: Maiju tarttuu ”iso tyttö” -lausahdukseen ja sen merkityksiin. Imurin tytär taas keksii vuolaasti kummia syitä sille, miksi esimerkiksi niska tai kieli ovat kipeitä. Imurin luvussa äidin ja lapsen puhetyylit ovat huomattavan erilaiset.
– Molemmissa katkelmissa äiti toruu lastaan: Maijun äiti tämän harhautumisesta muihin puuhiin, Imuri-katkelman äiti puolestaan huijaamisesta vakavilla asioilla. Tämä on tyypillistä lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta.
Eroavaisuuksia: hierarkisuus tai sen haastaminen, auktoriteetin säilyminen, lasten tavoitteet
– Papin perheessä äidin ja lapsen suhde on selkeästi hierarkinen: lapsi puhuttelee äitiään mammaksi, äiti taas sinuttelee lastaan. Imurissa tytär haastaa hierarkiaa koko ajan. Lukuun muodostuu haastamiseen perustuva draaman kaari, jossa huippukohtana voi pitää tyttären toteamusta ”Mä olen raskaana”.
– Papin perheen katkelmassa äiti säilyttää auktoriteettinsa. Imurin luvussa voi tulkita, että lopussa lapsi pääsee ikään kuin niskan päälle. Se näkyy esimerkiksi äidin lyhyiksi muuttuneissa, jopa hämmentyneissä repliikeissä ja siinä, että luvun päättää nimenomaan tyttären repliikki.
– Papin perheessä tytär haluaa tehdä muita kuin hänelle määrättyjä asioita ja riemastuu, kun pääsee pois kotoa. Imurissa lapsi puolestaan ei haluaisi tehdä mitään eikä lähteä mihinkään.
Runosarjan analysointia: Analysoi ja tulkitse millaisen kuvan Anna Elina Isoaron runosarjan runojen kieli ja rakenne antavat nuoruudesta? (kopio)
Isoaron runosarja käsittelee nuoruuden merkittäviä virstanpylväitä sekä kypsymisen vaiheita.
Runosarja on vapaamittaista ja vapaarytmistä nykyrunoutta, jossa rakennetaan merkityksiä myös typografisesti.
Runot kuvaavat rippikouluikäisen ja ylioppilaan elämää ikään kuin muotokuvina ”mummolan piirongin päällä”. Kolmas runo liittyy mahdolliseen tulevaan hääkuvaan, jolle on jo varattu paikka.
Runosarjaa voi lukea myös varsin perinteisenä kasvutarinana: siihen kuuluvat teini-iän kapinointi, kypsyminen sekä annettujen raamien vastustaminen mutta kuitenkin lopulta aikuisempana niihin myöntyminen. Runosarjan teemaksi voi tulkita esimerkiksi sen, millaisia raameja nuorille asetetaan eri elämänvaiheissa. Niitä kuvataan joka runossa vastakkainasettelujen kautta: voi olla loinen tai enkeli; varhaisperuna tai mansikka; perinteinen morsian tai reppureissaaja.
Ansiokkaassa vastauksessa huomioidaan soveltuvin osin jokainen runo mutta tulkitaan myös runosarjan kokonaisuuden teemaa. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa esimerkiksi tunnistamalla perinteiset aikuistumisriitit kuten konfirmaation ja ylioppilaaksi valmistumisen. Nuoruudessa on tyypillistä myös kuvata aikuiselämää tylsänä tai välteltävänä, tässä runosarjassa kliseisten tuulipukujen ja rivarien avulla. Keskimmäisessä runossa käytetään suomalaisessa lyriikassa yleistä kesän kuvausta symboloimaan kasvua.
Analyysin näkökulmia
Runosarjassa syntyy nuoruudesta kuva ulkopuolisuuden, hämmennyksen, mahdollisuuksien ja oman tahdon löytämisen aikana. Ansiokkaassa vastauksessa tulkitaan nuoruudesta syntyvää kuvaa käyttäen apuna sopivia lyriikan analyysin käsitteitä.
Nuoruudessa koetaan usein ulkopuolisuutta ja hämmennystä
– Ensimmäisessä runossa on kohosteinen kapiteeleilla kirjoitettu säe, jossa on ryhmätöiden otsikkoja, sekä porrasmaisesti aseteltu viimeinen säkeistö. Ryhmätöiden loisiin liittyvien otsikoiden voi tulkita viittaavan koulun sisäiseen arvojärjestykseen. Viimeisen säkeistön portaikon voi lukea ja tulkita kahdella tavalla: virkkeenä lukien tai säe kerrallaan alaspäin lukien, jolloin tulkinta vaihtelee. Tämä kuvaa murrosikäisten roolien sekavuutta ja vaihtelua.
