Kokonaiskuva ja kontekstit

Novelli on kuvaus nuoresta, joka joutuu ottamaan ikäisekseen liikaa vastuuta asioista ja samalla kamppailee kasvamiseen liittyvien huolien kanssa. Novellin kertojaan ja kerrontaan liittyvät keinot korostavat näitä teemoja, ja hyvässä vastauksessa yhdistetäänkin havainnot ja päätelmät kokonaistulkintaan.

Kulttuurista lukutaitoa voi osoittaa esimerkiksi huomioimalla sen, että kertojan kantaa huolta murrosiästä ja kasvamisesta ja niihin liittyvä häpeä on melko tyypillinen nuoruuteen liittyviä asia. Vastauksessa voi huomioida myös novellin kuvaaman sosiaalisen ja sosioekonomisen miljöön.

Kertoja

– Novellissa on minäkertoja, joka on myös novellin päähenkilö eli osallistuu novellin tapahtumiin hyvin paljon.
– Novellin tapahtumat suodattuvat hyvin vahvasti kertojan omien tunteiden, ajatusten ja muistojen kautta, mikä korostaa nuoren päähenkilön kokemusta sekä epävarmuuksia ja toiveita. Kertoja on siis hyvin näkyvä.
– Kerronnassa on paikoin tarkkoja aistien, yksityiskohtien ja tunteiden kuvailua: esimerkiksi alun keinumista kuvataan tarkasti aistihavaintojen kautta.
– Kaikkia repliikkejä ei ole osoitettu esimerkiksi repliikkiviivoilla, mikä korostaa tunnetta siitä, että novellissa ollaan vahvasti kertojan näkökulmassa.
– Koska kertoja on minäkertoja, kerronnassa on paljon aukkoja: Lukija ei esimerkiksi tarkalleen saa tietää, mitä kertojan äiti oikeastaan tekee. Vaikka kertoja ilmaisee välillä tunteitaan suoraankin, äidin tekoihin vain vihjataan.
– Kertoja on ristiriitaisessa tilanteessa: hänen kehonsa ei vielä ole kehittynyt muiden kanssa samaan tahtiin, mutta toisaalta hän joutuu hoitamaan aikuisille kuuluvia velvollisuuksia eli esimerkiksi ruokkimaan pikkusiskonsa ja huolehtimaan tästä.
– Kertoja tuntee vetoa aiempaan, helpompaan aikaan, kun muistelee koululla omia alakouluaikojaan. Sanni on hänelle siksi läheistä ja helppoa seuraa, ja hän selvästi toivoo, että kesä vielä jatkuisi, jotta koulu ei alkaisi eikä asioiden tarvitsisi muuttua.
– Kertojaa ahdistaa kasvaminen. Hän ei oikein haluakaan kasvaa isoksi, tai ainakin hän sanoo niin – ehkä häntä vain pelottaa ajatus siitä, että kotona tilanne menee huonompaan suuntaan, tai häntä jännittää vertailu muihin nuoriin.

Kerronnan keinot

– Novelli on rakenteeltaan melko avoin: tapahtumien keskelle hypätään suoraan, ja loppukin jää avoimeksi. Tapahtumista ei siis muodostu draaman kaarta vaan pikemminkin novelli kuvaa pientä hetkeä elämästä. Yksittäisiä tapahtumia tärkeämpää on kertojan kokemus omasta elämästään.
– Kerronta rakentuu vahvasti takaumien ympärille. Novellin nykyhetkessä kertoja ja Sanni keinuvat talonsa pihalle, ja keinumisen aikana kerrotaan takaumina aiempia tapahtumia heidän elämästään (esimerkiksi Sannin opettaminen keinumaan, rannalle meneminen kavereiden kanssa, terveydenhoitajalla käyminen).
– Takaumien lisäksi kertoja ennakoi tulevaa ja esimerkiksi pohtii lopussa, miten heidän elämänsä muuttuu parin viikon päästä, kun koulu alkaa.
– Takaumien ja ennakointien tehtävä on syventää kertojasta muodostuvaa henkilökuvaa ja kertojan perhetilannetta. Kertojan mielessä myllertää, kertojan ja Sannin äiti on paljon poissa kotoa, ja heidän täytyy pärjätä keskenään. Kertojaa myös ahdistaa tulevaisuus kahdeksannella luokalla sekä murrosikä ja sen viivästyminen, minkä voi päätellä terveydenhoitajan kommenteista sekä siitä, ettei kertoja halua uida muiden kanssa vähissä vaatteissa.
– Aikamuotojen vaihtelu korostaa novellin nykyhetken ja takaumien eroa. Preesens kuvaa nykyhetkeä ja herättää vaikutelman siitä, että keinuminen tapahtuu juuri tällä hetkellä. Monet takaumat ovat imperfektissä – osa takaumista on kuitenkin yksittäisten hetkien sijaan toistuvia tilanteita, ja ne kerrotaan preesensissä.