Verbien käyttö
Verbien käyttö
VERBIN KONGRUENSSI
Verbin kongruenssi tarkoittaa sitä, että verbi mukautuu tekijään sopivaksi. Kun tekijä on yksikössä, on verbikin yksikössä. Kun tekijä on monikkomuotoinen sana, on verbi monikossa.
> Opettaja esittelee kurssilla luettavia kirjoja.
> Opiskelijat lukevat Hölmö nuori sydän -romaanin.
> Opiskelijat lukevat Hölmö nuori sydän -romaanin.
Jos subjekteja on useita, on verbi pääsääntöisesti monikossa.
> Kirja ja elokuva tekivät minuun vaikutuksen.
Jos subjektit on yhdistetty tai/vai-konjunktiolla, on subjekteja kuitenkin vain yksi.
> Liisa tai Amran suositteli minulle kirjaa, mutta en muista kumpi.
KONGRUENSSIN POIKKEUKSET
On sanoja, jotka tarkoittavat merkitykseltään useita mutta ovat muodoltaan yksikössä. Niiden kanssa käytetään yksikkömuotoista verbiä. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi osa ja puolet.
> Osa opiskelijoista aikoo katsoa myös samannimisen elokuvan.
> Puolet opiskelijoista ei ole vielä lukenut kirjaa.
> Puolet opiskelijoista ei ole vielä lukenut kirjaa.
Sana kaikki on monikollinen silloin, kun se viittaa laskettavissa oleviin asioihin kuten ihmisiin, mutta yksiköllinen silloin, kun se viittaa asiaan, jota ei voi laskea.
> Kaikki tärkeät asiat tulivat sanotuiksi.
> Kaikki tärkeä tuli sanotuksi.
> Kaikki tärkeä tuli sanotuksi.
Jotkut sanat näyttävät monikkomuotoisilta, mutta tarkoittavat yhtä asiaa. Näiden sanojen kanssa verbi on yksikössä.
> Yhdysvallat ilmaisi tukensa diplomaattisille ponnisteluille.
> Helsingin Sanomat julkaisi kirjasta arvostelun.
> Oulun Kärpät voitti pelin.
> Helsingin Sanomat julkaisi kirjasta arvostelun.
> Oulun Kärpät voitti pelin.
Kun subjektissa on numeroilmaus, on verbi pääsääntöisesti yksikössä.
> Kolme kissaa istui ikkunalla.
Omistusrakenteessa olla-verbi on yksikössä.
> Minulla on useita ilmaislippuja elokuviin.
Passiivin liittomuodossa verbi on yksikössä, vaikka objektina olisi monikollinen sana.
> Kirjat on lainattu kahvilasta.
Kohteliaassa ja nykyään harvinaisessa teitittelymuodossa verbin liittomuodon toinen osa on yksikössä, jos puhutellaan yhtä ihmistä.
> Oletteko jo juonut kahvia?
Joissain lausetyypeissä käytetään yksikkömuotoista verbiä, vaikka tekijä olisi monikossa. Tällaisia lauseita ovat eksistentiaalilauseet, jotka ilmaisevat, että jossakin on jotakin.
> Repussa on kirjoja.
PASSIIVI ELI TEKIJÄÄ EI NÄY
Passiivilla ilmaistaan, että tekijä ei ole tiedossa tai tekijää ei paljasteta. Tekijä voi myös olla kuka tahansa.
> Kioskilla myydään lehtiä.
> Ulkona luetaan.
> Ulkona luetaan.
Passiivi muodostetaan verbityypissä 1 minä-muodosta ja kaikissa muissa verbityypeissä perusmuodosta.
Verbityypissä 1 persoonapäätteen tilalle liitetään passiivin -taan/-tään-pääte. Jos yksikön ensimmäisen persoonan vartalo päättyy a-kirjaimeen, muuttuu a-kirjan e:ksi.
Verbityyppien 2–6 passiivin preesens muodostetaan liittämällä pääte -an/-än verbin perusmuotoon: opiskella + -an > opiskellaan.
Passiivin kieltomuoto muodostetaan preesensissä kieltosanalla ei ja poistamalla passiivin myöntömuodosta lopusta -an/-än.
> lueta/an --> ei lueta
> nukuta/an --> ei nukuta
> nukuta/an --> ei nukuta
Puhekielessä passiivia käytetään myös monikon ensimmäisen persoonan verbimuotona (me opiskellaan). Yleiskielen muoto on kuitenkin me opiskelemme.
PASSIIVIMUOTOJEN ONGELMIA
1. Kaksoispassiivi on verbirakenne, jossa on kaksi passiivimuotoa. Sen käyttö ei kuulu yleiskieleen.
- > Tehtävä on tehty. (EI: ollaan tehty)
- > Tehtävää ei ole tehty. (EI: ei olla tehty)
- > Tehtävä oli tehty. (EI: oltiin tehty)
- > Tehtävää ei ollut tehty. (EI: ei oltu tehty)
2. Toisinaan yksikön 2. persoonaa käytetään yleistävästi viittaamaan kehen tahansa. Tällaista englannin kielestä peräisin olevaa ilmiötä kutsutaan sinä-passiiviksi. Yksikön 2. persoonalla kuitenkin viitataan aina suoraan kuulijaan tai lukijaan, eikä se yleensä sovi yleiskieliseen tekstiin. Sopivia vaihtoehtoja ovat yleistävä yksikön 3. persoona tai passiivilause.
- > Kun harjoittelee ahkerasti, voi saavuttaa hyvän arvosanan. (EI: kun harjoittelet, voit saavuttaa)
- > Jos tehtävät tehdään ajoissa, vältetään tarpeetonta stressiä. (EI: teet, vältät, voit)