Kokonaiskuva ja kontekstit

Isoaron runosarja käsittelee nuoruuden merkittäviä virstanpylväitä sekä kypsymisen vaiheita.
Runosarja on vapaamittaista ja vapaarytmistä nykyrunoutta, jossa rakennetaan merkityksiä myös typografisesti.

Runot kuvaavat rippikouluikäisen ja ylioppilaan elämää ikään kuin muotokuvina ”mummolan piirongin päällä”. Kolmas runo liittyy mahdolliseen tulevaan hääkuvaan, jolle on jo varattu paikka.

Runosarjaa voi lukea myös varsin perinteisenä kasvutarinana: siihen kuuluvat teini-iän kapinointi, kypsyminen sekä annettujen raamien vastustaminen mutta kuitenkin lopulta aikuisempana niihin myöntyminen. Runosarjan teemaksi voi tulkita esimerkiksi sen, millaisia raameja nuorille asetetaan eri elämänvaiheissa. Niitä kuvataan joka runossa vastakkainasettelujen kautta: voi olla loinen tai enkeli; varhaisperuna tai mansikka; perinteinen morsian tai reppureissaaja.

Ansiokkaassa vastauksessa huomioidaan soveltuvin osin jokainen runo mutta tulkitaan myös runosarjan kokonaisuuden teemaa. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa esimerkiksi tunnistamalla perinteiset aikuistumisriitit kuten konfirmaation ja ylioppilaaksi valmistumisen. Nuoruudessa on tyypillistä myös kuvata aikuiselämää tylsänä tai välteltävänä, tässä runosarjassa kliseisten tuulipukujen ja rivarien avulla. Keskimmäisessä runossa käytetään suomalaisessa lyriikassa yleistä kesän kuvausta symboloimaan kasvua.

 

Analyysin näkökulmia

Runosarjassa syntyy nuoruudesta kuva ulkopuolisuuden, hämmennyksen, mahdollisuuksien ja oman tahdon löytämisen aikana. Ansiokkaassa vastauksessa tulkitaan nuoruudesta syntyvää kuvaa käyttäen apuna sopivia lyriikan analyysin käsitteitä.

Nuoruudessa koetaan usein ulkopuolisuutta ja hämmennystä
– Ensimmäisessä runossa on kohosteinen kapiteeleilla kirjoitettu säe, jossa on ryhmätöiden otsikkoja, sekä porrasmaisesti aseteltu viimeinen säkeistö. Ryhmätöiden loisiin liittyvien otsikoiden voi tulkita viittaavan koulun sisäiseen arvojärjestykseen. Viimeisen säkeistön portaikon voi lukea ja tulkita kahdella tavalla: virkkeenä lukien tai säe kerrallaan alaspäin lukien, jolloin tulkinta vaihtelee. Tämä kuvaa murrosikäisten roolien sekavuutta ja vaihtelua.
– Toisessa runossa sanotaan suoraan, että ”maailmaan noustaan hämillään”, ja juhlaan kuuluvan kuohuviinikin on ”lasinpohjalla lämmennyttä juomaa”.

Nuoruus on mahdollisuuksien aikaa
– Mahdollisuuksia kuvataan erityisesti toisessa runossa, ylioppilasjuhlissa, torivalikoiman kuvauksella sekä kuohuviinin maulla. Kolmannessa runossa toistuu ”sunnuntaikuohari”, ja se kuvaa mahdollisuuksia valita, milloin kuohuviininsä nauttii eli pysähtyy juhlimaan elämän hetkiä.
– Kolmannessa runossa kuvataan matkustelua ja rentoa, sitoutumatonta elämää.  

Nuoruus on muutosten aikaa
– Toisessa runossa kesän sato kypsyy hieman eri aikoihin, varhaisperunat ja mansikat ensin, lopuksi herukat. Kaikki raakileet kuitenkin kypsyvät lopulta ”aikaihmisiksi”.
– Kolmannessa runossa sinä on löytänyt oman tahtonsa. Kolmannen runon alun säkeissä kerrotaan napakasti, mitä sinä ei halua. Sen jälkeen maalataan vaihtoehtoinen kuva, jossa maailma on avartunut: miljöö ei ole enää kylänraitilla vaan esimerkiksi kaikuisissa asemahalleissa.
– Kolmannen runon säkeessä ”ja niitä sinä sentään haluat” on asennonvaihto. Sen jälkeen runon sinän kuvataan muuttuvan myötämieliseksi vakiintumista kohtaan. Tätä voidaan pitää perinteisenä aikuistumisen merkkinä.

Nuoruusaika muodostaa kasvutarinan
– Sarja rakentuu kolmesta runosta. Runon sinä on ensimmäisessä runossa rippikuvassa ja toisessa ylioppilaskuvassa. Kolmannessa runossa pohjustetaan hääkuvaa. Ensimmäisessä ja toisessa runossa korostuvat murrosiälle tyypillinen hämmennys ja ulkopuolisuuden kokemukset. Toisessa runossa todetaan suurimpien kuohujen jo laantuneen ja mahdollisuuksien olevan avoinna. Kolmannessa runossa sinä on löytänyt oman tahtonsa. Runon loppu on konditionaalissa, mikä paljastaa, että siinä visioidaan tulevaisuutta.
– Runon puhuja kuvailee runon sinää ulkopuolelta eli hallitsee hänestä syntyvää kuvaa. Sinää katsotaan ulkopuolelta kuten kuvia mummolan piirongin päällä: ne ovat näytteillä kaikille. Runosarja kuvaa nimenomaan runon sinän nuoruutta: hän kokee aluksi ulkopuolisuutta, sitten hämmennystä ja lopuksi seesteisyyttä. Nämä ovat tyypillisiä nuoruuteen liittyviä tuntemuksia.