– Toisessa runossa sanotaan suoraan, että ”maailmaan noustaan hämillään”, ja juhlaan kuuluvan kuohuviinikin on ”lasinpohjalla lämmennyttä juomaa”.
Nuoruus on mahdollisuuksien aikaa
– Mahdollisuuksia kuvataan erityisesti toisessa runossa, ylioppilasjuhlissa, torivalikoiman kuvauksella sekä kuohuviinin maulla. Kolmannessa runossa toistuu ”sunnuntaikuohari”, ja se kuvaa mahdollisuuksia valita, milloin kuohuviininsä nauttii eli pysähtyy juhlimaan elämän hetkiä.
– Kolmannessa runossa kuvataan matkustelua ja rentoa, sitoutumatonta elämää.
Nuoruus on muutosten aikaa
– Toisessa runossa kesän sato kypsyy hieman eri aikoihin, varhaisperunat ja mansikat ensin, lopuksi herukat. Kaikki raakileet kuitenkin kypsyvät lopulta ”aikaihmisiksi”.
– Kolmannessa runossa sinä on löytänyt oman tahtonsa. Kolmannen runon alun säkeissä kerrotaan napakasti, mitä sinä ei halua. Sen jälkeen maalataan vaihtoehtoinen kuva, jossa maailma on avartunut: miljöö ei ole enää kylänraitilla vaan esimerkiksi kaikuisissa asemahalleissa.
– Kolmannen runon säkeessä ”ja niitä sinä sentään haluat” on asennonvaihto. Sen jälkeen runon sinän kuvataan muuttuvan myötämieliseksi vakiintumista kohtaan. Tätä voidaan pitää perinteisenä aikuistumisen merkkinä.
Nuoruusaika muodostaa kasvutarinan
– Sarja rakentuu kolmesta runosta. Runon sinä on ensimmäisessä runossa rippikuvassa ja toisessa ylioppilaskuvassa. Kolmannessa runossa pohjustetaan hääkuvaa. Ensimmäisessä ja toisessa runossa korostuvat murrosiälle tyypillinen hämmennys ja ulkopuolisuuden kokemukset. Toisessa runossa todetaan suurimpien kuohujen jo laantuneen ja mahdollisuuksien olevan avoinna. Kolmannessa runossa sinä on löytänyt oman tahtonsa. Runon loppu on konditionaalissa, mikä paljastaa, että siinä visioidaan tulevaisuutta.
– Runon puhuja kuvailee runon sinää ulkopuolelta eli hallitsee hänestä syntyvää kuvaa. Sinää katsotaan ulkopuolelta kuten kuvia mummolan piirongin päällä: ne ovat näytteillä kaikille. Runosarja kuvaa nimenomaan runon sinän nuoruutta: hän kokee aluksi ulkopuolisuutta, sitten hämmennystä ja lopuksi seesteisyyttä. Nämä ovat tyypillisiä nuoruuteen liittyviä tuntemuksia.
Ensimmäisen runon kielikuvia
Symboleita:
– Säe ”solisluiden välissä pikkuinen risti” viittaa rippiristiin.
– Rappusiin liittyvä symboliikka toistuu sekä tekstissä että asettelussa. Sen voi tulkita kuvaavan yläkoulun hierarkisuutta.
Metaforia:
– Kohdat ”naimalupa” ja ”olet sakkolihaa, uskontoa ja biologiaa” paljastavat runon sinän iän; 14–15 vuotta.
– Säe ”Masennus valuu yhä nuorempiin ikäluokkiin” asettuu vastakkain korkeimpaan kerrokseen nousemisen kanssa.
– Kohdat ”sinunlaisesi loisivat” ja ”käytävillä lääppiviä enkeleitä” muodostavat vastakkainasettelun, joka kuvaa yläkoulun jyrkkää roolijakoa. Loisilla ja lääppimisellä on negatiivisia konnotaatioita; koulumiljöön tapahtumista luodaan karu kuva. Viimeisen säkeistön lukutavasta riippuu, tulkitseeko runon sinän kuuluvan ”loisiin” vai ”enkeleihin”.
Toisen runon kielikuvia
Vertauksia:
– Kohta ”vaihtoehtojen runsaus kuin mansikkatuokkoset torimyyjän tiskillä” kuvaa, kuinka tulevaisuudella on tarjolla loputtomia houkuttelevia vaihtoehtoja, joista on vaikea valita.
