1. Pablo Nerudan runo:
Halun ajamana illoin heitän surun verkot
silmiesi valtamereen.
Korkeimmasta roviosta kurkottaa palava yksinäisyyteni
viittoen käsillään kuin haaksirikkoinen.
Lähetän punaisia hätämerkkejä hajamielisille silmillesi
jotka kimaltavat kuin meri majakan ympärillä.
Kätket vain pimeyden, oma kaukainen naiseni,
katseessasi häilähtävät joskus kauhun rannat.
Halun ajamana illoin lasken surun verkot
silmiesi aaltoilevaan valtamereen.
Yölinnut nokkivat ensimmäisiä tähtiä
jotka säkenöivät kuin sieluni kun sinua rakastan.
Yö laukkaa varjotammallaan
ja kylvää sinisiä tähkäpäitä vainioille.
Kari Hotakaisen nimetön novelli kokoelmasta Finnhits (2007):
Lapsena minulla oli kolmipyörä, koko viime vuoden
olin kolmas pyörä. En halua tietää, mitä psykologit
sanovat asiasta. Toissaviikolla minulta varastettiin
maastopyörä. Silloin päätin, että loppuelämä
menköön jalkamiehenä ja piintyneenä sinkkuna.
Puoli vuotta menikin. Sitten tapasin Alepan jonossa
Miran, jonka silmät olivat kuin metsälähteet, ja nyt
meillä on poliisien huutokaupasta ostetut yksivaihteiset ja kaksio Myyrmäessä. Miran vatsassa on lapsi. Emme osta hänelle kolmipyöräistä, olemme Miran kanssa sillä tavalla taikauskoisia.