Kaikkien käytettävissä oleva ilmainen kirjasto on asia, josta me suomalaiset voimme olla ylpeitä. Vaikka monissa maissa nykyään on ilmaisia kirjastopalveluita, kaikkialla niitä ei kuitenkaan vielä ole, eli se ei ole mikään itsestäänselvyys. Lukukeskuksen verkkoartikkelista ”10 faktaa lukemisesta” vuodelta 2017 paljastuukin, että kirjastoa arvostetaan, sillä yli 90% suomalaisista sanoo pitävän vähintään melko tärkeänä, että heidän kotikunnassaan on kirjasto. Kirjaston päätehtävänä on perinteisesti ollut tarjota kansalle mahdollisuus lukea ja lainata kirjoja laidasta laitaan, tiedosta viihteeseen. Tämä tehtävä ei näillä näkymin ole mihinkään katoamassa, mutta yhteiskunnallisten muutosten myötä sen rinnalle on tullut ja tulee yhä erilaisia palveluita.

Luonnollisesti kirjaston muutos ja monipuolistuminen puhuttaa ihmisiä. Arimo Kerkelä käsittelee tätä aihetta Ylen sivustolla artikkelissaan Tulevaisuuden kirjastot puhuttavat: "Puuhamaaksi muuttuminen muodikasta, mutta ikävää" (4.4.2014). Osa ihmisistä pelkää, että kirjasto menettää identiteettinsä, eikä enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Artikkelissa haastatellut alalla työskentelevät ammattilaiset kuitenkin vakuuttelevat, että syytä huoleen ei ole.  

Helsingissä puhetta herättelee erityisesti Rautatieaseman viereen rakenteilla oleva keskustakirjasto Oodi, mutta traditionaalista kirjaston mallia ravistelevia kirjastoja on jo ollut toiminnassa useiden vuosien ajan, kuten esimerkiksi Kirjasto 10 ja Myllypuron mediakirjasto. Kirjastoista haetaan nykyään yhä enemmän tietoa henkilökunnalta, monesti ihan vain arjessa selviytymiseen liittyviä kysymyksiä, kuten apua virallisten lomakkeiden täyttämisessä tai pankkiasioiden hoitamisessa. Ydinkysymys kirjastojen muutoksessa onkin, pitäisikö kirjastojen painottaa enemmän traditionaalista hiljaisuuden ilmapiiriä vai edistää kulttuuria ja ihmisten välistä kanssakäymistä esimerkiksi järjestämällä tapahtumia ja antamalla ääneen keskustelemiselle avoimemmin tilaa. Todennäköisesti vastaus löytyy näiden ääripäiden välistä. Monissa nykyaikaisimmissakin kirjastoissa on hiljaisia lukusaleja niille, jotka toivovat hiljaista rauhaa.

Työskentelin itse jonkin aikaa sitten Kirjasto 10:ssä osana siviilipalvelusta. Sain havainnoida siellä modernin kirjaston toimintaa ja sitä, miten se puhuttaa ihmisiä. Työ ei ollutkaan vain kirjojen siirtelyä hiljaisuudessa hyllystä toiseen, vaan se oli paljolti ihmisten auttamista tietokoneiden ja kirjastossa sijaitsevien erilaisten palveluiden käytössä, joihin sisältyi esimerkiksi 3d-tulostin ja musiikin äänitysstudio. Kirjastossa oli sen lisäksi usein tapahtumia, kuten musiikkiesityksiä, jotka suurilta osin otettiin hyvillä mielin vastaan. Saimme kyllä myös sellaista palautetta, ettei ”moinen älämölö” kuulu lainkaan kirjastoon. Kirjasto 10 on nyt ja aiemmin ollut monella tapaa hyvin epätavallinen kirjasto, mutta keskuskirjastohanke näyttää menevän muutoksessa vielä pidemmälle. Kuten Kerkelän artikkelissa mainitaan, kirjasto koetaan yhä enemmän ”yhteiseksi olohuoneeksi”, jonne voi tulla ja jossa olla kuka tahansa.

Myös internet on osaltaan mullistanut ja mullistaa kirjastomaailmaa: Tällä hetkellä maailman käytetyin tietosanakirja on Wikipedia. Uutiset voi halutessaan lukea reaaliaikaisesti. Erilaista luettavaa viihteeksikin löytyy loputtomiin ja tekstilajista toiseen. Tämä vähentää väistämättä kirjastojen käyttöastetta. 

