Sua lemmin

Sua lemmin aina, tyttö mustatukka
ja sinisilmä, naisist’ ihanin.
Oot elontieni kaunokaisin kukka,
oot sydämeni tunne tulisin.
Sun kammioosi hiljaa, kyyhkysiivin,
mun aatokseni usein kiiruhtaa.
Mä itse sinne kerran vielä hiivin,
sua vaimoks pyydän – jos en muita saa.

Kaarlo Kramsu. Kokoelmassa Runoelmia. 1887

muutetaan maalle
kesannon keskelle
pieneen kauniiseen taloon
josta postilaatikollekin kuljetaan pyörällä
ja lähimmät naapurit ovat kilometrien päässä
mieti sitä
vain me kaksi
kuinka ihanaa olisi
huutaa toisillemme
ilman huolta siitä mitä naapurit meistä ajattelevat

Paperi T. Kokoelmassa Post-alfa. 2016.

Ketkä runoissa puhuvat?


Kenelle he puhuvat?


Mitä asiaa puhe koskee?


Millainen on puhujan tunnetila tai äänensävy runon alussa?


Missä kohtaa runoissa on asennonvaihdot?


Miten tilanne, tunnelma tai puhujan äänensävy muuttuu asennonvaihdon myötä?


Tiivistä kahdella virkkeellä, mitä samaa ja mitä erilaista runon puhujien suhtautumisessa rakastettuunsa on.