 

Ensimmäisen runon kielikuvia

Symboleita:
– Säe ”solisluiden välissä pikkuinen risti” viittaa rippiristiin.
– Rappusiin liittyvä symboliikka toistuu sekä tekstissä että asettelussa. Sen voi tulkita kuvaavan yläkoulun hierarkisuutta.

Metaforia:
– Kohdat ”naimalupa” ja ”olet sakkolihaa, uskontoa ja biologiaa” paljastavat runon sinän iän; 14–15 vuotta.
– Säe ”Masennus valuu yhä nuorempiin ikäluokkiin” asettuu vastakkain korkeimpaan kerrokseen nousemisen kanssa.
– Kohdat ”sinunlaisesi loisivat” ja ”käytävillä lääppiviä enkeleitä” muodostavat vastakkainasettelun, joka kuvaa yläkoulun jyrkkää roolijakoa. Loisilla ja lääppimisellä on negatiivisia konnotaatioita; koulumiljöön tapahtumista luodaan karu kuva. Viimeisen säkeistön lukutavasta riippuu, tulkitseeko runon sinän kuuluvan ”loisiin” vai ”enkeleihin”. 

Toisen runon kielikuvia

Vertauksia:
– Kohta ”vaihtoehtojen runsaus kuin mansikkatuokkoset torimyyjän tiskillä” kuvaa, kuinka tulevaisuudella on tarjolla loputtomia houkuttelevia vaihtoehtoja, joista on vaikea valita.
– Kohta ”hämillään kuin sormenpäänkokoiset varhaisperunat, keskenkasvuisina äitien multaisista helmoista” kuvaa jonkin odotetun, tässä tapauksessa “maailmaan nousemisen” aiheuttamia tunteita.

Metaforia:
– Kohta ”murroksen kuohut jo laantuneet” viittaa pahimman teini-iän taaksejäämiseen.
– “Makeimmilla suolaisin hinta” kuvaa sitä, kuinka houkuttavimmat vaihtoehdot vaativat eniten panostusta.
– Metafora ”elämäsi keväässä” on jopa kliseinen kuva siitä, kuinka lukion päättävä nuori on uuden elämänvaiheen alussa ja kukoistaa. Runo kuitenkin kuvaa, kuinka hetki on myös hämmentävä ja epätäydellinen: ”lasinpohjalla lämmennyttä juomaa”. Puoliksi tyhjä lasi viittaa pessimistisiin tulevaisuuden näkymiin. Elämän kevään voi täten tulkita myös ironiseksi.
– Runon lopun ”mahdollisuuksien maku, demi-sec” viittaa puolikuivaan kuohuviiniin. Opiskelijan ei voi edellyttää osaavan tulkita ranskan sanoja, mutta kyseessä on sellainen vaihtoehto, josta useimmat pitävät ja jota siksi on helppo tarjota. Kaikki mahdollisuudet ovat siis auki, mutta käsissä on vielä kyseisellä hetkellä tuttu ja turvallinen, puolikuiva. Kuohuviinimaljan nostaminen juhlaperinteenä on monelle tuttu.

Personifikaatio:
– Kohta ”kypsyvät vielä herukat, kylänraitin räyskääjät, raakileet aikaihmisiksi” kuvaa, kuinka nuoret eivät ole kaikki samassa kehitysvaiheessa, vaan jokainen kypsyy omaa tahtiaan.

Kolmannen runon kielikuvia

Symboleita:
– Raamit, riisinjyvät, seitsemän kukkaa ja kimppu viittaavat naimisiinmenoon, ja niitä runon sinän ei kuvata haluavan.
– Rivarikolmion, tuulipukujen ja kultaturkkisen koiran voi tulkita symboloivan perinteistä, jopa kliseistä perhe-elämää, jota runon sinä ei myöskään halua.
– Reppureissut, jugend-talojen ikkunalaudat, pellavahousut, ja asemahallien kaiku symboloivat taiteellista, paikoilleen asettumatonta elämäntyyliä, joka asetetaan vastakkain perinteisen perhe-elämän kanssa.
– ”ja siinä vaiheessa voisit / sen sormuksenkin ottaa” kuvaa sitä, kuinka runon sinä kuitenkin voisi ainakin kihlautua siinä vaiheessa kun on löytänyt kumppanin ja odottaa lasta. Sormus symboloi sitoutumista. Näissä runon viimeisissä säkeissä käytetään konditionaalimuotoa, joka kuvaa sitä, että kyseessä on vielä toteutumaton haavekuva. 

Kokonaiskuva

Kaiken kaikkiaan nuoren kasvutarinaa kuvaavat kielikuvat ovat runosarjan eri osissa erilaisia. Ne ovat osin hyvin perinteisiä, jopa arkistuneita, kuten ”sakkoliha” tai ”elämän kevät”. Kuitenkin esimerkiksi toisen runon kasvisymboliikka varhaisperunoineen ja herukoineen on tuoretta. Runosarjan nimi ja viimeisen runon ”annetut raamit” viittaavat runosarjan teemoista muiden odotusten täyttämiseen: kolmannelle kuvalle, hääkuvalle, on paikka valmiina. Perinteisten odotusten täyttämistä runon sinä ainakin vielä empii vaikka haaveileekin lopussa kumppaniin sitoutumisesta.