– Kohta ”hämillään kuin sormenpäänkokoiset varhaisperunat, keskenkasvuisina äitien multaisista helmoista” kuvaa jonkin odotetun, tässä tapauksessa “maailmaan nousemisen” aiheuttamia tunteita.
Metaforia:
– Kohta ”murroksen kuohut jo laantuneet” viittaa pahimman teini-iän taaksejäämiseen.
– “Makeimmilla suolaisin hinta” kuvaa sitä, kuinka houkuttavimmat vaihtoehdot vaativat eniten panostusta.
– Metafora ”elämäsi keväässä” on jopa kliseinen kuva siitä, kuinka lukion päättävä nuori on uuden elämänvaiheen alussa ja kukoistaa. Runo kuitenkin kuvaa, kuinka hetki on myös hämmentävä ja epätäydellinen: ”lasinpohjalla lämmennyttä juomaa”. Puoliksi tyhjä lasi viittaa pessimistisiin tulevaisuuden näkymiin. Elämän kevään voi täten tulkita myös ironiseksi.
– Runon lopun ”mahdollisuuksien maku, demi-sec” viittaa puolikuivaan kuohuviiniin. Opiskelijan ei voi edellyttää osaavan tulkita ranskan sanoja, mutta kyseessä on sellainen vaihtoehto, josta useimmat pitävät ja jota siksi on helppo tarjota. Kaikki mahdollisuudet ovat siis auki, mutta käsissä on vielä kyseisellä hetkellä tuttu ja turvallinen, puolikuiva. Kuohuviinimaljan nostaminen juhlaperinteenä on monelle tuttu.
Personifikaatio:
– Kohta ”kypsyvät vielä herukat, kylänraitin räyskääjät, raakileet aikaihmisiksi” kuvaa, kuinka nuoret eivät ole kaikki samassa kehitysvaiheessa, vaan jokainen kypsyy omaa tahtiaan.
Kolmannen runon kielikuvia
Symboleita:
– Raamit, riisinjyvät, seitsemän kukkaa ja kimppu viittaavat naimisiinmenoon, ja niitä runon sinän ei kuvata haluavan.
– Rivarikolmion, tuulipukujen ja kultaturkkisen koiran voi tulkita symboloivan perinteistä, jopa kliseistä perhe-elämää, jota runon sinä ei myöskään halua.
– Reppureissut, jugend-talojen ikkunalaudat, pellavahousut, ja asemahallien kaiku symboloivat taiteellista, paikoilleen asettumatonta elämäntyyliä, joka asetetaan vastakkain perinteisen perhe-elämän kanssa.
– ”ja siinä vaiheessa voisit / sen sormuksenkin ottaa” kuvaa sitä, kuinka runon sinä kuitenkin voisi ainakin kihlautua siinä vaiheessa kun on löytänyt kumppanin ja odottaa lasta. Sormus symboloi sitoutumista. Näissä runon viimeisissä säkeissä käytetään konditionaalimuotoa, joka kuvaa sitä, että kyseessä on vielä toteutumaton haavekuva.
Kokonaiskuva
Kaiken kaikkiaan nuoren kasvutarinaa kuvaavat kielikuvat ovat runosarjan eri osissa erilaisia. Ne ovat osin hyvin perinteisiä, jopa arkistuneita, kuten ”sakkoliha” tai ”elämän kevät”. Kuitenkin esimerkiksi toisen runon kasvisymboliikka varhaisperunoineen ja herukoineen on tuoretta. Runosarjan nimi ja viimeisen runon ”annetut raamit” viittaavat runosarjan teemoista muiden odotusten täyttämiseen: kolmannelle kuvalle, hääkuvalle, on paikka valmiina. Perinteisten odotusten täyttämistä runon sinä ainakin vielä empii vaikka haaveileekin lopussa kumppaniin sitoutumisesta.
3. Novellin kertoja ja kerronta Analysoi Tiina Rajamäen novellin Heinäkuun viimeinen päivä kertojaa ja kerrontaa. (36 p.)
Kokonaiskuva ja kontekstit
Novelli on kuvaus nuoresta, joka joutuu ottamaan ikäisekseen liikaa vastuuta asioista ja samalla kamppailee kasvamiseen liittyvien huolien kanssa. Novellin kertojaan ja kerrontaan liittyvät keinot korostavat näitä teemoja, ja hyvässä vastauksessa yhdistetäänkin havainnot ja päätelmät kokonaistulkintaan.
Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa esimerkiksi huomioimalla sen, että kertojan kantaa huolta murrosiästä ja kasvamisesta ja niihin liittyvä häpeä on melko tyypillinen nuoruuteen liittyviä asia. Vastauksessa voi huomioida myös novellin kuvaaman sosiaalisen ja sosioekonomisen miljöön.
Kertoja
– Novellissa on minäkertoja, joka on myös novellin päähenkilö eli osallistuu novellin tapahtumiin hyvin paljon.
– Novellin tapahtumat suodattuvat hyvin vahvasti kertojan omien tunteiden, ajatusten ja muistojen kautta, mikä korostaa nuoren päähenkilön kokemusta sekä epävarmuuksia ja toiveita. Kertoja on siis hyvin näkyvä.
– Kerronnassa on paikoin tarkkoja aistien, yksityiskohtien ja tunteiden kuvailua: esimerkiksi alun keinumista kuvataan tarkasti aistihavaintojen kautta.
– Kaikkia repliikkejä ei ole osoitettu esimerkiksi repliikkiviivoilla, mikä korostaa tunnetta siitä, että novellissa ollaan vahvasti kertojan näkökulmassa.
– Koska kertoja on minäkertoja, kerronnassa on paljon aukkoja: Lukija ei esimerkiksi tarkalleen saa tietää, mitä kertojan äiti oikeastaan tekee. Vaikka kertoja ilmaisee välillä tunteitaan suoraankin, äidin tekoihin vain vihjataan.
– Kertoja on ristiriitaisessa tilanteessa: hänen kehonsa ei vielä ole kehittynyt muiden kanssa samaan tahtiin, mutta toisaalta hän joutuu hoitamaan aikuisille kuuluvia velvollisuuksia eli esimerkiksi ruokkimaan pikkusiskonsa ja huolehtimaan tästä.
– Kertoja tuntee vetoa aiempaan, helpompaan aikaan, kun muistelee koululla omia alakouluaikojaan. Sanni on hänelle siksi läheistä ja helppoa seuraa, ja hän selvästi toivoo, että kesä vielä jatkuisi, jotta koulu ei alkaisi eikä asioiden tarvitsisi muuttua.
– Kertojaa ahdistaa kasvaminen. Hän ei oikein haluakaan kasvaa isoksi, tai ainakin hän sanoo niin – ehkä häntä vain pelottaa ajatus siitä, että kotona tilanne menee huonompaan suuntaan, tai häntä jännittää vertailu muihin nuoriin.
Kerronnan keinot
– Novelli on rakenteeltaan melko avoin: tapahtumien keskelle hypätään suoraan, ja loppukin jää avoimeksi. Tapahtumista ei siis muodostu draaman kaarta vaan pikemminkin novelli kuvaa pientä hetkeä elämästä. Yksittäisiä tapahtumia tärkeämpää on kertojan kokemus omasta elämästään.– Kerronta rakentuu vahvasti takaumien ympärille. Novellin nykyhetkessä kertoja ja Sanni keinuvat talonsa pihalle, ja keinumisen aikana kerrotaan takaumina aiempia tapahtumia heidän elämästään (esimerkiksi Sannin opettaminen keinumaan, rannalle meneminen kavereiden kanssa, terveydenhoitajalla käyminen).
– Takaumien lisäksi kertoja ennakoi tulevaa ja esimerkiksi pohtii lopussa, miten heidän elämänsä muuttuu parin viikon päästä, kun koulu alkaa.
– Takaumien ja ennakointien tehtävä on syventää kertojasta muodostuvaa henkilökuvaa ja kertojan perhetilannetta. Kertojan mielessä myllertää, kertojan ja Sannin äiti on paljon poissa kotoa, ja heidän täytyy pärjätä keskenään. Kertojaa myös ahdistaa tulevaisuus kahdeksannella luokalla sekä murrosikä ja sen viivästyminen, minkä voi päätellä terveydenhoitajan kommenteista sekä siitä, ettei kertoja halua uida muiden kanssa vähissä vaatteissa.
– Aikamuotojen vaihtelu korostaa novellin nykyhetken ja takaumien eroa. Preesens kuvaa nykyhetkeä ja herättää vaikutelman siitä, että keinuminen tapahtuu juuri tällä hetkellä. Monet takaumat ovat imperfektissä – osa takaumista on kuitenkin yksittäisten hetkien sijaan toistuvia tilanteita, ja ne kerrotaan preesensissä.