1. Etsi ja lue Ilta-Sanomien kommentti Mun sananvapaus, sun tyhmyys

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001154484.html

Palauta vastauslaatikkoon seuraavat viittaukset:

A. Tee siitä aineistoviittaus.
B. Tee jostain kohtaa lainaus tyyppiä johtolause+sitaatti.
C. Tee jostain kohtaa lainaus tyyppiä sitaatti+johtolause.
D. Referoi (eli kerro/tiivistä omin sanoin) kohdan B tai C lainaus. Muista referoinnin alkuun tehdä johtolause tai muu ilmaus, kuten "Lehtolan mukaan - -""Kommentissa esitetään, että - -".

2. A. Kuvaile alla olevan Jari Sinkkosen tekstin tyyliä. Anna perusteluksi suora lainaus tekstistä. MALLI: Sinkkosen tyyli on ironinen, mikä näkyy, kun hän toteaa: "- -".
B. Kuvaile Bo Carpelanin tekstin tyyliä. Anna perusteluksi suora lainaus tekstistä.

Miten kestää lapsen aggressio ja raivokohtautukset?

Aikuiset ovat eräänlaisia ongelmajätelaitoksia: he ottavat lapsen tunnekuorman vastaan. On tärkeää, ettei aikuinen silloin hylkää lasta, ja hän saattaa ja saakin lämmetä. Hän saa itse tempautua siihen samaan tunnetilaan mukaan, mutta hän ei saa tulla liian vihaiseksi niin, että esimerkiksi lyö lasta. Sitä hän ei saa tehdä.

Jos vanhempi on kimpaantunut ja sanonut ihan liian pahasti lapselle, on fiksua todeta kuohun mentyä ohi: ’Kyllä mä nyt sulle liian pahasti sanoin, pyydän sitä anteeksi, ei ollut tarkoitus’. Idea on, että me yhdessä selviämme myös sellaisista tunteista, jotka lapselle ovat ihan sietämättömiä. Vanhempana autan sinua niiden tunteiden kanssa eteenpäin ja kestän ne hylkäämättä ja raivostumatta liikaa.

Se ei todellakaan tarkoita sitä, että aikuisen pitäisi olla aina tyyni. Lapsi ymmärtää jo kolmevuotiaana, että se on falskia eikä aikuisen todellinen tunnetila, vaan että hän on oikeasti ihan raivona. Välillä on hyvä kajauttaa nyrkki pöytään ja sanoa: ’Nyt loppu, nyt riittää!’.

Jari Sinkkonen, 22.2.2016, Yle.fi

Lapset on niin pieniä että niiden yli voi ajaa.
Tai panna niille päähän tötteröhattu ja käteen
sauva jossa on tähti, annetaan niiden laulaa kimeästi kuorossa
sukat syltyssä leikkihuoneessa jossa on pikku pikku tuolit,
tuolla Sörnäisten torin laidalla.
Lapset on niin pieniä että niitä voi kiskoa käsivarresta ja neuloa
sen takaisin kiinni jos se irtoaa ja sitten panna ne nurkkaan
tai antaa niiden juosta ympäri ympäri pihalla
kunnes joku kaatuu, tai järjestää ne riviin
ja työntää sitten kansakoulun kylmään lysoliin.
Pimeässä niiden silmät voi sytyttää
kunnes ne loistavat kuin taskulamput tai liekit.

Bo Carpelan, Piha, 1969.