Kokonaiskuva ja kontekstit

Molemmat aineistot kuvaavat lapsen ja vanhemman suhdetta, jossa on jännitteitä. Canthin kohdalla aiheesta vihjaa jo näytelmän nimi, ja katkelmasta käy ilmi, että äidin tavoitteena on saada lapsensa oppimaan (papin) tyttärelle ominaisia askareita ja käytöstä. Myös Erämajan teoksen nimi viittaa kodin piiriin, mutta luvussa äidin tavoitteena on patistella lapsi ulos kotoa, oppimaan ja rakentamaan omaa elämää.

 

Papin perheen teemaksi voi alun perusteella tulkita vanhemman lapseensa kohdistamat odotukset ja sen, kuinka lapsi ei sopeudu niihin. Lapsen ja vanhemman suhde on julkaisukontekstissaan poikkeuksellinen, koska näytelmä kuvaa tyttären omapäisyyttä. 

Imurin luvussa teema on vanhemman vallan haastaminen, jossa äiti vaikuttaa jäävän häviölle. Lapsen ja vanhemman suhde on julkaisukontekstissaan hyvin tyypillinen, koska vanhemman auktoriteetti ei enää nykyään ole itsestäänselvä.

 

Molemmissa katkelmissa tyttäret hangoittelevat äitiään vastaan: Papin perheessä tytär haluaa mennä ja tehdä asioita, Imurissa puolestaan olla menemättä minnekään. Katkelmien lasten tavoitteet ovat siis erilaiset mutta äitien melko samankaltaiset. Molempien katkelmien sävy on kevyt: Papin perheen Maiju on iloinen lapsi, ja Imurin luvussa tyttären ja äidin sanailu synnyttää vähäeleistä komiikkaa.

 

Ansiokkaassa vastauksessa huomioidaan katkelmien samankaltaiset asetelmat ja teemat mutta osoitetaan myös eroavaisuuksia. Analyysissa käytetään sopivia draaman käsitteitä, kuten henkilöhahmo, jännite tai konflikti. Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa esimerkiksi huomioimalla julkaisuajat ja genret: Canthin näytelmä edustaa realismia. Canth tunnetaan naisasianaisena, ja näytelmän alku nostaakin tarkasteltavaksi tytön soveliaan käyttäytymisen. Kyseessä on draamalle tyypillinen esittelyjakso, josta saa käsityksen päähenkilöistä ja jännitteistä. Erämajan romaani puolestaan on nykykirjallisuutta. Luku on muodoltaan poikkeuksellinen: siinä ei ole lainkaan perinteistä proosakerrontaa vaan pelkkiä repliikkejä ilman johtolauseita.

 

Analyysin näkökulmia

 

Yhteisiä piirteitä: patistelu, tinkaaminen, toruminen, äidin tavoite

– Molemmat katkelmat kuvaavat äidin ja tyttären keskustelua. Imurin katkelmassa ei kerrota henkilöiden nimiä, mutta sisällöstä voi päätellä, että kyseessä ovat todennäköisesti äiti ja tytär. Papin perheen parenteesissa Elisabeth esitellään äidiksi ja Maiju tyttäreksi. Elisabethin ja Maijun dialogi on loogisesti etenevää. Imurin äidin ja tyttären peräkkäiset repliikit taas eivät aina liity selkeästi yhteen, vaan ohipuhumista hyödynnetään tyylikeinona.
– Molemmat katkelmat kuvaavat patistelutilannetta: äiti koettaa saada tyttären tekemään jotakin, mistä tämä ei ole innostunut. Maijun tehtävät liittyvät kodin askareisiin ja sisustamiseen, Imurin lapsen taas kouluun menoon. Tämä selittyy ajallisen kontekstin erolla.
– Molemmat lapset kinuavat lisää: Maiju haluaa lisää aikaa kaupalla, Imurin lapsi esimerkiksi rahaa. Maiju kinuaa lupauksen päästä ”isojen menoihin”, kun ei kerran leikkiäkään saa.
– Molemmista katkelmista syntyy vaikutelma, että lapsi koettaa puhua äidin pyörryksiin ja saada näin tahtonsa läpi: Maiju tarttuu ”iso tyttö” -lausahdukseen ja sen merkityksiin. Imurin tytär taas keksii vuolaasti kummia syitä sille, miksi esimerkiksi niska tai kieli ovat kipeitä. Imurin luvussa äidin ja lapsen puhetyylit ovat huomattavan erilaiset.
– Molemmissa katkelmissa äiti toruu lastaan: Maijun äiti tämän harhautumisesta muihin puuhiin, Imuri-katkelman äiti puolestaan huijaamisesta vakavilla asioilla. Tämä on tyypillistä lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta.

 

Eroavaisuuksia: hierarkisuus tai sen haastaminen, auktoriteetin säilyminen, lasten tavoitteet

– Papin perheessä äidin ja lapsen suhde on selkeästi hierarkinen: lapsi puhuttelee äitiään mammaksi, äiti taas sinuttelee lastaan. Imurissa tytär haastaa hierarkiaa koko ajan. Lukuun muodostuu haastamiseen perustuva draaman kaari, jossa huippukohtana voi pitää tyttären toteamusta ”Mä olen raskaana”.
– Papin perheen katkelmassa äiti säilyttää auktoriteettinsa. Imurin luvussa voi tulkita, että lopussa lapsi pääsee ikään kuin niskan päälle. Se näkyy esimerkiksi äidin lyhyiksi muuttuneissa, jopa hämmentyneissä repliikeissä ja siinä, että luvun päättää nimenomaan tyttären repliikki.
– Papin perheessä tytär haluaa tehdä muita kuin hänelle määrättyjä asioita ja riemastuu, kun pääsee pois kotoa. Imurissa lapsi puolestaan ei haluaisi tehdä mitään eikä lähteä mihinkään.