 

Toinen internetin mukanaan tuoma pohdinnan aihe on sähköinen kirja eli e-kirja. Kerkelän tekstissä kerrotaan fyysisten kirjojen lainamäärien olleen jo pitkään laskussa, mutta e-kirjojen lainamäärien nousevan. Kirjoja painetaan tällä hetkellä vielä runsaasti, mutta digitalisaation jatkuessa on mahdollista, että e-kirja syrjäyttää suurilta osin fyysisen kirjan. Tämä herättää kysymyksen siitä, että jos kirjan pystyy lainaamaan kotonaan internetin kautta e-lainana, mikä jää kirjaston tehtäväksi. Tulevatko Amazon Kindlen kaltaiset e-kirjojen lainauspalvelut syrjäyttämään kirjastojen vastaavat palvelut? Toki ne ovat maksullisia ja e-kirjoja saa kirjastoistakin, mutta näiden palveluiden hinta ei ole kovin kallis ja kuten Spotifyn ja Netflixin kaltaisten suoratoistopalvelujen menestyksestä voi päätellä, ihmiset ovat valmiita maksamaan helppoudesta. Suoratoistopalveluhan on käytännössä lainaamista. 

 

Lisäksi on olemassa eräs merkittävä projekti, joka mahdollistaa ilmaisen tiedonhaun ja eri medioiden käyttämisen. Se on nimeltään Internet Archive - sen tarkoituksena on kerätä yhteen ja arkistoida tietoa sekä mediaa, mukaan lukien digitaalisia kirjoja, joita sitten kuka tahansa saa vapaasti selata ja tutkia. Sen ytimessä on periaate, että kaikki tieto tulisi olla vapaasti kaikkien saatavilla. Toivon, että tällainen vapaa malli digitaaliselle kirjastolle, joka sisältäisi kaikki kirjat ilmaiseksi, tulee tulevaisuudessa ottamaan tuulta alleen. Jos näin käy, perinteisen kirjaston rooli voisi jäädä suhteellisen pieneksi. Uskon silti, että aina tulee olemaan ainakin pieni osa ihmisiä, jotka haluavat kirjan fyysisesti käteensä ruudun tuijottamisen sijaan, ja niin kauan kuin kirjoja suinkin painetaan, niille on oma yleisönsä.

 

Varmasti kirjasto instituutiona kohtaa väistämättä suuria muutoksia lähitulevaisuudessa. Kerkelän artikkelissa esitellyn keskustakirjastohankkeen voi nähdä projektina luoda ihmisille nimenomaan ”yhteinen olohuone” sekä monipuolisten palveluiden yhteen kokoava paikka, ja uskon, että juuri tällainen on kirjastojen tulevaisuus. Se taas herättää kysymyksen, pitäisikö kirjastolle silloin keksiä jokin toinen nimi, koska se ajautuu jo niin kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan? Tai jääkö kuitenkin osa kirjastoista täyttämään tulevaisuudessakin kirjaston historiallista tehtävää, ja osa taas yleistetään ”olohuoneiksi?” Aika näyttää, mutta itse arvelisin jotain sen tapaista olevan tapahtumassa. Aivan kuin nykypäivänä supermarketeista saa ruoan lisäksi vaikka minkälaista tavaraa, kirjasto fuusioituu monitoimiolohuoneeksi, josta saa kirjojen lisäksi vaikka minkälaista palvelua.  

Minusta tämä on erittäin kiehtova ja potentiaalinen mullistus meidän kulttuurimme kannalta. Suomen ilmasto kun on mitä on, me tuppaamme etenkin talvella jäämään sisätiloihin, ellemme sitten mene baariin, kahville tai ystävien luo. Kaikille ihmisille, mutta etenkin köyhille tai syrjäytyneille, olisi tärkeää tarjota vaihtoehtoisia paikkoja, jonne voi vain mennä ja joissa voi vain olla huonollakin säällä, ilman että täytyy kuluttaa rahaa tai ylipäätään tehdä mitään tiettyä. Yhteinen olohuone voisi myös tuoda yhteen ihmisiä uusilla tavoilla. Varmastikin kirjastolla tapahtuvissa ihmiskohtaamisissa olisi erilainen tunnelma kuin alkoholilta ja hieltä haisevissa baareissa musiikin huutaessa.

Ylen artikkelin perusteella on selvää, että osa kansasta on huolissaan kirjaston muutoksista, mutta alan asiantuntijat eivät näe syytä huoleen. Itsekin näen, että kirjaston fuusioituminen yhteiseksi olohuoneeksi olisi van loistava asia, ja odotan innolla keskustakirjaston valmistumista. En kuitenkaan usko, että kirjastojen perinteinen tehtävä kirjalainaamona ja hiljaisena lukutilana katoaa täysin, vaan varmasti osa kirjastoista tullaan säilyttämään puhtaasti hiljaisina tiedon kappeleina. E-kirja on jo täällä, mutta katsoessamme muita vastaavia medioita, jotka ovat kohdanneet digitalisaation, voimme päätellä, että perinteinenkin kirja on täällä jäädäkseen. Uskon toisaalta myös siihen, että kaikki media digitalisoituu ennen pitkää täysin ja on ilmaiseksi kaikkien käytössä, mutta tämä voi viedä hyvinkin kauan aikaa. Muutoksen kouriin joutunut kirjasto kokee siis vain luonnollisen evoluution, kuten kaikki muukin.