Lähdekritiikki ja tiedonhaku, Modaalisuus
Lähdekritiikki ja tiedonhaku
Lähdekritiikki tarkoittaa sitä, että lukija tai katsoja arvioi tekstin luotettavuutta.
Kun arvioi tekstin luotettavuutta, pitää ottaa huomioon tekstin tekijä, julkaisupaikka, julkaisuaika, tekstilaji, tekstin tavoite ja tekstissä käytetyt tietolähteet. Luotettavuuden kannalta hyvä merkki on se, jos julkaisussa pääsee ääneen erilaisia asiantuntijoita ja jos asiasta esitellään eri puolia.
Yleensä viranomaisia ja yliopistoja voi pitää luotettavina tietolähteinä. Niiden tehtävä on tarjota kansalaisille luotettavaa tietoa, ja tiedot on yleensä tarkistanut useampi asiantuntija. Myös suomalaisten ammattitoimittajien tekemä journalismi on pääsääntöisesti luotettavaa.
Tietoa etsitään nykyään tavallisesti netistä. Netin lisäksi hyödyllisiä tietolähteitä ovat muun muassa kirjasto ja lehtien nettiarkistot.
Hakukoneista Google on ylivertainen, mutta sekään ei löydä kaikkea netissä olevaa tietoa. Nettihakuja voi kuitenkin tehostaa esimerkiksi kiinnittämällä huomiota hakusanoihin ja hyödyntämällä hakukoneen työkaluja.
Modaalisuus
Modaalisuus
Kielessä on erilaisia tapoja ilmaista, onko asia mahdollinen, luvallinen, todennäköinen, toivottava, pakollinen, epävarma, mahdoton tai kielletty. Tämän ilmiön nimi on modaalisuus.
Lähdekriittinen lukija tunnistaa tekstin modaalisuuden, koska sillä voi vaikuttaa lukijan suhtautumistapaan.
Verbin modukset
> teet (indikatiivi), tekisit (konditionaali), tee (imperatiivi), tehnet (potentiaali)
Modaaliset verbit
> voida, täytyä, saattaa, pitää, kuulua (merkityksessä pitää)
Modaaliset virkerakenteet
> on tehtävä, on tehtävissä
Adjektiivit
> varma, mahdollinen, välttämätön
Adverbit
> luultavasti, varmasti, todennäköisesti
Partikkelit ja konjunktiot
> ehkä, jos, -pa
Myös asian esittäminen varmana on modaalisuutta, vaikka se saattaa näyttää neutraalilta tavalta ilmaista asia.
> Kissat ovat parempia kuin koirat.