Esimerkkirakenne ja malliessee
Esseen esimerkkirakenne
Aloituskappale: Esimerkiksi taustatietoa, käsitteiden määrittelemistä (=Mitä X on?), esimerkkitapaus omasta elämästä tai aiheeseen liittyvistä viimeaikaisista uutisista tai kirjallisuudesta (Huom! Oman muistin varassa tehtyihin viittauksiin ei tarvitse merkitä esimerkiksi tarkkoja julkaisuaikoja.)
Käsittelykappale 1: Aineisto 1 ja sen sisällön omaa pohdintaa.
Käsittelykappale 2: Oma näkökulma aiheeseen, esimerkiksi (1. ongelma-ratkaisu) aiheeseen liittyvien ongelmien ja niiden syiden esittelyä, tai (2. hyvät-huonot puolet) aiheen hyviä puolia, tai (3. aiheen kehittyminen ajan saatossa) aiheen historiaa.
Käsittelykappale 3: Aineisto 2 ja sen sisällön omaa pohdintaa.
Käsittelykappale 4: Oma näkökulma aiheeseen, esimerkiksi (1. ongelma-ratkaisu) ratkaisuja aiheeseen liittyviin ongelmiin, tai (2. hyvät-huonot puolet) aiheen huonoja puolia / haasteita, tai (3. aiheen kehittyminen ajan saatossa) aiheen nykytilan kuvailua.
Lopetuskappale: Esimerkiksi yhteenveto, aiheen tulevaisuuden ennustamista tai omia mielipiteitä.
Muista että omat mielipiteet ja pohdinnat ovat pääosassa läpi esseen!
Malliessee / toinen aihe
Aineistoviittaus ja referointi on tummennettu malliksi.
Aloitus:
Onko suomalaisuus ihon kalpeutta, sosiaalista kankeutta ja karjalanpiirakoita? Tästä asiasta on monilla paljon sanottavaa - ja usein terävään sävyyn. Mutta voiko suomalaisuuden määrää tai laatua arvioida vaikkapa ulkonäön, tapojen tai kielen perusteella? Suomalaisuuden, jonka identiteetin loivat neljä miestä, joista kolme oli ruotsinkielisiä: Lönnrot, Snellman, Topelius ja Runeberg. Enpä usko. Varsinkin kun viime vuosikymmeninä Suomeen on virrannut runsaasti maahanmuuttajia paljon kauempaa kuin Ruotsista, ja nyt heidän täällä syntyneet lapsensa ovat ainakin paperilla yhtä lailla suomalaisia kuin kuka tahansa muukin tässä maassa syntynyt.
Käsittelykappaleita (aineistoviittaus):
Voisi toki luulla, että Suomen entistä värikkäämmäksi muuttunut katukuva olisi värittänyt suhtautumista muuttuvaan suomalaisuuteen vähemmän mustavalkoiseksi. Sen sijaan Pekka Mykkänen kirjoittaa artikkelissaan “Herätkää poliittiset päättäjät - Suomi on sairastunut, ja taudin nimi on avoin rasismi” (Helsingin Sanomat 21.3.2016), että rasismista on tullut laaja ongelma ja ihmiset eivät monesti enää edes häpeile sen osoittamista. Omien havaintojenikin perusteella näin on.
Mykkänen tuo artikkelissaan esiin myös kantansa, että poliitikkojen olisi aika astua esiin ja ryhtyä harrastamaan arvojohtajuutta. Media ja kansalaiset kuuntelevat tietysti poliitikkoja, ja siksi heidän sanoillaan ja teoillaan on erityistä merkitystä tässä yhteiskunnassa. Poliitikkojen selän taakse ei kuitenkaan voi piiloutua yksikään Matti tai Maija, varsinkaan jos asuu pääkaupunkiseudulla, missä joillakin asuinalueilla vieraskielisten ja maahanmuuttajien määrä on jopa 40 % asukkaista. Miten siis suhtautua naapurin Kadriin tai Muhammadiin?
- - Tästä on leikattu pois kolme käsittelykappaletta. Tämän vuoksi toinen aineistokaan ei näy. - -Lopetus:
Suomi on kaunis maa, ja meillä on täällä asiat hyvin, paljon paremmin kuin monessa muussa maassa. Meillä on turvallista, upeat koulutusmahdollisuudet ja toimiva terveydenhuolto. Meillä on siis velvollisuus auttaa muita. Se, että Suomeen rantautuu erilaisia ihmisiä ja kulttuureita, ei myöskään ole suuri uhka suomalaiselle kulttuurille tai suomalaiselle kantaväestölle, vaan paremminkin mahdollisuus luoda uudenlaista, entistä avarampaa suomalaisuutta. Itse olen oppinut maahanmuuttajakavereiltani esimerkiksi heittäytymistä sosiaalisissa tilanteissa ja todennut samoosat vähintään yhtä herkullisiksi kuin karjalanpiirakat.